20.9.2014

Lapsi jatkaa vielä samaa tarinaasi..

DSC_8740

..mitä rakkaus on.

DSC_8773

..mitä kerrot muista ihmisistä ja heidän kunnioittamisesta. Kohteliaisuudesta ja hyvistä tavoista.

DSC_8744

..minkälaista on hyvä elämä ja mitä siihen tarvitaan?

DSC_8739

..kuinka eläimiä kohdellaan. Ovatko ne tärkeä osa kokonaisuutta?

DSC_8780

..mitä kerrot hänestä itsestään. Kuinka ainutlaatuinen ja arvokas pieni ihminen hän on. Hän kyllä muistaa.

DSC_8801 DSC_8742 
 ..joten kiinnitetään huomiota siihen minkälaistä tarinaa me lapselle kerromme, sillä he ymmärtävät enemmän, kuin oletamme.

DSC_8769

Joku päivä he tulevat kertomaan samaa tarinaa omille lapsilleen.

DSC_8805

Minkälaista tarinaa sinä kerrot lapsellesi?

18 kommenttia :

  1. Tämä pistää miettimään mitä lapsen kuullen suustaan päästää. Lasta ei saa vähätellä, eikä hänestä pidä puhua niinkuin hän ei olisi paikalla. Niinkuin pienten lasten kanssa helposti saattaa sortua siihen, että vanhempien kesken puhutaan jostain lapseen liittyvästä suunnitelmasta hänen kuullensa niinkuin hän ei olisi itse paikalla. Kuten mainitsit, lapset ymmärtävät enemmän kuin aavistamme.

    Rupesin miettimään, minkälainen kasvattaja olen, mitä lapselle opetetaan. Siitähän kasvatus, toisten huomioiminen ja kunnioittaminen riippuu, osaatko itse nämä taidot. Jotkut vanhemmat saattavat olla kohteliaita lasten nähden, jotta lapsetkin oppisivat käytöstapoja. Joillakin vanhemmilla vaan saattaa ne käytöstavat unohtua kun lapset eivät ole paikalla.. Ensin pitää katsoa peiliin omaa käyttäytymistään, ennen kuin voi olettaa lapselta toisten huomioimista ja kunnioittamista.

    Itse ainakin huomaan, miten paljon oma poika omaksuu minulta ja isältään, ei pelkästään puheessa vaan myös käyttäytymisessä, niin hyvässä kuin pahassa. Oma lapsi toimii tässä asiassa oikeastaan parhaana peilinä itselle ja omalle käyttäytymiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tätä tarkoitinkin näillä teksteillä. Ite sorrun aika usein siihen, että esim puhelimessa puhun lapsesta jotain ja sitten havahdun siihen, että apua mitähän taas tuli selitettyä pojan uhmakohtauksista hänen itsensä kuullen. Vaikka nämä asiat tietää miten oikeasti kuuluis toimia, niin ne jää käytännössä vähän vajaavaiseksi :/ Niinkuin sanoitkin niin lasta ei saa vähätellä, koska kyllä ne ymmärtää. Ja tuo oli hyvä pointti myöskin, että muualla käyttäydytään hyvin ja kotona sitten ollaankin jotain ihan muuta :D Riitelyäkin mun mielestä lapset saa jossain määrin nähdä, mutta sitten pitää osata pyytää anteeksi, mutta semmonen joka päiväinen on tietty ehdoton nou nou. Poika lapset varmasti vielä enempi pitää isäänsä esimerkkinä? Kiitos kannanotosta Maaria sain taas itsekkin uutta ajateltavaa :)

      Poista
  2. Itse muistan lapsuudesta kuinka ikävää oli nähdä oma äitini itkuisena. (mitään vakavaa ei koskaan ollut hän on vaan niin herkkä )
    Itse teen kaikkeni ,etten itke oman lapsen edessä.Minä olen se äiti joka pyyhkii lapsena kyyneleet.Ei toisin päin.
    Muistan ikuisesti lapseni ilmeen ja halaukset kun kyyneleet väkisin vierivät poskillani ,kun sain tietää kasvaimesta (mikä lopuksi oli hyvänlaatuinen) .En pysty myös ymmärtämään niitä vanhempia jotka riitelevät lapsena edessä.Jos meillä on jostain kumman syystä jotain eripuraa niin ne hoidetaan kyllä lapsen nukkumaan menemisen jälkeen.Olen kyllä niin ilonen kuinka nätisti poikani kohtelee eläimiä.Nämä sun postuksen vaan paranee paranemista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin pitkäksi aikaa miettimään kommenttiasi, koska muistan oman äitini kans olleen sellainen joka näytti tunteensa voimakkaasti ja mietin miten se minuun vaikutti. Kovetin tai yritin kovettaa jossain vaiheessa itseäni, mutta lopulta se oli itsensä huijaamista, koska oikeesti olen aika herkkä. On totta, että aikuisen pitää olla lapselle tukena ja lohduttajana, eikä toisinpäin, mutta joskus, kun mua on itkettänyt poikani nähden, niin olen yrittänyt selittää miksi äiti itkee ja, että aikuisiakin itkettää joskus ja tunteiden näyttäminen on luvallista. Ainakaan kyyneleitä ei tarvitse hävetä tms. Toki siis on asia erikseen jos päivittäin itkeskelee, että lapselle tulee hätä mikä äitiä vaivaa ja vanhemman tunteet ei saa kyllä koskaan "jyrätä" lapsen tunteita. Apua toivottavasti nyt hoksasit nämä mun selittelyt, mutta tosiaan, kommenttisi pisti miettimään:) Tuo riitelykin on kyllä kurjaa varsinkin jos se riitely on semmosta naama punasena huutamista päivittäin :( Ja kiitos, ihanaa kuulla miten tykkäät postauksistani <3 <3

      Poista
  3. Ihana postaus.
    Lapsuus on oikeasti tärkeä asia. Monen asian olisin omassani toivonut menevän toisin, sellaisten, mitkä on synkkiä varjoja nykypäivänäkin. Sitä aikaa ei pysty muuttamaan, mutta voin vaikuttaa omien lapsien lapsuuteen ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! <3 Kyllä, lapsuus on asia joka vaikuttaa meihin vielä aikuisinakin hyvässä ja pahassa. Ja oman lapsen kohdalla voi tehdä asioita toisin jotka omassa lapsuudessa on jäänyt vajaavaiseksi tai synkäksi tms.

      Poista
  4. Ihana postaus ja ihanat kuvat pienestä ihastuttajasta ! ♥

    VastaaPoista
  5. Kyllä haluan joka päivä kertoa Lennille että äiti rakastaa, ja joka ilta kun poika menee nukkumaan, niin musta on niin ihanaa vielä höpötellä siinä, että saan pojan kikattelemaan onnellisena peittonsa alla :'D ♥ Haluan panostaa siihen, että Lennillä on hyvä itsetunto, ja tietää että isille ja äidille voi aina puhua, oli kyse mistä vaan. Ja rehellinen pitää uskaltaa olla!
    Mulla ois tähän vaikka mitä muutakin, ja kaikkea mitä olisin halunnu olla. Tokihan se täytyy myöntää, että on tullu sanottua turhan lujasti ja menetettyä hermot jos itsellä on vaikka tosi huono päivä ja väsyttää. Ja tottakai se harmittaa sitten jälkeenpäin, mutta ei yrittämälläkään pääse täydellisyyteen. Toisaalta oon halunnu opettaa pojalle sen, että meillä SAA näyttää tunteita. Jos naurattaa niin naurattaa, jos itkettää niin itkettää, ja ei satunnaiset suuttumuksetkaan ole epäluonnollinen asia. Tietenkään vielä kun poika on niin pieni vielä, niin hän ei sillä tavalla voi tota ymmärtää eikä tota ajatusta voi vielä silleen toteuttaakkaan, mikä mun pointti siinä on. Enemmänkin ajan sitä takaa, että sitten kun hän on isompi ja ymmärtää asioita enemmän, niin meillä ei tarvi, eikä itseasiassa saakkaan pidätellä omia tunteita. Tietenki rajat on siihenkin (esim yltiöpäinen riehuminen jne), mutta ymmärrät varmaan mitä meinaan :)
    Ihana postaus ja ihanat kuvat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kans sillä kannalla, että tunteet on luvallista näyttää. Aina. Muaki harmittaa joskus, kun väsyneenä tai muuten kiukkupussina tulee käyttäydyttyä huonosti ja ikäänkuin vajonan itekki sinne 2 vuotiaan tasolle (tania 27 vee), mutta nykyään oon perustellu pojalle, että äitiäkin joskus suututtaa ja äidilläkin on niitä huonoja päiviä. Tätä kautta lapset ehkä hyväksyy niitä tunteita myös itsessä? Eli ei ole suuttuminenkaan epäluonnollinen asia niinkuin kirjoitit :) Ja rajathan on rakkautta ja mä olen semmonen aika jämpti äiti, että jos joku on oikeesti kiellettyä ni se kans on ja sitte valitan Vellulle, jos se ei kiellä poikaa samasta asiasta :D Kuulostat ihanalta äidiltä ja kasvattajalta <3 Mäkin sanon nupulle joka päivä, että äiti rakastaa <3 Kiitos Vilma kommentista <3

      Poista
  6. Tuli mieleen vielä tää, musta tämä on aivan tosi liikkis, ja niin TOTTA!


    Lapsi, joka saa osakseen ivanauruja, oppii pelkäämään.
    Lapsi, joka saa osakseen arvostelua, oppii tuomitsemaan.
    Lapsi, joka saa osakseen epäluottamusta, oppii pettämään.
    Lapsi, joka saa osakseen vihamielisyyttä, oppii hyökkäämään.
    Lapsi, joka saa osakseen hellyyttä, oppii rakastamaan.
    Lapsi, joka saa osakseen rohkaisua, oppii luottamaan itseensä.
    Lapsi, joka saa tuntea totuuden, oppii ymmärtämään oikeutta.
    Lapsi, joka saa osakseen kiitosta, oppii olemaan kiitollinen.
    Lapsi, joka näkee annettavan omasta muille oppii olemaan huomaavainen.
    Lapsi, joka saa osakseen tietoa oppii tuntemaan viisauden.
    Lapsi, joka saa osakseen kärsivällisyyttä, oppii olemaan pitkämielinen.
    Lapsi, joka elää onnellisena, löytää rakkauden ja kauneuden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo muistan itsekkin nämä lauseet ja tämähän on aika pysäyttävä. Niin se vaan on, että lapset kasvaa niinkuin ne kasvatetaan. Ja siksi näistä asioistakin on hyvä puhua, koska kyllä kasvatukseenkin pitää suhtautua jollain tapaa "vakavasti" mieluummin ku hällä väliä asenteella. Kiitos kun pistit tämän tänne <3

      Poista
  7. ihania sanoja ja ajatuksia, jotka ovat niin totta!♥ oon varmaan aiemminkin sanonut tämän mutta sie oot kyllä ihan mahtava äiti!♥ :) sitten jos itse joskus teen lapsia, aion kyllä opettaa heille ihan samoja asioita ja kertoa kuinka heistä välitän!
    itse olin aika pieni kun vanhempani erosivat, ja kyllä se tietynlaiset jäljet on miuhun jättänyt, en oikeastaan edes halua enää muistella koko asiaa koska siihen liittyy niin paljon ikäviä tapahtumia :/ vanhempienkin pitäisi erotessaan muistaa että lapset ovat etusijalla, eikä käyttää heitä hyväkseen toistensa riidoissa jne..
    teidän poika saa varmasti ihanan kasvatuksen ja oppii oikeat asiat ja arvot elämässä!♥ :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihanasti sanottu Tuuli, voi että :`) Kiitos paljon, vaikkein ole lähellekkään sellainen äiti, tai kasvattaja mitä kirjoitan, mutta kyllä minä kovasti yritän toteuttaa nämä käytännössäkin <3 Minunkin vanhemmat erosi, kun olin lapsi joten tiedän suunnilleen miltä sinusta on tuntunut. :( Kiitos vielä ihanuus <3

      Poista
  8. Voi miten ihana postaus! Niin hellyyttäviä kuvia ja niin painavaa asiaa, niin vähissäkin sanoissa! Kiitos tästä!

    Minä ajattelen ja toivon meidän lasten jatkavan tarinaa elämästä, jossa toiset huomioidaan, rakastetaan, jossa on lupa tehdä virheitä ja epäonnistua ja silti olla aina hyväksytty ja saada tuntea kuuluvansa joukkoon. Tarinaa, jossa oppii kuuntelemaan itseään, oppii tuntemaan itsensä ja oppii olemaan kiitollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun tarina kuulostaa hyvin kauniilta <3 :`) Kiitos Elina <3

      Poista
  9. Aww miten suloisia kuvia, todella kaunis ja ihana postaus myös Tania! Upeita ajatuksia ja niin tosiasioita. ♥
    Pakko muuten sanoa ennen kuin unohdan, oon jo paristi unohtanut. Aina kun tuun blogiisi niin tuo sun banneri, niin kauneutta että olla ja voi.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kata, kiitos <3 Ja ihana kuulla kehuja bannerista, sillä oon siihen itekki vihdoin tyytyväinen <3 :))

      Poista

Kiitos sinulle kommentista!