10.8.2015

Ole parempi


DSC_3299


*kirjoitettu perjantaina. Katselen sekaisin lojuvia leluja olohuoneen lattialla. Sieltä löytyy erivärisiä pikku autoja, pehmoleluja ja uudet värikynät on levitetty matolle hujan hajan. Kävellessä lekopalikka jää ikävästi jalan alle, noudun mielessäni. Eikö nuo rojut löydä ikinä takaisin omalle paikalle? Oma paikka? Onko sellaista edes?

Tuijotan väsyneenä tutun näköistä Simba-pehmolelua ja huomaan sen lutuisen katseen. Sen katse ei ollut muuttunut vuosien saatossa kyllä yhtään. Muistan kuinka pikku tyttönä halusin sen niin kovasti mukaani kaupasta, mutta surukseni sitä ei suostuttu ostamaan. Myöhemmin Simba löytyikin lahjapaperin sisältä jouluaattona. Meistä tuli erottamattomat ja vielä vuosienkin päästä se minua tuolta katsoo. Hetken muistan kuinka tärkeä se oli ja en olisi arvannut, että samalla Simballa leikkisi joskus myös minun lapsenikin.

Vaikka lelut on levällään lattialla, niin mitä jos niitä ei olisi ollenkaan? Mitä jos niille ei olisi tarvetta? Koskaan? Kai sitä saa olla kiitollinen jokaisesta, sillä ne muistuttaa miten ainutalaatuinen kultakimpale meillä tuolla sängyssä tuhisee. Meidän pojalla on eräs koira jonka se haluaa joka paikkaan mukaan. Koira sattuu olemaan melkein pojan kokoinen, eli ajattelin vain mainita ettei kyse ole mistään pikku kaverista.

Lapsemme tosiaan aloitti päiväkodin heinäkuun alussa ja toistaiseksi kaikki on sujunut ihan hyvin lukuun ottamatta parin viikon mittaista sairastelua. Pöpö iski päiväkotiin mentäessä kyllä saman tien. Hyvällä siis tarkoitan, että hoitoon on jääty hyvillä mielin ja lähdetty pois vielä hyväntuulisempana. Aina se niin iloisesti juoksee vastaan haluten heti syliin ja halimaan. Se on aina mun päivän kohokohta, vaikka töissäkin kyllä viihdyn paremmin kuin hyvin.

Ensimmäisenä hoitoaamuna mulla valui kyyneleet työmatkalla, mutta muuten tämä äitsykin on ollut ihan reippaana, jos näin nyt voi sanoa.


DSC_3298


Välillä mieltä kalvaa kuitenkin riittämättömyyden tunne. Siis sellainen, että olimpa kuinka aktiivinen tahansa joka vuorokauden tuntina, niin silti mikään ei tunnu riittävän ja aina pitäisi pyrkiä parempaan. Olla jotenkin tehokkaampi, tai parempi. Super ihminen? Jokaisessa asiassa tuntuisi olevan parannettavaa. En tajua mikä kausi on oikeasti menossa, mutta tällä hetkellä vaadin itseltäni ihan liikaa. Onko teillä ikinä tämmösiä tuntemuksia,?? Olisi varmaan ihan hyvä höllätä välillä, mutta toisaalta olen kyllä sellainen, että pyrin panostamaan asioihin jotka koen tärkeäksi.

Toivoitte muuten näistä hiuksista kuvia vielä edestäpäin, niin tässä samassapa nekin vielä näkyy. Onhan aika pirtsakat?

Olipahan taas vähän ajatuksen juoksua tähän väliin ja Simba jääköön vielä muiden lelujen kanssa tuonne olohuoneen lattialle. Äääh, en jaksa enää tänään... menen saunaan. Huomenna starttaan auton kohti kotikaupunkiani, joten jospa maalla mieli lepäisi.

Kyllä minä riitän.


DSC_3285


13 kommenttia :

  1. Ihana teksti! <3 Samat fiilikset välillä täällä, jotenki sitä vaatii itseltä välillä ihan liikaa ja sitten alkaa ärsyttää hirveesti jos ei onnistu jossain juuri niikuin haluaisi.

    VastaaPoista
  2. Todellakin riität, juuri ihanana, omana itsenäsi! <3 Ja nuo hiukset on kyllä jälleen niin ihanat, sulle tuntuu sopivan ihan kaikki sävyt. Tunnistan riittämättömyyden tunteet, olen niitä kantanut mukanani jo hyvin pitkään, ja oppinut tunnistamaan ne. Se on ihan hyvä, koska en halua niitä nyt uuden edessä enää ottaa painolastiksi matkalleni, vaan tehdä asioita omaan tahtiin, silloin yleensä lopputuloskin on paras mahdollinen. Lämpimiä ajatuksia minulta sinulle Tania, joka päivälle.

    VastaaPoista
  3. Tosi ihana teksti!<3 kyllä sinä riität ja hyvin riitätkin! Kyllä täälläkin välillä kärsitään jostain alemmuuden tunteesta, mutta sillon koitan vaan kääntää ajatuksia muuhun ja miettiä, että oon inhottava itseäni kohtaan jos kiusaan itseäni tuolla tavalla. Rentoudu maalla ja tee mielekkäitä juttuja, pian huomaat taas riittäväsi ja olevasi hyvä<3 :) (ps. Jumankauta miten upeet hiukset!! Wau!)

    VastaaPoista
  4. Välillä sitä tosiaankin on itse itsensä kaikkein pahin vihollinen. Ainakin mä koen että vaatimukset harvemmin tulevat muilta ihmisiltä, vaan nimenomaan sieltä omasta pääkopasta. Kuinka turhaa ajan haaskausta se välillä onkaan! Pieni stressi on kai tervettä ja jossain määrin tarpeellistakin silloin kun pitää saada paljon aikaan, kunhan siitä osaisi päästä myös irti.

    Tällaisia ajatuksia minulla aiheeseen liittyen :)

    Voi että on kaunis tuo hiustesi väri! Antaa ihanasti väriä kasvoille :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa tekstiä, tuollaisia fiiliksiä ja ajatuksia löytyy kyllä välillä omankin pään sisältä! Ihana että pääset kuitenkin hieman rentoutumaan, se auttaa aina ♥ Ja kyllä vaan nuo hiukset ovat mahtavan väriset, Salla sanoi ihan nappiin - antaa ihanasti väriä kasvoille. Sitä samaa mäkin ajattelin kun näitä kuvia katselin:)

    VastaaPoista
  6. On kyllä sievä tuo sinun uusi tukka ja voihan Simba! :D
    xoxo Mella

    VastaaPoista
  7. Olisin heti illalla halunnut puhelimella kommentoida, mutta en jaksanut alkaa naputtamaan. Tuttuja fiiliksiä, varsinkin siltä ajalta, kun kävi töissä. Vielä kun lukeutuu ihmisiin, jotka haluaa hoitaa asiat kunnolla, eikä sinne päin. Riität varmasti juuri noin ♥ Anna itsellesi armollisuutta, ihan kaikkeen ei tarvitsekaan "revetä". Tsemppiä arkeen!

    Rentouttavaa reissua maalle! ♥

    VastaaPoista
  8. kaunis teksti <3 ja huh miten upeat hiukset siulle on! <3

    VastaaPoista
  9. Teen itse sitä, että vaadin itseltäni liikoja. Kokoajan pitäisi jaksaa tehdä sitä ja tätä, pitäisi jaksaa jaksaa ja jaksaa. Mikä kostautuu niin, että kerran viikossa mua vtuttaa raivolla ja väsyttää. Eilen oli sellainen päivä ja piti kyllä purra hammasta yhteen, etten purkanut sitä kiukkua ulos raivoamalla miehelleni. Tilanne sitte onneksi rauhottui illemalla kun ilmoitin ääneen " mulla on helvetin huono päivä ja mun tekis mieli juosta pää edellä seinään" Aloin nauramaan itselleni kuinka aikuista ihmistä voi kiukuttaa kuin lasta ja lähettiin mustikkaan :'DD Olen miettinyt, että miksi hemmetissä ajan itseäni niin loppuun? Ehkä se on se kun on ne pakolliset jutut mitkä on oikeasti pakko tehdä, liikaa hommaa ja liian vähän tunteja vuorokaudessa. Sekä haluaisin tehdä niin paljon muutakin kun ne pakolliset jutut. Ääh pointtina, pystyn samaistumaan sun tilanteeseen.

    Nauti maalla olemista ja rentoudu, arki tuntuu sen jälkeen varmasti paljon helpommalta!

    Sitten mitä sun hiuksiin tulee, apua miten upeat! <3 Ja herranjumala sä olet kaunis. Tuo sun hymys ja noi silmät, oi että <3<3<3

    VastaaPoista
  10. Upeat hiukset! <3 Hyvä teksti taas... Sitä kyllä on usein itse se joka vaatii itseltään niin paljon ja ajattelee että pitäisi ja pitäisi - mutta hei miksi pitäisi? :) Aika moni asia ei ole välttämätön tehdä heti tai edes kohta.

    VastaaPoista
  11. Juuri tänään mietin itsekin, että suoritanko liikaa. Suorittaja suorittaa mutta suoriutuuko ja sitä rataa, eli vähän samantyyppistä ajatuksenjuoksua havaittavissa. Ihanaa on pysähtyä välillä ja tajuta, että todellakin, mä ja sä, kyllä sitä vaan riittää eikä tosiaan tarvitse olla superihminen - loppupeleissä niillä pienemmillä asioilla on suurempi merkitys :) En tiedä saako tästä kommentista mitään selkoa, ehkä vaan pitäis läydä nukkumaan :D Ihana kuulla että ootte ollu reippaina! ♡

    VastaaPoista
  12. Oululaisista blogeista seuraan mieluiten sinun blogiasi. Tämäkin teksti osoitti, että olet ihan samanlainen tallaaja kuin me kaikki muutkin, mut harmi vaan kun kirjoittelet tänne nykyään niin harvoin. Toisaalta sun naama ei oo niin puhki kulunut niinkuin joidenkin toisten bloggaajien.

    VastaaPoista
  13. Voi mikä ihana väri sun hiuksissa! Ja hei mulla on myös Simba kellarissa (yhyy), enkä kyllä raaski siitä luopua! :D Vinguin sitä pienenä äidiltä, ja näyttäähän se vähän raasulta mutta minun Simba se on.

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentista!