5.1.2015

Kuka haluaa olla juorukello?

"Mulla ois yks juttu joka liittyy yhteen toiseen henkilöön, mut en varmaan sais oikeesti ees kertoo tätä, mutta ärsyttää vaan niin paljon. Se oikeestaan pyys etten kertos kellekkään..." Kuulostaako jotenki tutulta? Ja ennenkuin kerkesin jatkaa ja avata sanallista arkkuani mulle vastattiin: "No elä sitten kerro ja mieti kaks kertaa kannattaako asiaa sanoa edes eteenpäin?"

DSC_4467


Niimpä minä hiljenin ja tajusin, että muiden asioista kertominen tekisi minusta juorukellon ja juorukellot eivät ole luotettavia. Vaikka kyseisen henkilön kommentti olikin rohkean napakka ja sai mulle säkillisen jauhoja suuhun, sai se mut myös aattelemaan asiaa ihan uudella tavalla. Silmänräpäyksessä tämä henkilö sai minun kunnioituksen täysin. Miten rehti ihminen voikaan olla? Minäkin haluan olla luotettava. Tästä esimerkistä on aikaa ja voin myöntää syyllistyneeni ainakin jonkin sortin pälpättämiseen seläntakana, mutta kysymys kuuluukin miksi me rakastetaan juoruilua?  Mässäilyä toisten asioilla? Ja sittenpä päästäänkin muuten vaan siihen selän takana jauhamiseen, ilkeään sävyyn puhumiseen, nälvimiseen, jopa haukkumiseen ilman, että asiaan liittyvä tietää tästä yhtikäs mitään. Mutta mitä jos tietäis? Itse asiassa aika pelottava ajatus, että ihminen johon mä luotan puhuisikin pahaa minusta, tai levittäisi asioitani eteenpäin, mutta vielä pelottavampaa aistia, jos joku on oikeasti tehnyt niin. En väitä, että mun korvia alkas kuumottamaan, tai mitään muutakaan, mutta joskus tuntuu kuinka aistin ne sanomatta jätetyt sanat, tai sanat jotka on sanottu mun seläntakana. Tämä kyky karmii. Onhan sitä pahan puhumista ollut iät ja ajat, joten mikäs sen parempi liittolainen, kuin toinen juorukello. Jäinkin miettimään asiaa omalta kannalta miksi juuri minä olisin syyllistynyt moiseen ja mitä ihmettä mun päässä on liikkunut  sillä hetkellä? Voiko tämmöisestä tulla tapa? Onneks tapojaan voi muuttaa ja rikkoa niitä omia toimintamalleja.

Okei, no joku tyyppi on ollut ehkä epämiellyttävä ja sen oman ikävän fiiliksen haluaa jakaa jonkun muun kanssa toivoen, että olo parantuisi. Onko teille koskaan tullut fiboja jostain henkilöstä joka on tuntunut ikävältä, muttet osaa erottaa mitään tiettyä miksi koet niin. Joku puhetyylissä, tai olemuksessa vaan ärsyttää, tai aiheuttaa ymmärtämättömyyttä. Mitä jos henkilö muistuttaakin jotain aijemmin koettua epämiellyttävää hetkeä, tai ihmistä menneisyydestä? Mene ja tiedä. Ennekuin syyllistymme jauhamaan kannattaa katsoa ekana peiliin ja miettiä löytyykö vastaus sieltä.

DSC_6424

Juoruilun kohde on aina uhrin asemassa. Eikös tämmönenkin ole tavallaan kiusaamista? Seläntakana puhuminen on väärin ja siksi hämmästyn, jos joku pitää tämmöistä hyväksyttävä? Liputtaako joku juoruilun, tai pahan puhumisen puolesta ihan oikeasti? Jos mä haluaisin jonkun asian itsessäni muuttaa, niin mä haluaisin lopettaa muista negatiiviseen sävyyn puhumisen ihan kokonaan, tai edes vähentää sen minimiin. Ihailen suunnattomasti henkilöitä jotka tämmöistä eivät tee ja yleisesti ottaen sellaiset ihmiset ovat muidenkin suosioissa juuri siksi, koska he ovat vaan niin ihania. Heitä jotka ymmärtävät, ettei kannata tehdä mitään sellaista jota ei itsellekkään toivoisi tehtävän.

Pahan puhminen ei oikeesti kannata. Ensinnäkin se tekee meistä epäluotettavan tuntuisia ja uskon, että jokainen haluaa olla luotettava? Seuraavan kerran, kun mieli tekee jauhaa jostain, niin kuvitelkaa henkilö nurkan taakse ja miettikää uudestaan olitkohan sanomassa jotain sellaista, joka loukkaisi? Tai jos oikeesti tekee mieli puhua jostaki, niin puhukaa niitä positiivisia asioita ja laittakaa juorukelloille jauhot suuhun, ihan niinkuin mullekkin laitettiin aikoinaa. Ja kuuntele miten sinulle puhutaan muista ihmisistä, koska samat henkilöt puhuvat sinusta todennäköisesti samanalailla. Tänä vuonna minä lupaan lopettaa pahan puhumisen kokonaan ja vähennän juoruilua. Lupaatko sinä?

Miksi me juorutaan, tai puhutaan seläntakana? Helpotetaanko me sillä omaa oloa ja ymmärtämättömyyttä? Mitä mieltä?

Ps. Löydyn nykysin myös instasta nimellä @taniansilmin


56 kommenttia :

  1. Mä en muista ainakaan koskaan aikuisiällä kertoneeni muiden asioita eteenpäin, siis varsinkin jos ollaan puhuttu että niistä ei sitten puhuta. Ne jää meidän kahden välisiksi. Lapsena sitä ei varmaan osannu pitää suutansa kii ja tuli kerrottua vähä jos mitä eteenpäin. :D

    Mutta nykyään oon pyrkiny olemaan hiljaa ja aika helposti se kyllä onnistuukin, tykkään olla luottamuksen arvoinen. :) Tulee tosi hyvä mieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvälle! :) Ehkäpä se ikä tuo sitä viisautta ja ymmärrystä erilailla mukaan jolloin ei enää samanlailla ole tarve muiden asioista pälpättää asiaan kuulumattomille :) Kiitos tosi paljon kannanotosta <3

      Poista
  2. Vauu miten hieno postaus muru!!<3 Niin hyvin jäsennelty ja sai mut ainakin ajattelemaan todella paljon! Mahtava lupaus ja tässä olen itsekkin mukana<3! Olet aivan ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla Emilia, että tykkäät! Ollaanhan me paljo sun kaa näistä jutuista jo puhuttukkin ja hyvin samanlainen linjahan meillä on, eli sinä oot kans kyllä ihana! <3 ;* Kiva, jos sinäkin lupaat vaikken oo kyllä koskaa kuullut sun puhuvan mitään negatiivista :D <3

      Poista
  3. En osaa sanoa miksi me juoruillaan ja mässäillään toisten asioilla. Itsekin, kuten varmasti valtaosa valitettavasti on sortunut tähän. Kultaisen säännön pitäisi oikeasti päteä ihan joka päiväisessä elämässä. Tee toiselle niinkuin haluaisit itsellesi tekevän. Pitäisi aina ajatella vähintään kaksi kertaa ennen kuin avaa sanaisen arkkunsa jostain ihmisestä, jos ei ole hyvää sanottavaa. Tarvitseeko silloin sanoa ollenkaan? Toisaalta välillä joku persoona saattaa kiehuttaa pään sisällä niin paljon, että on pakko päästä purkamaan omia tuntojaan. Harvemmin sitä mielipidettä kuitenkaan asianomaiselle sanotaan, kun ei haluta loukata. Mutta loukkaantuminen, ehkä pahempi sellainen, on ennen pitkää luvassa jos toinen saa kuulla jotain muuta reittiä pahan puhumisen...

    Lupaan yrittää ajatella kahdesti ennen kuin sanon ja pyrin lopettamaan pahan puhumisen ja kylvän sen sijaan positiivisuutta tai toisenlaista mielipidettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä! :( Kyllä mullakin on ottanut päähän joidenki ihmisten toiminta, tai puheet ja monesti niistä on sitte tehny mieli avautua jollekkin (yleensä luotettavalle ihmiselle.) Nykysin mulle tulee vaan ihan älyttömän paha mieli jos puhun kenestäkään pahaa varsinki jos henkilö ei oo tehny mitään varsinaisesti väärin tms. Tietty jos joku tahalleen pahottaa mun mielen, niin sillon kyllä annan kuulua :D Hmmm, aika vaikeita juttuja. Parasta ku kuuntelee omaatuntoaan ja sydäntään...erottaa mikä on oikein ja väärin. Kiitos kommentista Maaria! <3

      Poista
  4. Hyvä postaus! Mä oon kyllä välillä sortunut.... lähinnä puhumaan ihmisistä joiden kanssa en ole tekemissä ja joiden kanssa on mennyt kirjaimellisesti sukset ristiin. Mun elämässä oli ihminen, joka oli mun paras kaveri ja jätti mut kuin nalli kalliolle Internetpoikaystävän takia, koska poika oli mustasukkanen musta???? Exbestiksellä on kolme lasta, kaikilla eri isät... on ollut lasuja, huostaanottoja, huumeita ja kaikkia kamaluuksia. Nää siis tapahtunu kun ei olla oltu tekemissä.. en pitäis tuollaistai ihmistä mun elämässä kun lapsikin on!!! Nyt tällä ihmisellä on uusi nettirakkaus. Rikas ja vanha mies jenkeistä, jonne exbestis muutti ja jätti oman velkasotkunsa takaajille. Toisiks nuorimmaisen mummu jäi kaipaamaan lapsenlastaan, kun exbestis vai hävisi merten taa kuin tuhka tuuleen eikä sukulaiset saaneet edes hyvästellä...

    Eli, kun tilanne on tällanen, niin kyllä mä juoruan, kritisoin, puistelen päätä ja puhun paskaa =/ Se saa tehä musta ilkeän noita-akan - en välitä. Muuten mä koen olevani todella lojaali ja luotettava, jolla ei ole tarvetta laulaa kaikkien asioita päivänvaloon. Mä olen luonteeltani - sitä saa, mitä tilaa. Mun kans pärjää, jos on reilu. Tuskin silloin kenellä muullakaan ole tarvetta sortua juoruiluun, jos ollaan reiluja toisillemme.

    Huh avautuminen =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh huh mitä juttuja, kyllähän noista saa jo pikkusen puistellakki päätä, eli ymmärrän sua kyllä täysin, etkä oo mun silmissä yhtään noita akka. Kiva kun tykkäsit postauksesta ja otit kantaa. Oli mukavaa saada kommenttia sinulta! <3

      "Tuskin silloin kenellä muullakaan ole tarvetta sortua juoruiluun, jos ollaan reiluja toisillemme." Juuri näin! <3

      Poista
  5. Tosi hyvin kirjoitettu Tania! :) Mä olen syyllistynyt selän takana puhumiseen, kunpa voisinkin olla enkelikasvoinen. En pidä yhtään siitä että se harva kerta saatan sanoa jostain henkilöstä jotain negatiivistä, mutta se vaan syöksyy suusta. Aloitan aina lauseen: "Anteeksi en haluaisi puhua pahaa, mutta..." Niin no ei sitten kannata puhua pahaa vaan mennä sinne omaan sisimpään ja miettiä että jos joku muu sanoisi samoin sinusta. En halua kenellekkää edes vahingossakaan pahaa. Yritän siis myös itse vähentää tosi minimiin pahan puhumisen. Kiitos että annoit aihetta ajatella <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Jenna, tuskin kukaan on enkelikasvoinen näissä asioissa, mutta just niinku tuonne ylempään kommentoin, niin itelle tulee vaan nykysin nii kurja fiilis, jos pitää alkaa tupiseen jotain seläntakana. Omatunto alkaa ihan kunnolla soimaan :D En kyllä susta uskoiskaan ikimaailmassa, et haluisit kellekkään mitään pahaa! <3 Ja kiitos itsellesi kun kommentoit! <3

      Poista
  6. Hyvin kirjoitettu! Mä en koskaan kerro mitään jos on oikeasti sellaisia asioita, joista ei kuulu puhua eikä se silloin tee edes tiukkaa :) Mun veli on kans aina sellanen niinku sulle oli ollut joku mitä kirjoitit tuossa alussa. Monesta erilaisestakin asiasta, mutta ideana aina se, että no älä kerro jos ei saa yms :D Se on jotenkin aina sellainen järjen ääni näissä jutuissa ja ihailtavan rehti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oii, ompa sun veli ihanan rehti! Just semmosia ihmisiä ihailen. <3 Mun miehessä on kans vähä samaa, eli jos mä vaikka jotain alan jauhamaan, ni se ei lähe yhtään mukaan siihen.. :`D Kuulostat ihanalta Anni! <3 Kiitos kommentista!

      Poista
  7. Parhaat ystävät sanovat pahatkin asiat päin naamaa ja ne toiset puhuu seläntakana .. Nuorempana tuli kostettua kaiken maailman p*skan jauhanta 3 kertaa pahemmilla asioilla, mutta nykypäivänä on onneksi kasvettu pois siitä jauhamisesta. Omat mielipiteet saa ja pitää olla, vaikka ne aiheuttaisikin erimielisyyksiä, mutta toisen sanojen muuttaminen tai suuhun laittaminen ei oo oikein. En kerro edes entisten ystävien salaisuuksia muille, vaikka välit ovat menneetkin syystä tai toisesta. Toisten mustamaalaaminen kertoo maalaajasta itsestään enemmän, kuin juoruttavasta .. Heh heh. Mahtava kirjoitus ! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näimpä!!! Asioista pitäis pystyä puhumaan, jos joku painaa mieltä eikä jauhaa jollekkin joka ei varsinaisesti voi auttaa muutaku jauhamalla lisää :D Ja tuo on luotettavan ja lojaalin ihmisen merkki, ettei niitä toisten asioita kerro edes silloin, vaikka välit ovat menneetkin. Mukavaa, kun otit kantaa. Ihana kommentti! <3 :*

      Poista
  8. Upea postaus Tania!<3 kiinnostava aihe tärkeästä, mutta valitettavan yleisestä asiasta!:/ itsekin olen syyllistynyt selän takana juoruiluun useankin kerran, mutta nykyään olen pyrkinyt pitämään suuni kiinni varsinkin, jos asia on oikeasti kerrottu miulle luottamuksellisesti. Jotenkin tästä tekstistä tuli mieleeni taas yläaste-ajat ja rinnakkaisluokan tyttölauma, jolle juoruilu kuului jokapäiväiseen toimintaan..:D inhottavaahan se on, mutta omalla käytökselläänkin voi vaikuttaa paljonkin, juurikin ettei lähde ollenkaan mukaan tuollaiseen selän takana jauhamiseen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tuuli! <3 Minustakin tämä on tärkeä aihe ja aika yleinen valitettavasti. Minäki muistan tämän tyyppiset akkaporukat, joissa ei muuta tehty ku höpötettiin just niistä muiden asioista joita sitten vähän vielä väritettiin oman maun mukaan :D Semmostesta ei myöskään arvostelu puuttunut. Luulen myös, että ikä tuo viisautta eikä jaksa tai ole tarve samanlailla höpsötellä tai puhua selän takana :) Ihana kommentti, kiitos ihana vielä kerran! <3

      Poista
  9. Mä en tosiaan ymmärrä selän takana paskan puhumista ja sitten jos vielä esitetään kasvotusten kaveria. Nuorempana juoruilin paljon enemmän, mutta nykyään kun kuulen että jotkut puhuu selän takana muista pahaa, niin se rupeaa vaan ärsyttämään.. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sama homma, mullakin alkaa tekemään pahaa jos muista aletaan puhumaan pahaa ja ite ei haluis lähtee mukaan, vaikka joskus siihen on vielä sortunut..tai ainakin on tuntunut siltä, että myötäilee jne :/ Tuo on kaikista hirveintä, että ollaan kasvotusten niin kaveria, mutta selän takana jauhetaan..yöks.

      Poista
  10. Tää oli taas kerran tosi tunteita herättävä postaus! Mä oon mukana sun haasteessa tänä vuonna - juoruaminen ja pahan puhuminen minimiin! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes, hyvä Emilia! Kiitos paljon, mukava kun tykkäät! <3 :)

      Poista
  11. En todellakaan itsekään liputa juoruilun ja pahan puhumisen puolesta, vaikka en voi kieltää, ettenkö sitä itse ollenkaan tekisi. Onneksi aikuisiällä ne kerrat on hyvin harvassa kun tulee ärsytystään toisesta ihmisestä purettua silleen, että se oikeasti toista loukkaisi ja sanomiset miettii nykyään aika tarkkaan. Mielestäni on kuitenkin vielä eri asia se, että purkaako ärsytystä vai puhuuko tyylillä "se pyyti ettei saa sanoa kenellekään, muttakun.." ja tämä jälkimmäinen on se vielä pahempi asia, koska siinä rikotaan toisen ihmisen luottamus henkilökohtaisessa asiassa. Nykyään itse syyllistyn välillä ärsytyksen purkamiseen, mutta onneksi osaan hillitä itseni siinä, etten mene kertomaan luottamuksellisia asioita eteenpäin vaikka joskus nuorena varmasti on tullut sitäkin tehtyä! Kukapa ei joskus olisi :) Mutta todellakin, kannattaa asettua sen "uhrin" asemaan, jos tulee kiusaus puhua pahaa toisesta ja ne ärsytyksetkin on parempi purkaa suoraan sille henkilölle joka ärsyttää, eikä marista asiasta ulkopuoliselle :D Olen pari kertaa saanut tässä syksyn aikana vaan erään ystäväni loukkaantumaan siitä, kun olen sanonut suoraan mikä ärsyttää, joten parempi olisi vaan kaikki kiukunkihinät pitää oman päänsä sisällä niin kaikki olisi tyytyväisiä :D hha. Ihanaa pohdintaa sinulta jälleen kerran<3<3 HALI!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvin samantyyppiseltä miten ite funtsin nuo asiat. En kyllä itekkää puhu ystävien asioita eteenpäin jotka on mulle luottamuksellisesti kerrottu ja semmonen mä haluanki olla. Oon itekki sillä kannalla, että parempi siten vaikka sanoa ne asiat, kuin höpöttää seläntakana. Sehän siinä onki sitte vaarana, että toinen loukkaantu vaikka tarkotus ois vaan selvittää asiat ettei jää mikään vaivaamaan. Tästä aiheesta sais kyllä juttua vaikka kuinka jos alkas enempi puhumaan, mutta joka tapauksessa semmonen seläntakana puhuminen on väärin jos se on loukkaavaa :/ Kiitos ihana Jasmina kommenista! <3 <3

      Poista
  12. Hyvin kirjoitettu postaus ja aihe jota usein mietin itsekin!
    Selän takana puhuminen on inhottavaa jos kyse on arvostelusta tai muuten ilkeään sävyyn puhumisesta..:/ Tietynlaisessa porukassa saattaa aivan huomaamatta joutua negatiiviseen ja useimmiten kateelliseen sävyyn käytävään keskusteluun, jonkun ihmisen jopa henkilökohtaisista asioista.. Olen itsekin joskus sortunut moiseen, vaikka perusluonteeni on kautta aikojen tahtonut kaikille pelkkää hyvää.. Mutta tosiaan, Miksi? Sortuuko sitä kiltti ihminen sitten joukon painostuksesta puhumaan selän takana vai mikä siinä muiden asioilla mässäily niin viehättää?
    Nykyisin koitan mahdollisuuksien mukaan vältellä moisia tilanteita, mutta joutuessani sellaiseen mieluummin levittelen hyväntahtoisia juoruja! Siinä tuskin on mitään kovin pahaa? ;)
    Olen kyllä itsekin kohdannut paljon kaksinaamaisuutta jopa lähimmässä kaveripiirissä, mutta aikojen saatossa nuo kaverit on yksi kerrallaan hävinneet.. Liekö keksimiensä huhujen vuoksi? :D Vaikka tosiaan ajattelisikin, että hällä väliä jos oman selän takana juorutaan, täytyis jokaisen miettiä siinä vaiheessa kun alkaa toista ihmistä arvostelemaan, että se voi satuttaa tosi pahasti.. Kiitti taas ajatuksia nostattavasta tekstistä!♡ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että isoimmissa porukoissa ryhmän painostus saa ne kilteimmätkin sortumaan, tai lähtemään mukaan, vaikka sisimmässä tietää tekevänsä väärin. Kai sitä luulee jäävänsä ulkopuoliseksi jos oiskin erimieltä? Oon jopa miettinyt onko semmonen toisten arvostelu ryhmissä jotain oman egon pönkitystä tai tunteeko siinä ittesä hetkeksi jotenki paremmaksi, ku saa arvostella toisia? :D Sitte innostutaan ku muutki alkaa haukkumaan jollon aatellaan sen olevan jopa hyväksyttävää. Hmm..en kyllä tiiä. Tuota kaksnaamaisuutta on kyllä aika paljon nähty ja siksi pyrinki tästä jauhamisesta eroon ainaki omalta osaltani. Monesti ne pahimmat huhujen keksijät jää kyllä lopulta yksin... kyllä läheisiin pitää pystyä luottamaan. <3 Kiitos kommenista sain kyllä uusia ajatusvirtoja tästä.

      Poista
  13. Ihana postaus! <3 Siis aivan mahtava! :) Hyvin oot kirjoittanut!

    VastaaPoista
  14. Todella hyvin kirjoitettu tärkeästä asiasta. <3 Nostan hattua ystävällesi.Moni ei olisi uskaltanut vastata noin.Olen itsekkin syylistynyt juorumiseen enimmäkseen kyllä kaksikymppisenä.Suurimmaksi osaksi olen joutunut itse juoruilun kohteeksi.En ole kyllä koskaan niistä loukkaantunut ja nauranut vaan yksikseen miten joku jaksaa nähdä vaivanäköä minun eteeni.
    Jos jollekin nykyään juorun jostain asiasta niin se on miehelleni vaikka eihän sekään ole oikein.Eniten minua ottaa päähän ne naiset ketkä selittää esim facebookissa että yks kaveri vähemmän en tarvitse enää yhtään selkäänpuukottajaa.Voin melkeen lyödä vetoa että 90% naista on elämänsä aikana juorunut ja usein ne juorut eivät ole edes mitenkään ihmeellisiä asioita.Niin miksi itse yrittää päteä yleisesti kaikkien edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ainaki jos ite tietää, että juoruilut on huuhaata tai muuta vastaavaa, niin sillon kyl kantsiikin vain nauraa :D On varmaan mustaki vaikka minkä näköstä läppää ollu liikenteessä, mutta onneks ite tietää parhaiten miten ne asiat oikeasti on :) Tää oli jotenki tosi mukava kommentti. Mitäpä sitä turhaan ressaa kuhan ite tietää miten puhuu ja kelle puhuu :) Kiitos paljon ihana kaunotar! <3 :)

      Poista
  15. Olipa hyvä postaus tosi tärkeästä aiheesta! Mua ainakin ärsyttää suunnattomasti ihmiset keiden jutut koostuu pelkästään juorujen levittämisestä ja pahan puhumisesta selän takana. Silloin mieluummin ite poistun siitä tilanteesta ja jätän sellaset ihmiset jauhamaan keskenään :D Harmittaa kun on oikeesti tosi vähissä sellaset ystävät, kelle ei erikseen tarvii sanoa että "ethän sitten kerro tätä eteenpäin", jos jotain henkilökohtaista kertoo. Toki siihen aina joskus itsekin syyllistyy mutta musta ainakin tuntuu että ikä tuo sellasta viisautta eikä juoruilua arvosta enää ollenkaan.

    Mäkin teen saman lupauksen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä koitan itekki välttää ihmisiä joilla ei ole muutakuin negatiivista sanottavaa aina :( Tietysti joillakin voi olla paljon erimielisyyksiä jolloin tarvii niitä muitakin näkökulmia asioihin, mutta näin yleisesti ottaen seläntakana puhuminen on väärin. Aatellaan kyllä samanlailla tästä asiasta, kiitos Minna kommentista ja ihanaa ku lupaat! <3

      Poista
  16. Mää en edes viitsi väittää ettenkö ikinä puhuis mitään muiden asioista, koska se ei olis totta. Veikkaan että suurin osa ihmisistä syyllistyy puhumaan muiden asioista ja joskus jopa haukkumaan. Mää oon ajatellu tän niin, että en varmasti pysty olemaan täysin puhumatta toisten tekemisistä selän takana, mutta tarkoitus ei ole kuitenkaan haukkua, vaan pikemminkin yrittää ymmärtää. Oon huomannu sen, että yleensä jos mulla on tarvetta puhua jollekin jonkun toisen käytöksestä niin syy on yleensä siinä, että en ymmärrä miksi joku tekee niinkuin tekee. Joskus pallottelemalla asiaa jonkun toisen kanssa saattaa avautua uusia näkökulmia ja huomata vaikka olleensa itse väärässä.. Mää en vaan oikeesti kestäis semmosta että joutusin pohtimaan vaan asioita oman pään sisällä, vaikka se saattaiskin joskus olla enemmän hyvien käytöstapojen mukaista. Mutta hyvä teksti ja pisti kyllä ajattelemaan - oishan se hienoa jos ois oma elämä sen verran rikasta ettei jaksais kiinnostaa muiden tekemisten vatvominen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I know! <3 En minäkään voi väittää, ennenkö mäki puhuis, mutta ainaki pyrin vähentämään. Mä oon kyllä kans aika pohdiskeleva luonne, jolloin sitte tulee mietittyä kaikenlaista ja tottapa niistä jutuista haluaa puhua sitten muillekkin, jos joku oikeasti vaivaa, tai joku henkilö on käyttäytynyt epämiellyttävästi. Ihanasti muotoilit tuon, että tärkein ajatus on pyrkiä ymmärtämään muita, eikä mitään pahaa tarkota sanoillaan, koska niilläkin on eroa. Että puhuuko silleen ilkeästi, vai hämmästellen. Ja eihän me täällä maailmassa yksin olla, eli ei se seläntakana puhuminen tule koskaan loppumaan, mutta tosiaan miten ne asiat esittää menettämättä luottamusta ja hyväntahtoisuuttaan muiden silmissä. Nähny ite vaa hyvien ystävien kesken sen raadollisuuden ni jääny jollai tapaa koko aiheesta semmonen kurja fiilis, vaikka itekki siihen syyllistyy. Kiva ku otit kantaa Sarianna! <3

      Poista
  17. Todella hyvin ja hyvästä aiheesta kirjoitettu postaus! Mielestäni juoruilun voi lopettaa ainoastaan siten, että päättää itse tehdä ensimmäisen askeleen, ettei enää juoruile muista!:)

    http://sofiawilhelmiina.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  18. Mun mielestä tuollanen ärsytyksen purkaminen kavereille on ihan normaalia. Syyllistyn itsekin siihen ja tiedän että mun kaveritkin varmaan puhuu jollekkin toiselle kaverille että "voi vitun Saana sano taas näin ja näin" jos on joku riita meneillään. Mua se ei suuremmin haittaa, ja jotenkin helpottaa että saa sanottua sen ärsytyksen jollekkin niin se saattaa mennä ohikin. Henkilökohtasia asioita taas en todellakaan puhuisi muille, varsinkin jos ihminen on sanonut ettei saa kertoa. Pakko myöntää tosin, että onhan sitä tullut puhuttua vaikka mitä minkä olisi voinut jättää sanomattakin, mutta niin varmaan aika moni meistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se onkin normaalia ja kuuluu ihmisyyteen, mutta ainaki ite varsinki nykyisin toivon, että jos mä ärsytän jotain kaveria niin siitä pystyis mulle puhumaan, niin asiat vois selvittää :) Mulle on oikeestaan ihan sama mitä ihminen joka mua ei oikeesti tunne musta puhuu ja kelle puhuu, mutta ystävien kesken seläntakan jauhaminen on väärin. Mieluummin puhutaan sitten kasvotusten. Hmm.. toivottavasti hoksaat mitä tarkotan, koska mä itekki syyllistyn tohon ärsytyksen purkamiseen siltikin heh :D Pääasia, että luottamus säilyy puolin ja toisin ja ketään ei tahalleen loukkaa. Kiitos kommentista Saana! <3 :)

      Poista
  19. Tosi hyvä postaus!! ♥ Se on kyllä jännä, miten yleensä pahaa puhutaan juurikin niistä, ketä ei edes tunneta kunnolla!!? Itekin siihen valitettavasti on joskus sortunut, mutta nyt kyllä sai taas paljon ajateltavaa ja ei kun parannusta kehiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä aika hauska ilmiö. Tehhään ne omat johtopäätökset ja aletaan solvaamaan, vaikkei toista tunne. Hyi yäk pois tommonen meistä :D Tänä vuonna koitan parantaa tapani. Mukavaa jos teksti sai ajattelemaan ja parannusta luvassa :)

      Poista
  20. Tämä oli kyllä kerrassaan hyvä postaus! Niin ja hyvä lupaus. :) Taidan koittaa ihan samaa! Keskittää energian positiivisiin asioihin ja tehokkuuteen paskanjauhannan ja turhan vatvomisen sijaan! :) Oot ihana ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiii ihana kuulla Emma, kiitos! <3 :) Tämä on kyllä hyvä lupaus :*

      Poista
  21. Paras uudenvuodenlupaus, minkä oon kuullut! Allekirjoitan joka sanan ja myönnän, että se negatiivisemmin puhuminen on jotenkin helpompaa kuin myönteisesti toisista keskusteleminen! Miksi, oi miksi... Tässä oon itekin yrittänyt skarpata jo monta vuotta ja onneksi kehittynytkin huimasti. Ei me täydellisiä olla vaikka kuinka yritettäs, mutta tää on hyvä jos oikein tietoisesti pyrkii lopettamaan moisen ajanhaaskauksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin minustakin! <3 Onhan täällä niin paljon tärkeämpiäkin puheenaiheita ku muiden ihmettely selän takana :D Kiitos paljon, ku otit kantaa ihanuus! <3

      Poista
  22. Mahtava postaus! Pisti taas miettimään miten tää näkyy blogimaailmassakin kun ihmiset tulee haukkumaan anonyymina kun eivät uskalla oman nimen takana pysyä, jos jotain haluaa ihmiselle sanoa. Täysin on siis kyse myös selän takana puhumisesta, koska siinäkään ei saa selville kuka on niin kirjoittanut. Tosin ystäväpiirissä sen voi kuulla muuta kautta, jos joku on jotain sanonut. Haluaisin myös pysyä kiinni tässä lupauksessa, mutta pakostakin tulee joskus pohdittua toisen ihmisen kanssa jonkun ihmisen käyttäytymistä. Lähinnä oon aina avautunu näistä asioista, että miten se toinen ihminen on ollut minun kanssa ja sitten se on tehnyt niin ja näin eli pitäisikö minun katsoa sellaista vain sormien lävitse vai tehdä asialle jotakin. Silloin on kyllä saanut hyviä neuvoja miten toinen ajattelee sitä näkökulmaa, mutta tarinallakin on tietysti aina kaksi puolta. Ja joskus nuorempana tuota pahan puhumista ei silleen kummoisemmin tullut edes ajateltua, mutta nykyisin jos joku puhuu... niin tulee heti mieleen, että puhuukohan se kaikista (ja minustakin) pahaa selkäni takana.

    Ihan mahtavan jutun otit puheeksi ja pisti miettimään! :)
    xoxo Mella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kun otit kantaa ja tuo blogimaailman touhu on kyllä kamalaa luettavaa joskus miten ihmiset iha oikeesti haukkuu täällä milloin mistäkin..vääristä mielipiteistä, ulkonäöstä, valinnoista, pukeutumisesta. Säikähetään erilaisuutta jne. Mäki oon monesti kyl avautunu tai purkanu ärsytystä jos joku on ollu epämiellyttävä tai ilkeä, vaikkei oma tarkotus oiskaa loukata koskaan ketään. Ja kuten sanoit niin tarinoilla on yleensä aina kaks puolta. Toivottavasti tämmönen seläntakana puhuminen edes puolittuis joskus. Ja eihän sille mahda tosiaan mitään, jos muut tämmöstä harrastaa, mutta ite voi pyrkiä tekemään parannuksia ja olla se "viisaampi" Kiitos vielä Mella <3

      Poista
  23. Mun tulee kyllä miehelle tai parhaalle ystävälle purettua semmoisia tilanteita aika paljon, joissa olen esim. kokenut jotenkin tulleeni väärin kohdelluksi. Toisen antama näkökulma voi joskus vahvistaa omaa kokemusta asiasta ja antaa näin rohkeutta kertoa palaute suoraan sille ihmiselle jolle se kuuluu. Selän takana väninä ei kuitenkaan pidemmän päälle auta ketään, vaan pitää olla selkärankaa sanoa asiat suoraan jos toivoo niihin jonkinlaista muutosta. Työelämässä huomaan toimivani tässä asiassa paljon mustavalkoisemmin kuin vapaa-ajalla, sillä en itse ainakaan haluaisi olla päivääkään sellaisen työyhteisön jäsen jossa jauhetaan toisista p*skaa selän takana. Jos jonkun ihmisen toiminta tympii/ihmetyttää/hankaloittaa elämää niin paljon että suoraa palautetta on annettava, yritän aina kuvata tapahtumia ja sanottuja sanoja, en ihmistä itseään.

    Miks musta aina tuntuu että saan tähän aikaiseksi vaan sekavan sepustuksen :D

    Mutta tosi mielenkiintoinen aihe taas, kiitokset! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut Salla lainkaan sekava sepustus, sun kanta asiaan tuli tosi hyvin selville tässä! :) Just noin mäkin sen aattelen. Joskus pitää tosiaan jollekki luotettavalle henkilölle vähä purkaa omia ajatuksia joidenkin toiminnasta ja riippuu varmaan paljon mielentilasta minkälaista tekstiä sieltä suusta sitten loppujen lopuksi tulee. Oon itekki enempi kuitenki ruvennut arvostamaan sitä, että asioista voidaan puhua kasvotusten mieluummin, kuin seläntakana. Joskus se ei oo niin helppoa :( Kiitos kommentista ja kannanotosta ja kiva kuulla et aihe oli mielenkiintoinen. :*

      Poista
  24. nice post!

    http://octobergraves.blogspot.com/
    http://instagram.com/octobergraves

    VastaaPoista
  25. Ootin tätä postausta kyllä, ja onkin useampana päivänä ollu tarkotus jättää tähän kommenttia! Nyt viimein pääsin kunnolla läppärin ääreen, kun puhelimella kommentointi on joskus niin ärsyttävää jos meinaa kirjoittaa enemmän kun pari sanaa :D
    Mutta aihehan on nyt ekaksikin ihan loistava, tähän samaistuu jokaikinen. Jokaisella on aina parannettavaa tässä! Niinku ollaan puhuttu, ite tiedostin joskus teininä sen, että sellanen turha paskanjauhanta on kuten sanottua - turhaa. Päätin kiinnittää siihen huomiota, vaikka täydellisesti en oo minäkään siihen suoriutunut. Tiiätkö sellanen, että vaikkei ois edes oikeastaan mitään pahaa sanottavaa, niin sanoo silti. Sanoo jonku asian vaan hauskuuttaakseen jotain toista, mutta sisimmässä tulee vaan paha mieli, että "miks mää nyt tolleen edes sanoin.." Mutta eipä tollasta enää tuu oikeastaan tehtyä, sillon nuorempana, ja nyt tietysti kaduttaa sellaset. Enemmänkin nykyään niin, että jotain negatiivista tulee sanottua kun itseä turhauttaa joku asia jossain toisessa. Kokee että pääsee helpommalla kun purkaa paineita jollekin toiselle, kun menee ja sanoo asiat täysillä vaan suoraan, ja kehittää siitä sitten ison sopan. Toisaalta oon pyrkinyt enemmän puhumaan suoraan tai sitten vaan nielemään sen koko ajatuksen sanomatta sitä ääneen, vaikkei siinä kyllä aina onnistu. Mutta parantaa voi aina, se on tärkeetä tiedostaa! Ja koen että ollaan ihan hyvällä mallilla, kun tällasia asioita mietitään, että paskanjauhanta ei oo oikeen. Eipä se itsestäkään mukavalta tunnu, jos sattuu joutumaan sen kohteeksi, ja joskus oikeen tietää joutuneensa :D
    Tosi hienosti kirjotit tästä aiheesta, tää on varmaan yks mun lempparipostauksista! ♥ Oon tosi ylpeä tuosta päätöksestä, että voisin yhtyä siihen. Ilkeyttäänhän sitä ei tee, vaan usein just se turhautuminen, loukkaantuminen, se kun ajatukset ei kohtaa. Mutta loppujen lopuksi, auttaako sekään siihen turhautumiseen kun puhuu pahasti toisesta? Ei oikeastaan. Joskus siis parempi vaan niellä ajatukset ja miettiä jotain muuta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ja koen että ollaan ihan hyvällä mallilla, kun tällasia asioita mietitään, että paskanjauhanta ei oo oikeen." Juuri näin Vilma! <3 Pyritään ainaki olemaan askel edempänä tätä asiaa, koska hiffaa ettei semmonen oo oikein ja näin ollen pyritään ainaki vähentämään. Mustakin tuntuu, että nuorempana tämmönen oli vielä raadollisempaa jotenki :D Hmmm, sä kyllä laitoit niin tyhjentäntävän kommentin etten oikeen tiiä mitä tähän pitäis vastata, mut just niinku kirjotin siihen uudempaan postauskeen, niin semmonen oman mielen purkaminen kuuluu kenties siihen ihmisyyteen, kunhan sen tekee silleen, ettei menetä luotettavuutta muiden silmissä ja pyrkii olemaan rehellinen. Helpommin sanottu kuin tehty. Kyllä sen sitten tykönään tietää tekeekö väärin :)Mahtava kuulla, että tykästyit tähän postaukseen ja nousi vielä sun lempparipostauksiin..vau!!! Kiitos hurjasti muru <3

      Poista
  26. Puhuit kyllä niin asiaa koko postauksen ajan ja oikeasti laitoit mutkin miettimään mun omia tekosiani! Vaikka en ikinä halua tuottaa pahaa oloa toiselle, huomaan, että joskus toisen itseä ärsyttävistä piirteistä tulee puhuttua jollekin muulle henkilölle ja sehän on oikeasti hyvin loukkaavaa. Siinä hetkessä asiaa ei mieti niin eikä tarkotuksena ole muuta, kuin saada ne patoutuneet fiilikset kerrottua jollekin. Aikomuksena ei siis oo satuttaa henkilöä josta puhuu, mutta jos henkilö kuulisi, se satuttaisi tätä aivan varmasti. Näin jälkeenpäin ihan kamala ajatella, mitä oikeasti olisi aina tapahtunut, jos henkilö josta puhuu, olis seisonut vieressä kuuntelemassa. Täytyy vaan jatkaa eteenpäin niin, että oikeasti ei puhu toisesta ihmisestä mitään negatiivista toisille, vaikka ei ajattelisikaan tarkottavansa sillä pahaa. Toi on kyllä äärimmäisen hyvä neuvo, että kuvittelee henkilön kuuntelemaan aina johonkin nurkan taakse, jos meinaa jotain negatiivista möläyttää. Kiitos hirmusesti tästä postauksesta ♥ Niin kuin näkyy, sait mut kyllä miettimään asioita =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, miten ihana kommentti ja niin fiksuja ajatuksia! Mä oon tullut näiden kommenttien myötä siihen tulokseen, että niitä omia ajatuksia saa purkaa kunhan muotoilee ja valitsee ne omat sanat oikein. Ja siinäkin niin paljon eroa sanooko ne silleen ilkeään sävyyn vai ennemminkin ihmetellen. Riippuu varmaan paljon asiasta ja siitä minkä takia sitä mieltä haluaa purkaa? Jos joku on vaikka loukannu, tai ollut oikeesti ilkee, niin kyllähän sitä saattaa itekki tuohtuneena puhua mitä sattuu ja se on ihan ymmärrettävää :) Kyllähän tästä sais vaikka kuinka paljon ajatuksia kasaan, mutta ainakin kaikki tätä seläntakana puhumista tuntuu harrastavan enempi tai vähempi. Ja loppujen lopuksi..kyllähän asioista pitää pystyä puhumaan, ettei niitä patota sisälle ja joudu yksin miettimään tms :) Kiitos hurjasti kommentista! <3 <3

      Poista
  27. (Koitin kerran jo pistää kommenttia, en tiedä tuliko se perille ollenkaan kun mun netti temppuilee pahemman kerran, ja painon kaiken lisäks liian aikaisin tota "julkaise" :-D joka tapauksessa;)

    VAU, ihanan rehellinen postaus! <3 Tästä tärkeästä aiheesta ei kirjoiteta tai ylipäätään puhuta tarpeeksi, hyvä että sä tartuit härkää sarvista :-) Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ainut viesti joka oli tullut perille ja tosi kivaa kun kommentoit tähän :) Tää on kyllä varmasti aina ajankohtainen aihe, joten kiitos paljon mielipiteestä. Mukava kuulla, että pidit tästä. Luin tän sun kommentin jo aikoja sitten joten anteeksi kun vastaaminen vähän viivästyi :( nöyrimmät pahoittelut...

      Poista
  28. Siis vau! Tämä postaus jos mikä niin sai minut miettimään asioita ja paljonkin. Luin tämän postauksen kahteen kertaan. Ja mietin kuinka oot osannu valita näin oikeat sanat ja tuntuiki kuin oisit vieny multa sanat suusta! :) Miten hyvin ootkaan kirjottanu ja sisällyttäny kaiken samaan pakettiin, huh! Kuvatkin sopii tähän ihan täydellisesti! :)

    Mie oon monesti miettiny ihmisiä jotka puhuu muista ihmisistä inhottavaan sävyyn tai kertovat heidän läheisten yksityisistä asioista, että kertookohan sitten minunkin asioista muille ja puhuuko minustakin yhtä tylysti? Tällöin on vähän ristiriitainen kuva ihmisestä jos toinen sanoo olevansa luottamuksen arvoinen ja samaan aikaan osoittaa ihan muuta käytöksellään, niin ei kovin anna luotettavaa kuvaa.. ? Mie oon aikoinaan sen oppinu, että suu kannattee piettää kiinni ja visusti. Ei oo mitään järkeä puhua asioista eteenpäin. Nykyään jos joku kertoo mulle jonkin "salaisuuden" niin unohdan sen jonkin ajan päästä enkä enää ees muista koko asiaa. :D Eikä oo kyllä mitään tarvettakaan levitellä muiden asioita. Sehän on väärin! Monesti on kyllä tullut purattua omaa ärtymystä jostain ihmisestä niin toiselle kaverille, mutta tällöinkään en aina sano edes nimeä, että kuka ihminen on kyseessä. Minun mielestä se ei oo "paskanjauhamista". Helpottaa vaan lähinnä omaa oloa kun saa jollekkin purkaa ja kuunnella toisen ihmisen mielipide/näkökulma asiasta. :) Toisinaan saattaa vaan sekin auttaa, kun ei puhu kelleen mitään ja unohtaa koko asian eikä jää itekkään miettimään ja antaa vaan olla. En ylipäätään ees ymmärrä, että miksi jotkut haukkuvat ja juoruavat muiden asioista? Onko oma elämä niin tylsä että muiden asiat kiinnostaa enemmän ja pitää saada muutkin kiinnostumaan? vai pönkitetäänkö sillä omaa huonoa oloa vai kenties halu saada huomiota? Mitä lie. Vaihtoehtoja on monia. Mie kyllä kans ihailen ihmisiä jotka ei ikinä puh muista rumaan sävyyn. Ei edes silloin lähde mukaan jos joku muu yrittää suolata ja lietsoa pahaa henkeä. Pitäis itekki opetella, että ei sanoa yhtään mitään (ei ees juopoista, maahanmuuttajista jne) kenestäkään vaan koittaa kääntää asiat toisinpäin ja miettiä jotain hyvää ja positiivista. Mieki siis luppaan saman lupauksen ku sie <3

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentista!