16.9.2014

Ajatuksia nuoruudesta ja kuulumisia viikonlopusta

Kuvailin rakasta siskoa viikonloppuna ja vietimme lauantain ja sunnuntain yhdessä. Hän oli meidän seurana, kun mies on edelleen työreissulla ja jäi yöksikin pitkästä aikaa. Eikö ookki mageen väriset hiukset? Hän oli mukana keväällä "Helvetin hyvin menee" valokuvausprojektissa jossa nuorten piti kuvata omaa elämäänsä puolenvuoden ajan. Projektin tarkoituksena oli tuoda nuorten elämää todenmukaisemmin aikuistenkin silmiin. Nuoret ihmiset on meidän tulevaisuus ja he ottavat mallia suoraan meiltä. Mua vähä surettaa millaisia asenteita ja ennakkoluuloja joillakin on nuorista ihmisistä, sillä jotkut nuoret käyttäytyvät mielestäni jopa paremmin, kuin osa aikuisista.

Kaikki me ollaan joskus oltu nuoria, joten heitä pitää ymmärtää ja muistaa miten ainutlaatuista ja kiehtovaa aikaa se on. Aikaa, kun kaikkee pitää vähän kokeilla. Tilanteita, joille ei voi myöhemmin, kuin nauraa. Tyhmyyksiä, joista ne fiksuimmat ottaa opikseen. Epävarmuutta ja oman itsensä etsimistä. Voimakkaita tunteita ja hetkessä elämistä. Kuinka olinkaan unohtanut miten ihanaa aikaa on olla nuori. Kaikki ovet avoinna ja tulevaisuus edessä. Ei ole enää lapsi, mutta ei vielä ihan aikuinenkaan, vaan jotain siltä väliltä. Se on kultainen nuoruus. Se on aikaa, jota muistelee vielä vanhana kiikkutuolissaan.

DSC_0265
DSC_0296
Mentiin lauantai iltana kuvailemaan ainolanpuiston suuntaan, jossa kiinnitin huomiota pienikokoiseen valkoiseen kissaan. Se oli yksin. Mieleeni hiipi heti ajatus josko se olisi ollut karkumatkalla ja yhtään epäröimättä perustettiin "pelastetaan kissat ry" ja päätettiin ottaa se siskoni kanssa mukaan. Ei mulla ois ollut sydäntä jättää sitä puistoon joka sijaitsee keskustan läheisyydessä. Eikai kukaan pidä kissoja tarkoituksella yksikseen ulkona kaupungin alueella?

Ongelma oli vain miten me saadaan se meille ilman koppaa, tai valjaita? Minun sisko teki McGyverit ja taikoi jenkki huivistaan sille valjaat ja nuoran se otti hupustaan samalla, kun päässäni soi Gyverin tunnaripiisit. Tadaa, ja valjaat olivat valmiit. Kissa oli rauhallinen ja ystävällinen, mutta todella äänekäs. Se ei reagoinut puheeseen, tai siihen, kun sitä kutsui. Tiedättehän "kis kis" Hän oli varmaan kuuro.

DSC_0102

Meillä Sindi rouva hieman murisi uudesta vieraastamme ja meni kauemmaksi tarkkailemaan tilannetta. Laitettiin facebookkiin heti ilmoitus löytyneestä kisusta ja yöksi sen vein ihanan äitini luokse. Kuinkas ollakkaan; omistaja otti yhteyttä heti seuraavana päivänä. Olivat kuulema etsineet sitä vielä aamuyölläkin. Kissan nimi oli Lumi ja hän tosiaankin oli täysin kuuro mistä hänen pitämä metakkakin johtui. Hän oli tottunut naukumaan äänekkäästi, koska ei kuule omaa ääntänsä ja näin hän saa mieleisensä huomion.

Lisäksi arvelin kissan olevan keskenkasvuinen pienuutensa vuoksi, mutta oli aikamoinen ylläri kuulla kissan olevan 7 -vuotias. Eli meidän Sindin ikäinen joka on ehkä 3 kertaa isompi. Kaikkee sitä. Tarinalla oli onnellinen loppu ja täytyy sanoa, että on se facebookki vaan kätevä olla olemassa tämmösiä karkulaisia varten. 

Oletteko te ottanut koskaan karkulaisia kiinni, tai onko teidän lemmikit ollut hukassa? 

DSC_0246 DSC_0248
DSC_0173
DSC_0240

Pojukin on päässyt testaamaan skeittilautaa useampaan otteeseen. Alhaalla vähän vanhempia kuvia. Niinkuin näette siskolla oli mustat hiukset vielä muutama viikko takaperin. Sanompa vaan, että mulla tippus hiukset päästä moisesta käsittelystä.

Semmoinen oli meidän viikonloppu. Mitäs tykkäätte kuvista? Nyt kaikille vaan oikeen ihanaa tiistai päivää ja palataan pian!

DSC_9114 DSC_9119 DSC_9132

40 kommenttia :

  1. Niin makia letti, huhhuh! Ja sopii kans älyttömän hyvin :)

    Saatte multa myös täydet symppispisteet kissan pelastamisesta ja onneksi omistajakin löytyi noin pian. En kyllä itekään jättäisi kenenkään lemmikkiä Ainolaan harhailemaan, sen verran vilkas paikka se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla tytyllä vaihtuu hiustenväri koko ajan :D Mutta sopii kyllä nuokin hyvin. On ainakin erilainen:) Ja jotenki vaan vaisto sano, että se pitää ottaa talteen sieltä puistosta. Kiitos Anni! <3

      Poista
  2. Onneksi kisu löysi omistajansa luokse nuinkin pian! Meillä on ollut tosi paljon kaikenlaisia lemmikkejä kotona asuessani ja hirveintä oli ollessani seiskaluokalla, muuton aikana Kasper kissamme karkasi! Joka päivä koulun jälkeen sitä jäätiin etsimään, tuloksetta. Kasper ja meidän koira oli aivan parhaat kaverukset, joten Rekullekin sen yhtäkkinen puuttuminen oli selkeästi kova pala. :(

    Mielenkiintosia kuvia taas ja tosi söpöjä missä poikasi on skeittilaudalla! :D Niinkuin joku kerta sitten puhuttiinkin, jaksan yhä ihmetellä tuota nuorten sortamista. Nousee ihan karvat pystyyn kun ajattelin sitä kauppa episodia minkä sulle kerroin! Kyllä sais monilla vanhemmillakin ihmisillä olla peiliin katsomista. Ja kyllä ne nuoretkin osaavat hyvin käyttäytyä, jännä juttu että monesti esim. lehtien palstoilla ei kirjoitella nuorille kohdistuvia positiivisia kirjoituksia juuri ollenkaan. Aina samaa soopaa, ajetaan liian kovaäänisesti mopoilla ym. aivan ihmeellisistä asioista keksitään valittamista! -.- Nämä valittajat ovat sitten ilmeisesti olleet koko elämänsä ajan täysiä pyhimyksiä, eivät ole tehneet mitään väärää? :D Tuskinpa vain. Nimenomaan niistä kaikista hölmöyksistä oppii ja nuorena pitää todellakin elää, kokeilla eri juttuja ja ehkä sitten oppia kantapään kautta asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin ollut eläimiä ja useampikin kissa hävinnyt, joten tiedän myös miltä lemmikin menettäminen tuntuu :`(

      Ja nimenomaan keksitään sitä valittamista, koska asenne on valmiiksi negatiivinen nuorisoo kohtaan. Mä mietinki sitä sun juttua, kun kirjoittelin tätä. Oli sekin aikamoista :( Toivoisin vaan kovasti, että aikuiset ja ne vanhemmatkin ymmärtäisivät nuoria enempi ja en usko, että kukaan on täysin pyhimys koko elämäänsä :D

      Kiitos Elisa kannanotosta. Näitä sun kommentteja on aina kiva lukea! <3 :))

      Poista
  3. Sun sisko vaikuttaa ihan HUIPPUtyypiltä :D Ja kiva kontrasti teidän välillä, ei ihan heti vastaan tullessa osais ajatella et on sisarukset kyseessä ^_^

    Mörön perheessä oli kuuro valkoinen (ja hännätön) kissa silloin, kun alettiin seurustelemaan. Kissavanhuksesta on jo aika jättänyt, mutta se meteli on tuoreena mielessä. :) Ihania kuvia taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitä se kyllä on ja tosi hyväsydämminen ja suvaitsevainen nuori! <3 :) Hahah repesin tolle kontrasti jutulle :`D Ollaan kyllä hieman erinäköisiä/tyylisiä, mutta yhtä hupsuja molemmat joten varmaan siinä vaiheessa paljastuttas :D

      Tuo on vissiin sitten aika yleistä, että ne kuurot pitää meteliä. Se naukuminen on jotain ihan jäätävää. Muuten oli kyllä niin suloinen ja rauhallinen kisu. Kiitos sinulle! <3

      Poista
    2. siis hyväsydäMinen.. osaa kirjottaa enää :`D

      Poista
  4. Olen samaa mieltä, että aikuiset, jopa vanhukset käyttäytyvät paikoin huonommin kuin nuoret. Käytöstavat eivät ole millään lailla ikäsidonnaisia. Nuoruuteen kuuluu, kuten sanoit, kaikenlainen kokeilu, itsensä ja rajojensa etsiminen. Siinä myllerryksessä voi sattua ja tapahtua jos jonkinmoista, toisille enemmän ja toisille vähemmän.

    Minua kismittää nuorten syrjiminen esim. työpaikoilla, tai kun heitä ei nimenomaan oteta töihin! Kuinka kukaan voi oppia tai hankkia sitä joka paikkaan tarvittavaa "työkokemusta", kun ei anneta edes mahdollisuutta? Pahinta on ulkonäön takia syrjiminen, siskosikin on varmaan joutunut kokemaan jonkinlaisia ennakkoluuloja? Ja on muuten makee tukka! :) Olette oikeita arjen sankareita pelastaessanne kissan!

    Ja ihania kuvia jälleen, ei tarvitse edes kysyä! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä just tuota tarkotinki, että nuorissa on niin fiksuja tapauksia johon kaikki aikuisetkaan eivät yllä, eli ei todellakaan ole aina ikäsidonnaisia käytöstavat. Kokemus karttuu toki iän mittaan, mutta jos ei anneta töitä, niin miten sitä kokemusta on mahdollista edes saada :( Tosi hienosti ilmaistu tuo Maaria, Just tuota ajoinkin takaa.

      Mun sisko pukeutuu tosi "poikamaisesti" rentoihin vaatteisiin ja usein häntä nimitellään/luullaan pojaksi, mutta se ei hänen menoaan haittaa. Toki se hämmentää, kun hän itse on suvaitsevainen luonne ja hyväksyy erilaisuuden, eikä saa itse aina samaa ymmärrystä muilta. Mä olen tosi ylpeä, koska hän uskaltaa olla sellainen, kuin on :)

      Tuli kyllä itselle hyvä mieli, kun otettiin se kissa matkaan. Sitä, kun ei tiedä mitä sille ois voinu sattua :( Kiitos Maaria!! <3<3<3

      Poista
  5. Ihana postaus taas kerran ♥ Hienoa että kisu löysi kotiinsa, ja hatunnosto pelastustiimille ;D

    VastaaPoista
  6. Näyttääpäs muuten ihan minulta nuorempana. :D Tosin violetit hiukset jäi vaan haaveeksi tuolloin, tyydyin mustaan... Saihan tuota itsekin poikamaisemmasta ulkomuodosta kuulla noottia, varsinkin vanhemmalta kansalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, no sepäs sattui hauskasti :) Onko sulla blogissa mitään vanhempia kuvia mitä vois kurkkia? Tuo pukeutumisesta arvostelu on niin peestä, koska jokainen pukeutuu niihin vaatteisiin joissa viihtyy :(

      Kiitos Veera kommentista <3

      Poista
  7. aivan ihana postaus ja pisti jotenkin miettimään, että välillä aikuiset todellakin ajattelevat nuorista aika pahasti, ihan kuin kaikki olisivat jotakin rötöstelijöitä sun muita.. inhottaa oikein joidenkin suvaitsemattomuus, vaikka aikuistenhan pitäisi olla esimerkkinä nuoremmille.
    Voi että tuo kisun tarina, onneksi kaikki päätyi lopulta hyvin<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä :( Toivottavasti asenteet vielä muuttuis :) Mäkin oon niin onnellinen, että kisu pääsi takaisin kotiin. Kiitos Tuuli <3

      Poista
  8. Voi ei mulla tuli ihan semmone aww-reaktio tosta kissa jutusta. Raasu päässy karkuun. :/ Mutta onneksi tarinalla oli onnellinen loppu! Ite en ole ikinä ottanut karkulaisia kiinni. Ehkä siksi, kun jotkut niitä pitävät esim. täällä Oulussa syrjemmässä vapaana, kun luulevat kissan kuuluvan luontoon. Oma rakas kissa ei ole onneksi ikinä päässyt karkuun, sen verran tarkkoja ollaan, ettei parvekkeelle jätetä ikkunoita auki ja että kotonakin ikkunat on lukitusasennossa, eikä niitä jätetä auki, kun ei olla hereillä/kotona.

    Onpa kyllä siistin väriset hiukset sun siskolla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon nähnyt heinäpään alueella muutamia kissoja irrallaan ja joka kerta mua ihmetyttää miten ne uskaltaa pitää vapaana. Toisaalta onhan ne voinut olla karkulaisiakin. Kun ei koskaan voi olla oikeen varma :( Nykyään vaan puhutaan nii paljon niistä kesäkissoista sun muista, että melkeen pitäs ottaa kaikki talteen mitkä löytyy. Nähtiin tänäänkin yks kissa tuolla lenkkipolulla, mutta oli niin arka. Minäkin pidän meidän Sindin kyllä visusti valjaissa jos ulkona käydään. Ai sinullakin kisumisu <3

      Kiitos kommentista Emmi! <3

      Poista
  9. Meillä on valkoinen kissa ja mä jotenkin herkistyn aina kun nään valkoisia kissoja jossain, muistuttaa kai liikaa omaa!! :D Onneksi pelastitte pikkuisen, itse olisin todella kiitollinen jos meidän kissa joskus sattuisi karkaamaan ja joku pelastaisi sen hoiviinsa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinullakin valkoinen kissa, awww <3 Meidän Sindikin on täysin valkoinen kaunotar. Mäkin niin rakastan kissoja, joten liikutun varmaan kaikista kissoista ja alan lässyttään niille :`D Heh voi meitä höppänöitä :P

      Poista
  10. Olipa ihana nähdä nää kuvat teistä :) Meillä on kyllä sisarussarjasta kaikki kans niin erilaisia - etenkin luonteeltaan ja persoonaltaan. Toisissa on sitten keskenään enemmän samaa näköä ja taas toisissa toista. Esim. Mun toinen pikkuveli saa kuulla alati (21v) edelleen kuinka on kuulemma niin mun näköinen, että :D

    (Ja kissoista, vaikka olen kasvanut lapsuuteni niiden keskellä, niin en jotenkin vain pysty ottamaan yhtään kissaa tai muutakaan eläintä meille kotiin - kadulta vielä vähemmän) :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon ja kiva kuulla, että oli mukava nähdä siskoni :) Kyllä ne vaan samassa perheessä kasvavatkin voivat olla, kuin yö ja päivä :)

      Mikset voi ottaa eläimiä kotiin?? :(

      Poista
    2. En tiedä.. en kai vain pidä eläimistä? :( Tai tietyllä tavalla joo - mutta niin että eläimet ei minusta kuulu sisälle. Tai häkkiin.. Tai narunpäähän, Ja tiedän että tämä taas kuulostaa tosi epäjohdonmukaiselta sen suhteen, että syön kumminkin eläinperäisiä tuotteita.. (Joskin ekologisista syistä toivoisin saavani aikaiseksi vähennettyä myös niitä.)

      Hmm.. niin. En vain halua lemmikkejä, koska ajattelen että niiden ei kuuluisi olla edes huvin vuoksi kahlittuna, vaikka olisivatkin rakastettuja. EHkä osa syy siitä, miksi en halua lemmikkejä saattaa piillä toki lapsudessanikin, jossa olin todella paljon eläinten perään ja saatoin itkeä kolekin kuukautta (jep) yhtä kuollutta kissaa tai lehmää - tai toiseen kotiin haettua kissaa. Ja katueläimissä vielä jotenkin rityisesti arveluttaa niiden mahdolliset taudit, joita ne voivat kantaa..

      Tämä nyt on se puoli jota en osaa itsestäni ja suhteestani eläimiin kyllä avata ollenkaan. :D

      Poista
    3. No joo, nyt kuulosti jo vähän ristiriitaiselta. Kirjoituksestasi voisin tulkita, että taidat kuitenkin sydämessäsi niistä kuitenkin tykätä..tavalla tai toisella? :) Minusta eläimet, hevoset, kissat, koirat, lehmät (ne kotieläimet) kuuluvat ihmisten läheisyyteen ja ainahan ihmiset ja eläimet ovat tehneet "yhteistyötä" En usko, että koirat ja kissat pärjäis yksikseen luonnossa, vaan ne tarvitsee ihmistä. Toki liikkúnnasta ja ulkoilusta täytyy huolehtia jne. Mutta siis ihan kauniisti ajateltu kuitenkin, ettei niitä saa kahlita.

      Tuo on kyllä totta, että niissä kadokissa olleissa kissoissa voi olla vaikka mitä. Mun äiti kerran otti kotiin kissan kadulta ja se oli täynnä jotain syöpäläisiä :/ Eli eihän niistä voi koskaan tietää :(

      Poista
    4. No tuo mun tekstin pätkäkin oli jo niin sekava ja täynnä kirjoitusvirheitä, että parempi olis ollut jättää kirjoittamatta. :D Saako syyttää nakkisormia, paskaa älypuhelinta ja sitä että nukutin lapsia samalla?

      Ehkä vois tuota eläin-juttua joskus avata omassa blogissa.. pohtia ja pohtia. Että miksi ajattelen eläinten kelpaavan ruoaksi muttei lemmikiksi. Ja sis toki molemmissa tapauksissahan sekä kotieläimet että lemmikit on jalostettu jostain villimmästä rodusta juurikin siihen tarkoitukseen, missä niitä nyt käytetään. Mutta ugh.. esim. koirien jalostus saa minut kyllä kiukkuiseksi. Kun on pitänyt jalostaa rotuja, niin että terveys on unohdettu. Jalostettu lyhytraajaisiksi, lättäkuonoisiksi, joilla on jatkuvasti kipuja ja hengitysvaikeuksia.. :(

      Poista
    5. Heh, saat syyttää :D En se minäkään aina osaa kirjottaessa tuoda asioita niin hyvin esille, kuin ne tarkotan. Paitti sinä oot 10 kertaa parempaa kirjottaan, ku minä :D Hei oispa kivaa ja mielenkiintoista lukea postausta aiheesta. Kyllä muaki surettaa ne jotku jalostushommelit :/ Ihminen on niin pystyväinen kaikkeen.

      Ja ainahan me ollaan eläimiä syöty. Mä en oo metsäsystä vastaan, sillä mieluummin kai sitä syö luonnossa vapaana elänyttä metsäkanalintua, kuin häkkikanaa..vaikka syön kyllä sitä häkkikanaakin, mutta monella on niin negatiivinen kuva metsästyksestä, vaikka ennen vanhaa se liha on aina haettu sieltä. (en tiiä liittykö ees koko aiheeseen, mutta kuitenki)

      Poista
    6. Tai siis kun ihmiset heittää kommentteja, kuinka julmaa, kun ihmiset ampuu viattomia lintuja metsässä ja ite samalla syövät broileria... en kässää...

      Poista
  11. En nyt saa vastattua kännykällä oikeaan kohtaan, mutta siis oon poistanut koko muun höskän mukana myös ne postaukset :D Tiedä sitten, tuleeko uudelleen sellaista menneisyyskatsausta joskus. :)

    Toisaalta vanhemmat ihmisetkin varmasti vierastavat tummanpuhuvaa pukeutumista pelätessään esim. väkivaltaa (ja kyllähän itseäkin vähän epäilyttää jos joku pimeällä kadulla astelee vastaan maihareissa ja musta huppu pään yli vedettynä).... Turhat ennakkoluulot on sitten asia erikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei teeppä joskus sellainen postaus missä olet nuorempana? Olisi hauskaa, sillä mulla mielenkiinto nyt heräs :) Ja toi on kyllä totta, että semmoset huppupäiset hiipparit pimeällä on kyllä aika pelottavia. Monesti se musta on aika synkkä väri yksistään..riippuu vähän :)

      Poista
  12. Olettepas hyvän työn tehneet :) Hyvä että kisu löytänyt kodin! Monet eivät vaivautuisi . Hienoa te! <3 Itse en ole koskaan ottanut karkulaisia kiinni (mutta ottaisin kyllä jos tilanne vastaan tulisi) mutta meidän kisu on ollut yön erään perheen kylpyhuoneessa, kun niiden koira oli ajanut sen puuhun ja ne olivat pelastanut sen sieltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän miten monet sulkee silmänsä, jos näkevät harhailevan eläimen jossakin. :( Ai teidän kisu otettu kerran talteen. Ovatpa olleet huomaavaisia, kun ovat hakeneet kisun turvaan. Meilläkin on ajanut koirat kissoja puuhun. Meidän paksu-Bertta piti hakea tikapuilla männystä alas, kun ei itse uskaltanut tulla :D

      Poista
  13. Onpas kyllä huippuja kuvia Veruskasta! <3 Ja Nipsukasta kans, tottakai! Ihana pelastustiimi ootta ollut, mahtavaa että kisuli pääsi teidän ansiosta turvallisesti takaisin kotiin :)
    Ja tuo on kyllä ihan totta, että vanhukset/aikuiset on monesti tosi tympeitä nuorisoa kohtaan, vaikkei toki saa yleistää. Nuoristakin, kun kuitenkin varmasti suurin osa on todella fiksua ja ajattelevaista porukkaa! Mutta ottakaamme tästä itse oppia. Minä ainakin haluan olla vanhempana sellainen rento muori, joka jutskailee nuorten kanssa ja on muutenkin positiivisella asenteella liikenteessä, ihan kaikkia kohtaan tasapuolisesti! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos muru <3 Noi kyl onnistu hyvin nuo kuvat :) Heh, määkin haluan olla semmonen rento mummeli, joka kans säilyttää positiivisen asenteen. Tänään vaan eräs nuori sylkäsi muhun ja nipsuun päin silleen, että tuli oikiasti melkeen meän päälle, ku kadulla kulettiin. Meinasin näyttää keskaria. Mietin silloin tätä postausta, että mitähän tuli taas kirjotettua :D Tuo sylkeminen on niin ällöä ja sitä tekee iha aikuisetkin :/ YÖÖÖÖKS! :(

      Poista
  14. Meijän kisu on 20v ja ollut aina tosi pieni. Näyttää edelleenkin pennulta. "Normaalit" kisut itselle tuntuu jättiläisiltä omaan kisuun verratessa.:D ihanaa että uust te löysitte tuon kisun koska joku kamala olisi voinut myös osua kohdalle!! Kiitos kun välititte:) lämmittää sydäntä tietää että kissarakastajia löytyy<3 meijän kisu nuorena karkasi ja juoksin metässä keskellä yötä sitä etsimässä. Oli se rankka yö kun ei kisua löytynyt...onneksi palasi kotiin aamulla ehjänä!!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onpa teillä iäkäs kisu jo. Kunnioitettava ikä siis :) Mun naapurilla oli 25 vuotias kissa rouva, eli aika pitkä elinikä heillä :) Toivottavasti meidän sindikin eläsi pitkään. Tuo kissan pienuus voi kyllä hämätä hyvin paljon, jos ikää miettii. Jälkeenpäin mietittyäni kissan silmissä ei ollut kuitenkaa semmoista samanlaista"pilkettä", kuin pentukissalla :) Hyvä, että teilläkin kisu kotiutui karkaamisen jälkeen :) Ja kiitos paljon kommentistasi! <3

      Poista
  15. Ihana sun siskos! Ja noissa alemmissa kuvissa näyttää ihan älyttömän hyvältä tuo sen lookki mustilla hiuksilla, pipolla ja ruutupaidalla <3__<3 Ennakko-oletukset ja käsitykset on kyllä ihan pyllystä.. Niin surullista kapeakatseisuutta. Ihana kans tuo kissahomma! Voi pientä vanhusta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö ookki magee ja hänellä on myös hulvaton tuo tyyli <3 Ja niin samaa mieltä sun kans. Suvaitsevaisuus kunniaan :) Kiitos ihana Anni, kun piristät minua aina kommentillasi <3

      Poista
  16. Siskollasi on todella magee tyyli <3 Itse inhosin "nuorena" olemista.Enkä kaipaa esim.koulu aikoja olenkaan.
    Kohdalleni on osunut monta kertaa kotona karkaavia koiria.Valitettavasti pelkään ihan järjettömästi isoja koiria niin itse en ole voinut auttaa ,kun soittamalla ystävilleni ketkä omistaa koiria ja paikalliseen eläinsuojeluun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänellä on <3 Onko sulle jäänyt kouluajoilta jotain ikäviä muistoja? :/ Toisaalta oon itekki ihan tyytyväinen nykyiseen ikääni ja en halusi palata ainakaan taaksepäin. Mäkin pelkään isoja koiria, varsinkin haukkuvia semmosia. Nousee aina karvat pystyyn, että tuommonen ku kerran louksauttaa noita leukoja minuun päin nii hui!!

      Poista
  17. Mun piti kyllä alunperin kommentoida tuota nuoruus-juttuakin. Yleistäminen ärsyttää aina (tapahtui se sitten iän, sukupuolen, maailmankatsomuksen, kansalaisuuden tai jonkin muun perusteella). Ja ihan yhtälailla nuorissakin on erilailla ajattelevia ja käyttäytyviä kuin vanhemmissakin ikäryhmissä. On erilaisia persoonia, eri asioista kiinnostuneita, hiljaisia, kohteliaita, uteliaita, vilkkaita...

    Sitä paitsi, jokainen meistä joskus tekee myös virheitä. Kokeilee rajojaan. Tai käy läpi jotain jotakin isompaa kriisiä tai etsii itseään. Liian usein unohdetaan tämä. Ja jopa väkisin haetaan syytä nuorista ja puhutaan heistä ala-arvoisesti. Toki on niitäkin, jotka aiheuttavat ongelmia. Mutta ei heistäkään kaikki ole pohjimmiltaan pahoja. Ovat ehkä vain eksyneet väärälle tielle. :(

    Ja ne hormonit. Olkoonkin, että ne heittelisi, silti voi ihan oikeitakin huolia ja ärsytyksiä olla. Sama pätee raskaana. Vaikka olis hormoneissa vikaa, niin saattaa olla samaan aikaan ihan niitä oikeitakin huolia ja murheita, vastoinkäymisiä, väsyä, jne, suuria muutoksia, jotka väkisinkin pistävät elämän sekaisin ja myllertävät mieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, totta. Toisaaltahan ikä on vain numeroita ja jokainen on vähän eri vaiheessa omassa elämässään, eli sellainen turha yleistäminen on kyllä inhottavaa. Nuorisossakin seura vaikuttaa paljon ja ryhmän painostus. Joskus sitä huomiotakin ja hyväksyntää on vaan pakko saada jotain kautta. Niin hyvässä kuin pahassa. Hienoja ajatuksia sinulla ja mukava, kun kommentoti vielä tuohon nuoruus juttuunkin :)

      Poista

Kiitos sinulle kommentista!