25.8.2014

Vaaleanpunainen on tyttöjen väri. Vai onko?

Sukupuolineutraalisuus lastenvaatteissa? Hmm, en ollut aikaisemmin edes ajatellut lasten vaatteita, kuin vasta sitten tietysti, kun niitä omalle lapselle oli aika mennä kaupasta ostamaan. No okei, hyllyillähän oli aika selvästi jaoteltu tytön ja pojan vaatteet erikseen, eli tytöille löytyi paljon sitä vaaleanpunaista, hörhelöä, pinkkiä, mekkoja ja pojille vaaleansinistä, sinistä, farkkuja ja  huppareita jne. Kävelen aina sinne poikien puolelle mikäli haluan lapselleni vaatteita katsoa enkä ole koskaan nähnyt asiassa mitään sen ihmeellisempää, tai epäselvää. Ihan samanlailla itselle ostaessa vaatteita mulla ei tulis mieleen mennä sinne miestenpuolelle niitä katselemaan, vaan tottakai menen naistenpuolelle. Tämä on vähän sama asia. Vauva aikana poitsulla oli aika paljon erivärisiä vaatteita ja jonkun verran sitä sinistäkin, mutta ei sillä, että sininen olisi mitenkään pakollinen väri ollut, vaan sitä oli ja on aika paljon tarjolla. Olen säästänyt kaikki vauvan vaatteet ja mikäli meillä syntyy joskus toinen vauveli, niin aivan varmasti otamme vaatteet uudestaan käyttöön. Sieltä löytyy vaihtoehtoja mielestäni molemmille. Tytöille ja pojille.

Mulla ei oo tarve ostaa aina vaan sitä pelkkää sinistä, sillä suosin paljon muitakin värjeä. Oikeastaan voisin pukea pojan päälle kaikkia muita värejä paitsi vaaleanpunaista unelmaa ja röyhelöä, eikä ihan heti tulis mieleen asiakseen ostaa pojalle possun punaista paitaa ja nyt tarkoitan possun punaisella juuri sitä babypinkkiä, mutta punainen väri on erikseen ja näen sen sopivan sekä tytöille -että pojille. Vaikkakin eräs rouva oli luullut ystäväni poikalasta tytöksi ilmeisesti sen vuoksi, kun hänellä sattui olemaan punaiset sukat jalassa. En ole siis värien suhteen ennakkoluuloinen, mutta jotenkin koen sen vaaleanpunaisen silti niin vahvasti tyttöjen väriksi, mutta sekin varmaan riippuu missä ja miten se vaaleanpunainen esiintyy. Harvoimpa on edes tarjolla sen värisiä paitoja jotka olisivat pojille suunnattu. Yleensähän niissä vaaleanpunaisissa vaatteissa on joku poni, tai hello kitty ja ihan oikeesti, eikö se oo päivän selvää, että ne on tarkoitettu tyttöjen päälle? Minusta ainakin. Vaaleanpunaisen kauluspaidan, tai ehkä jonkun vaalenapunaisen "poikamaisen" hupparin voisin myös kuvitella ostavani, mutta niitä nyt ei hirveesti oo tarjolla. Silti mun mielestä vaaleansininen on väri jota voi käyttää tytötkin. Mulle ei lasten vaatteiden ostaminen ole koskaan tuottanut päänvaivaa, vaan lähinnä se on sellainen hyvänmielen juttu, sillä kaupat on pulollaan ihania, erilaisia ja erivärisiä lasten vaatteita. Kyllä sieltä hyllyiltä löytyy nykyisin muutakin, kuin pinkkiä ja sinistä. Hyvä niin.

DSC_7753

Olen automaattisesti ajatellut pukea pojan "poikamaisesti" varsinkin taaperoiässä ja erivärisiin vaatteisiin niin kauan, kunnes hän haluaa itse vaikuttaa pukeutumiseensa ja värivalintoihin. Se tuntuu vaan niin luonnolliselta vaihtoehdolta, koska hän on poika. Sukupuolineutraalisuuteen lastenvaatteissa törmäsin vasta hiljattain ja olen ollut tietoinen, että kaikkia värejä voi pukea kumman päälle tahansa ja nämä ns. neutraalit värit sopivat kenelle tahansa sukupuoleen katsomatta. Tytöille sekä pojille. Kaunis ajatus, mutta en siltikään ole ihan varma ymmärränkö tämän pointin ihan täysin ja mikä tämän koko sukupuolineutraalisuuden tärkein ajatus on? Tasa-arvo? Ettei korosteta liikaa sukupuolta, rooleja, vai siis niinku mitä? Ettei ois vaan tyttöjen ja poikien värejä? Vaatteet olisi helppoa pukea tuleville sisaruksille? Mitä sillä ajetaan takaa? Ei minunkaan mielestä sukupuolta tarvitse varsinaisesti korostaa, mutta kyllä minä puhuttelen poikaani pojaksi, enkä pelkästään vaikka lapseksi. Se on minun poika ja olen ylpeä siitä. Hänellä on myös poikamainen nimi ja sukupuoli on osa häntä. Hänestä kasvaa joskus mies. Onko kyse vaan väreistä, vai lastenvaatteista ihan ylipäätänsä? Mulla ei tulis mieleen pukea esimerkiksi poikaani  mekkoon ja voin vaan kuvitella mun mieheni ilmeen, jos niin tekisin. Vaikka ei tässä nyt tainnut ollakkaan kyse siitä. Mun mielestä tytöt saa näyttää tytöiltä ja pojat pojilta jne. On silti jokaisen vanhemman oma asia miten lapsensa pukee. Onko kyse siis siitä, että lapsille ostellaan erivärisiä vaatteita ja nimenomaan niitä neurtaaleita värejä? Harmaata, ruskeaa, valkoista, beigeä?

DSC_7679 DSC_7680 DSC_7678

Poikani vaatteista löytyy aika paljon turkoosia, sinistä, värikkäitä ja neutraaleja vaihtoehtoja, mutta kyllä ne mun mielestä on kaikki kuitenkin pääsääntöisesti poikien vaatteita. Ainakin osa. Sellaisia mitkä miellyttää omaa silmää ja turkoosi sattuu olemaan yksi lempiväreistäni. Yksi valkoinen neule taitaa olla tyttöjen puolelta ostettu ja katsoin sen passaavan myös pojalleni. Kevät/syystakki on kirkkaan keltainen ja se voisi olla ihan nätin näköinen jonkun tytönkin päällä. En osaa sanoa kummalle sukupuolelle se takki on "tarkoitettu", mutta ostimpa silti. Vanhemmat päättävät lastensa vaatteet melko pitkälle, mutta kyllä se lapsen oma makukin sieltä jossain vaiheessa tulee esille, kunhan kuuntelee lastaan ja rohkaisee olemaan omaitsensä. Meillä jokaisella on varmaan väreja jotka miellyttää omaa silmää? Eikö?

Pukipa lapsensa miten tahansa, niin siltikin heidän tyylinsä ja makunsa voi muuttua täysin päinvastaiseksi. Minulle ja minun siskolle on molemmille puettu tyttömäisiä juttuja ihan pienenä. Tai ainakin yritetty, mutta kylläpä meilläkin se oma tahto tuli jossain vaiheessa peliin. Mekoista en lainkaan perustanut. En tykännyt leikkiä nukeilla, barbeilla, tai halunnut mitään prinsessamaisia vaaleanpunaisia juttuja tai leluja. En ainakaan muista. Siispa mulle ostettiin niitä leluja ja vaatteita joista pidin. Nykyisin katsoisin itseni kuitenkin aika naiselliseksi, kun taas siskoni tykkää enempi rennoimmista vaatteista ja omaa poikamaisen tyylin. Sen takia, kun hän vaan viihtyy niissä paremmin. Pääasia, että lapsi tulee itse viihtymään vaatteissa joita käyttää ja se on lopulta se tärkein asia. Eikö olekkin? Aivan varmasti, kun poika kasvaa niin kysyn hänen mielipidettään vaateostoksilla.

DSC_7788

"Pläts pläts"

DSC_7793 DSC_7714

Ostan aika paljon vaatteita noista ketjuliikkeistä ja osan löydän Stockmannilta. Mistä nyt sattuu löytymään kivoja vaatteita. Mitään tiettyä merkkiä ei ole ja jonkun verran koitan katsoa laatua, mutta en läheskään aina. Ulkoilupukujen on hyvä olla kestäviä, vedenpitäviä ja lämpimiä. Vauva aikana en hamstrannut kauheasti vaatteita, sillä ne meni koko ajan pieneksi sitä mukaa, kun poika kasvoi. Nyt sen sijaa tuntuu, että vaatteiden käyttöaika on pidentynyt, joten niitä raskii ostaa erilailla. Apua, olenkohan minäkin hurahtamassa lastenvaatteisiin? Niitähän ne kaikki loppujen lopuksi on -lastenvaatteita. Mulla ei noiden värien kanssa ole mitään ongelmaa. Kaikki käy. Jopa se vaalenapunainen -ilman yksisarvista ponia tai hello kittyä ja röyhelöä. Jännä nähdä tuleeko koskaan vastaan. 

Miten te muut äitylit puette lapsenne ja mitä mieltä olette sukupuolineutraalisuudesta lastenvaatteissa? Saako poika näyttää pojalta ja tyttö tytöltä? Onko väliä tietääkö naapurinne tai ylipäätänsä muut lastenvaatteiden perusteella kumpi teillä on? Herättääkö aihe muita ajatuksia? Voisitteko kuvitella pukevanne vaikka tämän asukokonaisuuden tytöille?

DSC_7695 DSC_7704 DSC_7778

Housut/H&M, Paita/Name it, Kumpparit/Nokia, Pipo/Stokka Huivi/Äitsyn

81 kommenttia :

  1. Onhan se ideana hieno, nimittäin sukupuolineutralius. Itsekkään en tosin ymmärrä, mikä se pääpointti koko asiassa on. Minun mielestäni poika saa näyttää pojalta ja tyttö tytöltä. Itse en ehkä pukisi poikasi vaatteita tytölle, ainakaan noissa väreissä ;) Pojalle sopii myös punainen, niinkuin tytölle sininen. Meidän poikaa luultiin vuosi sitten rannalla tytöksi, koska hänellä oli punainen hattu ja violetit uimavaipat :D

    Sitten kun lapset on sen verran isompia että voivat ja haluavat vaikuttaa vaatetukseensa, kyllä he sen saavat tehdä sillä ehdolla että vaatetus on keliin sopiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta :) Heh, ja en minäkään pukis noita tytön päälle :D Noihan on niin äijämäiset vaatteet! <3 :)) Hassua tosiaan miten ihmiset vaatteiden perusteella tekee sen käsityksen onko laps tyttö vai poika. Tarkemmin mietittyäni niin minäkin teen :D Eiköhän ne sitten itse kerro minkälaisissa vaatteissa viihtyy. Kiitos Maaria mielipiteestä, kivasti kommentoit! <3

      Poista
  2. Mäkin olen miettinyt, että mitä sukupuolineutraali pukeutuminen tarkoittaa käytännössä. Itse ajattelen sen niin, ettei värit ns. osoita kummankaan suuntaan, eli juurikin käsittäen ne neutraalit värit. Tästä olisi kiva lukea kommenttia joltain, jolle se on tärkeää. :) Itse en pukisi pojalle vaaleanpunaista ponipaitaa tmv. selkeää tyttömäistä, enkä tytölle sinistä autopaitaa, ELLEI lapsi itse välttämättä halua. Mutta siihen asti kun me vanhemmat päätetään. :) Tosin, tytölle ostin juuri turkoosit sukat missä oli luun kuvia! ;D On söpöt♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiii turkoosit luusukat kuulostaa ihanalle!! <3 Mä luulen, että tarkoittanee juurikin sitä, että puetaan lapsi ennakkoluulottomasti kaikkiin sateenkaaren väreihin? Mulle on kyllä selvät sävelet tuon pukeutumisen kans ainakin tällä hetkellä, kunnes Niklas itse päättää mitä haluaa. Kysyn kyllä aina parista paidasta mielipidettä kumpi laitetaan päälle jne. Kiitos mielipiteestä ihana Maria! <3

      Poista
  3. Tämä on oikeasti iso ja tärkeä aihe eikä sitä minusta pysty kuin pintaraapaisemaan yhdessä blogitekstissä tai kommentissa, vaikka teksti olisikin pitkä.

    Jos nyt lähdetään liikkeellee termeistä sukupuolineutraali ja sukupuolisensitiivinen. Nämä menevät todella usein sekaisin. Jotta ihmiset edes puhuisivat samasta asiasta eikä toiset aidasta ja toiset seipäistä, niin laitanpa tähän vielä hyviä linkkejä ja tekstinpätkiä siit mitä sukupuolisensitiivisyydellä tarkoitetaan.

    Suurin osa näihin sukupuoleen, vaatteisiin, leikkeihin ja esim. käyttäytymiseen liittyviin keskusteluihin pohjautuu sukupuolisensitiivisyteen, joka nimenomaan tarkoittaa herkkyyttä. Sen sijaan asiaan perehtymättömät ovat alkaneet käyttää nimitystä sukupuolineutraali. Näin toimii esim. media sensaatiohakuisessa juttujen kirjoittamisesa ja samalla ihmiset, jotka asiaa eivät ymmärä ovat alkaneet puhua sukupuolineutraalista. Taas ne, jotka pyrkivät sukupuolisensitiivisyyteen käyttävät tuota sensitiivisyys-nimitystä. Toiset ovat perehtyneet asiaan enemmän ja enemmän ja pyrkivät viemään esim. tutkimustuloksissa saatuja huomiota käytännön toimiin. Esim. juurikin niin, että pukevat vauvasta asti erilaisiin vaatteisiiin, koska erilaisissa vaatteissa vauvat saavat erilaista huomiota, vaikka ihmiset väittäisivät kohtelevansa vauvoja ja lapsia sukupuolesta riippumatta samalla tavalla.

    Alla pari hyvää linkkiä eri sivuille:
    Poikien talon sukuppuolisensitiivisyys
    "Sukupuolisensitiivisyys merkitsee herkkyyttä huomioida sukupuolen erilaiset vaikutukset nuorten mieheksi tai naiseksi kasvamisessa. "
    "Sukupuolisensitiivisessä työssä rohkaistaan jokaista löytämään omat vahvuutensa ja voimavaransa, kuuntelemaan itseään, ja olemaan rohkeasti sellainen kuin itse on. Samalla pyritään vahvistamaan kykyjä ja taitoja olla yhdessä muiden kanssa ja tarjotaan mahdollisuus olla osa yhteisöä."

    Feministien blogissa on myös koitettu avata sukupuolisensitiivisyyttä
    "Puhe sukupuolisensitiivisyydestä herättää erilaisia intohimoja. Usein epäillään, että ollaan “neutralisoimassa” sukupuolet ja tekemässä pojista tyttöjä tai toisin päin. Toisin kuin Ruotsissa ja Islannissa, Suomessa sukupuolioletuksia purkavan pedagogiikan perinne on suhteellisen nuorta ja sitä on tehty lähinnä erilaisten projektien kautta. Tällä hetkellä on käynnissä Naisasialiitto Unionin Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa – tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa -hanke, jonka “[t]avoitteena on edistää suomenkielisten päiväkotien kasvatustyössä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja valinnanvapautta. Onnistuessaan tasa-arvotyö tuo kasvattajille keinoja ehkäistä kiusaamista, tukee sukupuolten välisiä ystävyyssuhteita ja vähentää niin lasten kuin aikuisten kokemaa stressiä.”

    VastaaPoista


  4. Herkkyyttä sukupuolten määrittämälle todellisuudelle

    Sukupuolisensitiivisyys on jo itsessään sanana haastava. Se ei merkitse “sukupuolineutraalia”, vaan sukupuolen huomioivaa. Toisaalta on selvää, ettei mikä tahansa sukupuolen huomioon ottava kasvatus ole sukupuolisensitiivistä; sukupuoli voidaan huomioida ja usein huomioidaankin tavoilla, jotka olettavat sukupuolen olevan helposti ja yksiselitteisesti määriteltävä ominaisuus. “Pojat ovat poikia” -toteamus ei tarkoita sukupuolisensitiivisyyden omaksumista. Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa -hankkeen projektityöntekijä Reija Katainen kuvaa"

    Suomen vanhempainliiton sivuilla on myös juttua sukupuolisensitiivisyydestä.

    Kannattaa tutustua myös varhaiskasvatuksessa tehtyyn tasa-arvotyöhön uudella koulutussivustolla: Tasa-arvoinen varhaiskasvatus. Sivuilta löydät myös lasten vanhemmille suunnattuja kysymyksiä pohdittavaksi.

    Iloisia luku- ja keskusteluhetkiä! :) Vastaan mielelläni vielä lisää ja linkitän omia pohdintojani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan pitkistä kommenteista ja aika hyvin nuo linkitkin avarsi mun käsityksiä koko asiasta.

      Olen aina ajatellutkin kasvattaa poikaani yksilönä ja huomioida hänen kiinnostuksen kohteet ja tavan toimia luonteen mukaan, enkä pelkästään sukupuolen mukaan. Tai, että odottaisin häneltä jotain tiettyä, vaan siksi, kun hän on poika. Tai, että kenelläkään olisi siihen oikeutta. Lapset ovat omia ihania yksilöitään kaikki, mutta se -että jossain ei puhuteltais tyttöjä tytöiksi eikä poikia pojiksi on minusta jotenkin outoa, tai vierasta. Enkä ymmärrä miten se liittyy noihin lastenvaatteisiin, koska joka tapauksessa lapset jossain vaiheessa itse haluaa vaikuttaa siihen millaisia vaatteita tykkäävät käyttää, jos ja kun vanhemmat antavat siihen mahdollisuusen. Ja kyllähän lapset katsovat myös vanhempiaan, heidän tapaansa olla ja pukeutua, joten kyllä se esimerkki kasvatukseen/pukeutumiseen lähtee sieltäkin.

      Tuo sukupuolisensitiivisyys on monelle varmasti vielä aika vieras käsite, mutta noita linkkejä lukiessani siellä tuli paljon hyvää asiaa ja sellaistakin minkä jo tavallaan "tiesin", mutten osannut liittää tuohon termiin. Minusta lapsille kuitenkin kuuluu kertoa mitä sukupuolta he ovat asiaa kuitenkaan korostamatta. Ja edelleenkin puhuttelen Niklasta pojaksi! :) En pidä tätä sensitiivisyys asiaa lainkaan turhana, mutta siinä on siltikin vielä jotain vierasta, tai ainakin sulateltavaa.

      Kiitos hirmuisesti kommentistasi, arvostan sitä ja tämä kyllä aukas mun silmiä koko aiheelle enempi. :)

      Poista
    2. Hienoa, että olet ajatellut kasvattaa lapsesi yksilönä ja huomiodan hänen kiinnostuksen kohteensa. :) Uskon myös, että aika monella vanhemma on sama tarkoitus, vaikkeivat olisi koskaan kuulleetkaan sukupuolisensitiivisyydestä.

      Ja koska moni halua tukea lapsensa kasvua yksilönä, siksi minusta onkin tärkeää, että myös sensitiivisyyteen liittyvistä tutkimuksista ja niiden tuloksistz puhuttaisiin ja nimenomaan keskusteltaisiin enemmän. Ei vain katsottaisi nenänvartta pitkin ja haukuttaisi niitä, jotka asiaan ovat perehtyneet ja haluavat sen pohjalta tehdä asioita toisin. :)

      Toivon, että sinä ja muutkin kysytte, vaikka tässä, mitä mieleen tulee. The Realm of Maria tuossa yllä kommentoikin, että kuulisi mielellään jonkun ajatuksia, jolle asia on tärkeä. Minulle se on, mutta minäkin edustan vain itseäni ja koitan kirjoittaa niin kuin itse olen asian ymmärtänyt ja kokenut.

      Esimerkiksi moni sanoo kohtelevansa lasta yksilönä ja huomiovansa tämän kiinnostuksen kohteet, mutta silti käytännön tasolla tilanne on monesti aivan toinen. Olemme oppineet ympäristöstä ja muiden tavoista asioita, niin ettemme itse välttämättä edes huomaa kohtelevamme tai ajattelevamme tytöistä ja pojista eri tavalla.

      Esimerkiksi ihan Suomessakin tehdyissä tutkimuksissa videokuvattiin aikuisten käyttäytymistä, sanoja, eleitä, kohtelua lapsia kohtaan. AIkuiset sanoivat itse, etteivät kohtele tyttöjä ja poikia eri tavoin, silti tulokset osoittivat aivan jotain muuta. Teemme paljon asioita tiedostamattamme. Alla STT:n juttu aiheesta:

      "Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Naisasialiitto Unionin projektissa kuvattiin kolmen päiväkodin arkea ja tarkasteltiin kasvattajien asenteita tasa-arvoisen kohtelun näkökulmasta. Video paljastaa, millaiset tytöt ja pojat saavat aikuisen huomion päiväkodissa

      Päiväkodissa askarrellaan. Pöydän ääressä aikuisen kanssa istuvat sanavalmiit ja sosiaaliset lapset Jere ja Iida sekä hiljaisempi Markus (nimet keksitty). Vajaan tunnin aikana kasvattaja kutsuu yhtä lapsista nimeltä 40 kertaa, yhtä 18 kertaa ja yhtä 15 kertaa. Arvaatko, ketä?

      Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Naisasialiitto Unionin projektissa kuvattiin kolmen päiväkodin arkea ja tarkasteltiin kasvattajien asenteita tasa-arvoisen kohtelun näkökulmasta.

      Esimerkkitapauksessa aikuinen huomioi ylivoimaisesti eniten Jereä. Tämä kuvaa hyvin tehtyjä havaintoja, sanoo projektipäällikkö Milla Paumo. Hänen mukaansa oli tyypillistä, että verbaalista poikaa vahvistettiin tällä tavalla, kun taas yhtä sanavalmis tyttö ei saanut vastaavaa huomiota.

      Paumo kävi videot läpi yhdessä päiväkodin työntekijöiden kanssa. Hänen mukaansa olennaisia ovat pienet, ohikiitäviltä tuntuvat hetket, joilla tullaan vahvistaneeksi tiettyjä odotuksia.

      ... (jatkuu)...

      Poista
    3. ...(jatkuu)...



      - Kävi ilmi, että esimerkiksi pukemis- ja riisumistilanteissa poikia autettiin pyyteettömästi huomattavasti enemmän ja tyttöjen odotettiin pukeutuvan itsenäisemmin.

      Tytöt huolehtijoina

      Poikia ei pyydetty apulaisiksi eri tilanteissa yhtä usein kuin tyttöjä. Ruoka-apulaiset valittiin tasa-arvoisesti, mutta spontaaneissa tilanteissa avuksi pyydettiin useammin tyttöä, Paumo sanoo.

      Hänen mukaansa tyttöjen auttamisvuorossa oli tyypillistä, että kasvattaja pyysi muistelemaan vaikkapa, "saiko Kalle jo pastillin". Nämä muistelut liittyivät lähellä oleviin ryhmän poikiin.

      - Monitulkintainen asia. Tytöille näin annetulla huomiolla vahvistetaan tyttöä tunnollisen huolehtijan rooliin, kun taas pojat saavat viestin, että heihin ei luoteta.

      Päiväkodin pienten ryhmässä Hilma ja Roope (nimet keksitty) vasta opettelevat pukemaan. Ulos mentäessä Hilman annetaan pukea itse, kun taas Roopelle autetaan kenkä jalkaan, vetoketju ohimennen kiinni ja peukalo kintaassa oikeaan kohtaan.

      - Oli avartavaa nähdä, kuinka itsekin odotin tytöiltä enemmän omatoimisuutta ja autoin helpommin poikia, sanoo projektiin osallistunut lastentarhanopettaja Liisa Väisänen helsinkiläisestä Tonttulan päiväkodista.

      Huomiota myös hiljaisille

      Kasvattajat saivat Paumolta kiitosta esimerkiksi siitä, kuinka tyttöjä ja poikia tuettiin leikkimään keskenään.

      - Jo lelujen asettelulla voidaan vaikuttaa siihen, ketkä leikkivät keskenään, Paumo sanoo.

      Jos yhdessä huoneessa on kotileikki ja toisessa rakennetaan junarataa, tytöt ja pojat kokoontuvat helposti leikkimään erillään toisistaan.

      Projektin myötä tasapuolisuuteen alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota. Myös hiljaisemmille lapsille alettiin tietoisesti antaa enemmän tilaa.

      - Alettiin esimerkiksi jakaa vuoroja tasapuolisemmin myös niille, jotka eivät ole koko ajan äänessä, sanoo lastenhoitaja Anna Koivunen.

      - Tasa-arvo on paljon laajempi kysymys kuin vain sukupuoli. Se on sitä, että jokainen saa olla oma itsensä, hän lisää."

      Poista
    4. Ja tuosta päästään sitten siihen, kuinka tuo erilainen kohtelu liittyy lastenvaatteisiin. :)

      Vaikka moni väittää, ettei vauvan sukupuolella ole merkitystä, mutta he nyt vain haluavat tietää sen etukäteen. On tuo väite pitkälti itsehuijausta. Siis uskon kyllä, että suurin osa oikeasti ajattelee sylittelevänsä, pussaavansa ja halivansa vauvaansa yhtä paljon riippumatta mitä jalkovälistä löytyy. Tutkimukset kumminkin paljastavat, että kohtelemme jo vastasyntyneitä eri tavoin riippuen mitä sukupuolta oletamme heidän olevan.

      Kun eräässä tutkimuksessa (tosi vakuuttavaa joo, kun en nyt jaksa etsiä linkkejä) vauvojen sukupuoleksi kerrottiin poika lasta hoivaaville ja annettiin heidän hoitaa lapsia ja merkittiin ylös erilaisia hoitoaikoja, käyttäytymismalleja, jne, saatiin tuloksia joita verrattiin vastavasti tuloksiin, jotka oli tehty vertailuryhmässä, jossa samojen vauvojen kerrottiin olevan tyttöjä. Tuloksista huomattiin, että oletetut tytöt (saattoivat siis biologisilta ominaisuuksiltaan olla oikeasti poikiakin) saivat paljon enemmän hellyyttä. Heitä katsottiin enemmän silmiin, pidettiin ajallisesti enemmän sylissä ja heille lepereltiin enemmän kuin oletuille pojille (joista osa oli biologisesti oikeasti tyttöjä).

      Kaikki se miten kohtelemme lasta jo vauvasta saakka, vaikuttaa siihen miten hän kokee itsensä ja ympäristönsä. En sano, että lapsi olisi tyhjä taulu, josta voisimme kasvattaa tytön tai pojan sen enempää kuin räväkän tai hiljaisenkaan. Tarkoitan sitä, että lapsella on tilaa kasvaa omana itsenään ja osoittaa aidosti omat kiinnostuksen kohteensa. On ihan aidosti mahdollisuus olla hiljainen tai räväkkä tai jotain siltä väliltä. Ja että kokee ihan pienestä pitäen tulevansa hyväksytyksi ja saavansa saman huomion tykkäsi sitten nukeista tai autoista, prinsessoista tai hirviöistä.

      Ja kun lapselle pukee vauvasta asti erilaisia vaatteita, sinisestä punaiseen, turkoosista pinkkiin, autoista prinsessoihin, tylsän harmaista yksinkertaisista värikkäisiin röyhelöihin, lapsi oikeasti oppii ja kokee, että hän saa pitää ihan mistä haluaa.

      Poista


    5. Omasta blogistani löytyy muutamia tekstejä aiheesta. Lastenvaatetusta olen käsitellyt enemmän tässä postauksessani: "Sateenkaaren väreillä sukupuolettomaksi"

      "... Lapsen yksilöllisyyttä korostava ja kuunteleva kasvatusideologia ei ole sama kuin sukupuolineutraalikasvatus. Kyse on nimenomaan eri sukupuolten sekä siihen liittyvien ja liittymättömien seikkojen huomioimisesta. Halutaan korostaa sitä, että on olemassa muitakin sukupuolia kuin tyttö tai poika. Sukupuolten kirjo on valtavan laaja ja sukupuolen määrittäminen paljon vaikeampaa kuin yleisesti kuvitellaan. Sukupuoli ei määräydy yksinomaan ulkoisten genitaalien mukaan, vaikka ympäristö tähän vielä suurelta osin nojaakin. Sukupuolta määrittää myös sisäiset sukupuolielimet, kromosomit, hormonitaso ja tärkeimpänä henkilön omat aivot. Siksikin johonkin tiettyyn oletettuun sukupuoleen kasvattaminen on vaikeaa. Ennakoon on hankala arvioida miten kukakin lapsi asiat kokee. Siksi esimerkiki vallitsevia sukupuolinormeja kaihtavat ihmiset eivät ole sukupuolineutraaleja vaan pikemminkin sukupuolisensitiivisyyteen pyrkiviä. Julkisessa keskustelussa termit ja sisältö menevät kumminkin usein sekaisin.

      Kavatanko minä sitten lapsiani sukupuolettomaksi, jos lapsillani on kaiken värisiä vaatteita ja kaikenlaisia leluja tarjolla enkä puhuttele heitä tyttöinä tai poikina vaan lapsina/ kullanmuruina tai heidän omalla nimellään?Tavoitteeni on kasvattaa kaikilla elämänosa-alueilla tukien, kuunnellen ja kannustaen. Pukeutuminen ja sukupuoli-identiteetti tai minäkuva kuitenkin tässä elinympäristössä ja kulttuurissa heijastavat ja kertovat paljon muiden ihmisten ajatuksista. En siis voi kasvattaa lapsia yksin enkä edes mieheni kanssa kahdestaan, vaan lapset saavat vaikutteita myös muualta. Ja koska normit tukevat esim. käsitystä, jossa pinkki mielletään tyttöjen väriksi ja leluja jaotellaan sukupuolen mukaan, koitan minä vastaavasti antaa niitä muita vaihtoehtoja ja tukea lapsen omia mielenkiinnon kohteita, kuunnella lasta yksilöni ahtaamatta mihinkään muottiin. Kertoen kyllä niin biologisista eroista ihmisten välillä kuin muistakin.

      Jotta voidaan puhua lasten aidosta valinnanmahdollisuudesta, tulisi erilaisia vaihtoehtoja olla tarjolla syntymäästä asti. Jos vauvasta asti on ollut vain yhtä väriä tai yhdenlaisia vaatteita, lapsi oppii koko ajan pikku hiljaa kasvaessaan huomaamaan mitä häneltä odotetaan tai minkälaisista vaihtoehdoista valinnan voi tehdä. Tätä tapahtuu ihan tiedostamattakin, eli vaikka kuvittelisi kohtelevansa tyttöjä ja poikia samalla tavalla, kohtelee ihmiset usein lapsia silti eri tavoin. Tyttöjä ja poikia huomioidaan eri tavoin ja heiltä odotetaan erilaisia asioita. Kiltit ja hiljaisemmat tytöt ja pojat eivät välttämättä edes kerro omaa mielipidettään vaan haluavat olla vanhemmilleen, isovanhemmilleen sekä muille tutuille aikuisille mieliksi. Lapset ikään kuin ohjautuvat pikku hiljaa ympäristön paineen alla pitämään vain niistä asioista, joiden kautta kokevat saavansa enemmän hyväksyntää ja huomiota. Mielestäni on siis tärkeää, että vaihtoehtoja on alusta asti tarjolla ja vanhemmat tiedostavat oman käytöksensä ja asenteensa. Sitä mitä ei tiedosta, ei pysty muuttamaan.

      Moni sanoo, että vaatteet on vain vaatteita ja värit värejä. Ei niitä pidä analysoida niin syvällisesti. Minäkin haluaisin uskoa näin ja omalta osaltani koitan myös tuoda tätä esiin omien lasteni kanssa. Valitettavasti väreihin ja vaatteisiin ei kumminkaan osata suhtautua neutraalisti. Ei vain kertakaikkisesti osata. Siksi on erittäin tärkeää pitää keskustelua yllä näistä asioista ja mennä pintaa syvemmälle. Pohtia, analysoida, tutkia omaa suhtautumistaan.

      ..."

      Pidempi teksti blogissani. :) Mutta siis mitä ajatuksia nuo teissä muissa herättävät?

      Poista
    6. Luin tosiaan nuo sinun linkit ja blogitekstisi ja huomaan miten tärkeä koko aihe sinulle on :) Onhan tuosta hyvä pystyä keskustelemaan, vaikka aihe jakaisikin mielipiteitä. Ajattelen sen sen näin, että mikäli meille syntyis vauva, joka ei olis selvästi ns. kumpaakan sukupuolta, eli ei ois tarkasti määriteltävissä, niin silloin voisin kuvitella kasvattavani lasta sukupuolisensitiivisesti ja perehtyisin asiaan vieläkin tarkeimmin.

      Tällä hetkellä kasvatan poika lasta ja puhuttelen häntä pojaksi yhtään väheksymättä hänen kiinnostuksen kohteita ja en osaa sanoa teemmekö joitakin asioita tiedostamatta sukupuolen mukaan, mutta haluan suhtautua kasvatukseen, vaatteisiin ja väreihin rennoin mielin, enkä turhia ressaile :) Se on minulle ja meille se paras vaihtoehto. Luotan ja uskon siihen omaan äidin vaistoon ja herkkyyteen tunnistaa pojan tarpeet ja kiinnostuksen kohteet mieltymyksineen.

      Poista
    7. Jos käy, niin kommentoin vielä myöhemmin lisää. :) Linkitän nyt kumminkin vielä tämän iltaisia mietteitä illan synnärikäynnin jälkeen:

      Oikeita ongelmia
      " Yllä olevan kuvan sen sijaan halusin jakaa päivän toisen blogitekstin ja sen keskustelun innoittamana. Yllä oleva asu - kuten mikä tahansa muukin asu - sopii niin pippelillisille kuin pimpillisillekin lapsille. Vaikka meillä pyritään sukupuolisensitiivisyyteen ja siihen liittyy myös paljon syvällistä pohdintaa taustalle, ei lasten pukeminen ole meilläkään rakettitiedettä eikä se estä miettimästä ns. oikeita ongelmia. Miksi kumminkin aina törmää kommentteihin, joiden mukaan sukupuolinormeihin liittyvät ongelmat estävät muiden ongelmien pohtimisen? Tai miksi sukupuoleen liittyvät ongelmat, eivät olisi oikeita ongelmia? Jos vain kuolemasta saisi puhua, aika moni muukin saisi lopettaa bloggaamisen. En minä ainakaan halua, että kuolemaan liittyvät pohdinnat ovat ainoa asia, joita saan miettiä."

      Poista
    8. Tämä selvensi paljon aihetta. En koskaan tosiaan ollut liittänyt mielessäni vauva-ajan pukeutumista lapsen tukemiseen yksilönä. Ymmärrän pointin paremmin nyt, vaikka en usko sen varsinaisesti muuttavan mitään meidän kohdalla. Suurin osa asioista oli jo tiedostettuna ja miehen kanssa pohdittuna, mutta en varsinaisesti liittänyt sitä sukupuolineutraalisuuteen tai -sensitiivisyyteen, eli termit oli hukassa. Mielenkiinnolla jatkan muiden kommenttien lukemista aiheesta. :)

      Poista
    9. Mulla oli vähän sama, että löysin paljon sitä tuttua asiaa mikä oli tiedossa, mutta en aavistanutkaan sen liittyvän tuon termin alle. Vaikka varmaan kasvatusasioissa kaikilla päämäärä on sama, mutta jokainen toteuttaa ne vähän eri tavoin.

      Poista
  5. Meillä on käsitelty koulussa jollain kurssilla sukupuolineutraalia kasvatusta. Muistaakseni silloin luettiin tästä päiväkodista jotain artikkelia: http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Sukupuolineutraali+tukholmalaistarha+ei+erottele+tytt%C3%B6j%C3%A4+ja+poikia/1135267232707 . Ilmeisesti tarkotat tuohon samaan ideologiaan kuuluvaa ajatusta lasten vaatetuksesta tuolla sukupuolineutraaliudella? Pohjimmainen ajatus kai on edistää suvaitsevaisuutta homo- ja transseksuaaleja kohtaan, ja syntyyhän sellaisia lapsiakin joiden sukupuolta ei voida määritellä. Tuon lisäksi halutaan rikkoa stereotypioita siitä, millaisia tytöt ja pojat, miehet ja naiset ovat. Ja siis siksi, että jokainen saisi kasvaa yksilönä sellaiseksi kuin on, eikä sellaiseksi johon oletukset painostavat.

    Minusta tuo aihe on aika monimutkainen ja vaikea. Toki on hyvä, että tytöille annetaan lupa olla "poikamaisia" ja poikien "tyttömäisiä", sillä monethan ovat ja tuntevat ahdistusta kun ohjataan sukupuolen perusteella käyttäytymään tietyllä tavalla. Ja vaikka olisi luontaisesti "tyttömäinen" tyttö tai "poikamainen" poika, niin on hyvä oppia suvaitsemaan muunkinlaisia ja kyseenalaistamaan noita stereotypioita. Kuitenkin maailma on aika jäykkä muuttumaan ja tällä hetkellä noita stereotypioita vaan riittää. Meneekö lapsi sitten sekaisin kun törmää stereotypioihin ja itseensä kohdistettuihin oletuksiin, eikä tunnista niitä? En tiedä. Jos sukupuolineutraalia kasvatusta toteutetaan niin tulisi minun mielestä myös huolehtia siitä, että lapset silti tiedostavat kuinka yleisiä stereotypiat ovat muiden keskuudessa. Voi nimittäin olla hankala löytää paikkaansa ja sitä omaa yksilöllistä itseään maailmassa, jos ei ole oppinut millaisessa maailmassa elää.

    En oikein oo vielä itse päättänyt, miten tuohon ajatusmaailmaan suhtautuisin. Vaikkei omia lapsia ainakaan vielä olekaan, niin lasten kanssahan oon paljon ollut ja tullut siihen tulokseen, että kasvatuksesta riippumatta tytöissä ja pojissa on eroja, huom. keskimäärin! Ja sitä ei voida sivuuttaa, vaikka yksilöitä mahtuu joukkoon monenlaisia. Kliseisesti taitaa tässäkin olla kultainen keskitie se paras. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis joo, tuo ideahan on tuossa itsessääni tosi kaunis. Oikeesti.

      Oon ite tosi suvaitsevainen ihminen ja aijon opettaa sen kyllä Nipsullekkin miten erilaisia me kaikki ollaan, mutta jotenkin koen tuon sekoittavavan lapsia entisestään, ettei niitä sais puhutella tytöiksi eikä pojiksi, niinkuin tuolla Ruotsissa. Siis for real? :O Sanomattakin selvää miten erilaisia me kaikki ollaan sukupuolesta ja kasvatuksesta riippumatta, mutta siis tuossa olen kyllä jo erimieltä. Hyvä asia on, että noita asioita funtsitaan, että meillä kaikilla ois hyvä olla täällä semmoisena, kuin me ollaan. Kaikkea pitää nykysin ananlysoida niin hiveesti ja kaikki tuntuu olevan niin vakavaa.

      En myöskään usko, että taaperoiän pukeutumisella on mitään tekemistä seksuaalisen suuntautumisen kanssa. Mikäli Nipsukka tykästyiskin poikiin, niin minun poika se on silti, eikä siinä ois mitään ihmeellistä :) Ja todellakin -kultainen keskitie ja meitsillä kuhmolainen maalaisjärki mukana, niin eiköhän se siitä :D Kiitos huipusta kommentista. Käsittelette kyl mielenkiintoisia juttuja siellä koulussa.:))

      Poista
  6. Jälleen kerran aivan upeita kuvia <3
    Mua otti ihan sairaasti päähän ,kun kaikki luulivat poikaani pienempänä (1-vuotteen saakka) tytöksi.
    Aluksi otin sen kohteliaisuutena mutta myöhemmin se alkoi ärsyttää.Olen aina pukenut poikani niihin perus poikien/neutraaleihin väreihin.En pystynyt käsittää miten melkein joka ikinen tuntematon tuli ihastelemaan minun pientä "tyttöä" Luulis ,että vaatetus kertoo jo paljon kumman sukupuolen lapsi omistaa.Kerran pojallani oli paita missä luki daddy`s boy ja silti vastaan tuli mummo joka erehtyi luulemaan häntä tytöksi.Nykyään asia vain naurattaa.Olen kyllä pukenut poikani bodiin missä oli nasun(poikani lempinimi) kuva ja saumat vaaleanpunaiset.Tosin pidin sitä sen hetken päällä ,että sain kuvat pojastani ja bodi meni samantien muistolaatikkoon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa, kiitos!! :) <3 Hahah, voi kun ois ihana nähdä kuva siitä teidän pojasta. Se on varmaan sitten semmoinen "kaunis" poika, kun tytöksi puhuttelevat? :) <3 Varmasti tosi suloinen :) Hauska toi mummo juttu ja kyllähän nuo ihmiset aika paljon vaatteiden perusteella määrittävät sukupuolen..vaikka se meniskin vähä metsään :D

      Poista
  7. Mä olen aikaisemminkin sanonut että koen vääntämisen lapsen pukemisesta jotenki tosi turhaksi touhuksi -ja saanut siitä ryönää niskaan. Siis tarkoitan tätä kun jotkut sukupuolisensitiivisyyden kannattajat on suunnilleen valmis ripustamaan hirteen ne äidit ja isät jotka pukee lapsensa sukupuolen mukaan. Mutta tää sun lähestymistapa asiaan on MAHTAVA, kiitos järjen äänestä. Mun mielestä jokainen voi pukea lapsensa miten haluaa, toiset neutraalisti, toiset sukupuolta korostaen. Minä en tietoisesti tee kumpaakaan, vaan ostan vaatteen sen mukaan, mikä miellyttää. Sophien vaatekaapista löytyy koko värien kirjo. Ennemmin todella katson sitä että lapsella on vaatteissa mukava olla, ja siksi yksivuotiaallani esimerkiksi farkkukokoelma rajoittuu toistaiseksi tasan mekkoihin ja yksiin shortseihin. Pehmeät materiaalit, säänmukaisuus ja mukavuus, se meillä määrää tahdin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelinkin sinulta kommenttia tähän :D Mietinkin tuossa, että osaanko pukea vaikka näihin kommentteihin omat ajatukset niin, kuin ne tarkoitan. Edelleenkin oon sitä mieltä, ettei lapsen sukupuolta, joka meille jo äidin kohdussa määräytyy tarvitsisi millään lailla peitellä. Ei vaatteilla, tai muullakaan aivopesulla. Kyllä suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden hyväksymistä voi opettaa lapsille ihan muilla konsteilla. Ehkä pelkään niin paljon, että mikäli ilmaisen omat mielipiteet vahvasti, niin mut kivitetään tai jotain :D Mutta ihana kuulla, että sinä sait kuvan, että mulla on kuitenkin asiaan ihan hyvä lähestymistapa:) <3 Kyllä minä yritän.

      Minusta tuo ajautus itessään on ihan kaunis -oikeesti, mutta se miten sitä käytännössä toteutetaan esim, tuolla ruotsissa, niin aivan järenköyhää touhua suoraan sanottuna. Enkä aijo tehdä tästä sen suurempaa numeroa pojan kasvattamisessa, vaan kasvatan ja puen sen ihan niinkuin tähänkin asti, kunnes hänen oma maku tulee esille vahvemmin. Samoilla linjoilla mennään. Olisin otettu, jos vielä vastaisit tähän kommenttiin jotain? En kyllä kysynyt mitään, mutta mikäli tuli ajatuksia mieleen? :) Kiitos sinulle:)))

      Poista
    2. Juu kyl mä voin jakaa ajatuksiani :) Mustakin se ajatus lapsen kuuntelemisesta on ihan kiva, ja mä uskon että kaikki vanhemmat joilla on rahtusenkaan järkeä päässä, lastaan kuuntelevat myös pukeutumisasioissa kun siihen ikään tulevat että oman mielipiteensä ilmaisevat. Mä oon vähän liian ADD keskittyäkseni siihen valtavaan infomäärään mikä asiasta on saatavilla, joten mun mielipiteet asiasta perustuu ihan maalaisjärkeen ja omaan fiiliksiin.

      Musta tää asia on vähän ongelmallinenkin, siis kun toiset tekee ison numeron lapsen pukemisesta, ja sitten taas toiset sanoo ettei se pukeutuminen oo se juttu, vaan se idea siellä takana. Tällaisen tavismamman on vähän vaikea pysyä perässäkin, eteenkin kun mun näkökulma on että nykypäivän suomessa ei kukaan ole sorkkaraudan kanssa pakottamassa tyttöjä röyhelöihin ja glittereihin, tai poikaa siihen autopaitaan. En myöskään usko että nykyään löytyy enää juurikaan niitäkään jotka pakottavat lasta tiettyihin harrastuksiin, ammatteihin tai edes kivittäisivät seksuaalisen suuntautumisen takia.

      Siis pointti oli tässä vähän se, että joo, kaikki saa kasvattaa lapsensa sen ohjenuoran mukaan minkä haluavat. Omassa elämässä ne omat valinnat ratkaisevat. Mutta sitä en yhtän ymmärrä, että sitten toisella tapaa toimivat pitää tuomita, esim. Lindiz on saanut aika kovaa palautetta siitä että hänen poikansa puetaan poikamaisiin vaatteisiin. Se on heidän elämä, heidän tyyli, heidän arvomaailmaansa sopiva tapa. Ei luulis kenenkään sukupuolisensitiivin selkää kutittavan toisen yksilön valinnat? Kuten mua ei kutita se, jos joku tahtoo pukea lapsensa neutraalisti tai vaikka pelkästään valkoiseen.

      Nyt menee vähän OT, mutta hirveesti tuntuu ihmisiä nyppivän nykyisin sellaiset asiat toisen yksilön elämässä joista ei kuitenkaan oo lapselle mitään vaaraa tai haittaa. Mua vähän huolestuttaaki tää kehityssuunta et keskitytään sokerinkäyttöön ja paidan väriin kun olis aika paljon niitä oikeitakin ongelmia ja paljon asenneongelmia joihin vois saada korjausta...

      Poista
    3. Kivaa, kun pistit vielä viestiä ja vastasit. Minustakin ihan puhtaalla maalaisjärjellä pääsee lapsenkasvatuksella pitkälle (on ennenkin päästy) ja eihän meidän kaikkien tarvii ollakkaan mitää varhaiskasvatusten erikoisalanasiantuntiaprofessoreita lastentarhanopettajia, vaikka välillä tuntuu, että äitiyteen pitäis vähintää joku kurssi, tai pari käydä, että pysyy perässä näissä asioissa mitkä kovasti puhuttelevat olipa kyse ruuasta, vaatteista, nukkumisesta tai muusta yhtä tärkeästä.

      Niinkuin se joku anonyymi siihen sinun yhteen postaukseen laittoikin, että miksi lapsista tehdään mielipide juttuja ja riidanaiheita...lapsista? Vähän niinku ne jotka on tuominnu Lindan sen omien mielipiteiden takia hänen omassa blogissaan. Ei niitä juttuja tarvii lukea, jos niin ärsyttää, tai on erimieltä. En minäkää oo hänen kans samaa mieltä läheskään aina, mutta silti ymmärrän, tai haluan ymmärtää, eikä mulla tulis mieleeni lähteä blogiin tuomitsemaan ketään.

      Koitan myös ymmärtää heitä jolle tämä sensitiivisyys/neutraalisuus juttu on tärkeää, mutta oon asiasta silti erimieltä. On siinä ajatuksessa paljon hyvääkin, mutta mua kauhistuttaa ajatus missä sukupuolet neutralisoitas!! Ettei ois enää tyttöjä ja poikia. Tiedän, että on ihmisä jotka syntyvät vaikka naisena miehen ruumiseen ja tiedostavat tämän lapsesta asti ja tokihan sellaista on hyvä rohkaista ja koittaa löytää ne sopivat kasvatustavat jne, mutta en näe siltikään syytä lähteä kaikkia lapsia neutralisoimaan. Se ei oo enää luonnollista. Ennen varmaan se tärkein kasvatuksessa oli opettaa lapselle mikä on moraalisesti oikein ja väärin. Nykyään kaikki on paljon monimutkaisempaa. Enkä minä halua, että on. Haluan relata ja olla rento mutsi, tai vaikka se tavismamma :D Ja niin samaa mieltä, että ne todelliset ongelmat vois nostaa seuraavaksi blogin aiheiksi. Haastan jokaisen :D KIITOS sinulle! <3

      Poista
    4. Oon muuten samaa mieltä tuosta, et onks se neutralisointi enää sitte luonnollista? Kun miettii ihmisen kehitystä taaksepäin, niin kyllä mies on ollut mies, ja nainen nainen. Mies on hoitanut ruan hankkimisen, nainen jälkikasvun synnyttämisen ja hoitamisen. Nykypäivänä nainen voi jo toki valita, ja se on hieno asia, mutta musta luonnon kanssa ei parane liikaa lähteä tukkanuottasille. Mä uskon että sillä on joku biologinen tarkoitus, että sukupuolilla on ne omat juttunsa, muutenhan me oltaisiin alusta asti oltu kaikki samasta puusta veistettyjä ilman sukupuolien tuomia eroja. Jos ollaan huolissaan siitä, saako lapset sukupuolesta riippumatta samaa kohtelua, niin mä koen sen enemmän asennekasvatuksen, kuin kasvatustyylin asiaksi. Tässä nyt tavallaan muokataan sitä asenteiden uhria, eikä asennetta. Toki jokainen saa tehdä omat ratkaisunsa, mutta mä en siihen lähtisi, jokin siinä sotii mun henkilökohtaisia periaatteita vastaan.
      Kiitos itsellesi <3

      Poista
    5. Tosi fiksuja ajatuksia sinulla varsinkin tuosta, että onko se vaan se yleinen asenne, eikä kasvatus mitä tässä pitäis parantaa ja huomioida :D On totta -että syntyy lapsia (aika harvoin mielestäni) joilla ei ole sukupuoli tarkasti määriteltävissä, joten niinkuin tuonne ajaimmenkin jo vastasin, niin silloin voisin kuvitella lapseni kasvattavani sukupuolisensitiivisesti, mutta kun on selvää, että meille syntyi poika ennenkuin toisin todistetaan, niin silloin kasvatan poika lasta. Mulle se on luonnollista. Ja on transsukupuolisuutta, jolloin laps syntyy "väärään" sukupuoleen, mutta kokee olevansa jotain muuta, mutta nämäkin on yksittäisia tapauksia ja se, ettei näiden yksilöiden tarvitsiis häpeillä omaa itseään, tai kärsiä/kokea syrjintää pitäisi asenteiden muuttua eikä koko kasvatausprosessin. Vaikeaa selittää, mutta kyllä pitäsi joku toisenlainen tyyli löytää mun mielestä. Oon kyllä suvaitsevainen ihminen, mutta ite äitinä nyt kuitenkin ajattelen näin tämän asian. Ja sun kans kyllä ajattelen hyvin samankaltaisesti tuon, että alkukantainen/biologinen juttu jopa nuo sukupuolet. Vois melkee kirjottaa jo oman mielipide postuksen koko aiheesta miten minä sen näen ja koen.

      Poista
    6. "Mä olen aikaisemminkin sanonut että koen vääntämisen lapsen pukemisesta jotenki tosi turhaksi touhuksi -ja saanut siitä ryönää niskaan."

      Jenayan kanssa ollaan keskusteltu tästä aiemminkin, mutta kommentoin nyt vielä.

      Minusta on hieman hassua ja epäreiluakin, että todella monet kirjoittavat esimerkiksi blogiinsa tai facebookiin omien lastensa pukeutumisesta, toiset enemmän, toiset vähemmän, mutta aika moni silti tavalla tai toisella. Monen blogi on jopa täynnä lastenvaatepostauksia. Lastenvaatteisiin käytetään aikaa ja rahaa. Niistä keskustellaan, jaetaan vinkkejä, perustetaan ryhmiä, pidetään jopa lastenvaatekutsuja. Ja sitten kirjoitetaan vielä bloggaus, joka käsittelee sukupuolisensitiivisyyttä sensaatiohakuisesta näkökulmasta eli kirjoitetaan sukupuolineutraaliudesta. Siitä kirjoitetaan, vaikka aihe on täysin vieras, vaikka siihen ei olla perehdytty eikä sitä olla ymmärretty. Miksi?

      Ymmärrän kyllä, että jos aihe on vieras ja haluaa tietää siitä lisää, kirjoittaa ja avaa keskustelun. Ymmärrän sen, että haluaa tietää lisää, haluaa kuulla mikä se juttu siinä on. Mutta sitten sitä taas en ymmärrä, että kirjoittaa aiheesta, josta ei tiedä, mutta josta ei ole myöskään valmis ottamaan siitä selvää. Miksi? Miksi silloin pitää kirjoittaa koko aiheesta? Tällaisesta jää vähintäänkin lynkkausfiilis. Ja silloin on minusta varsin turha kommentoida, että "jotkut sukupuolisensitiivisyyden kannattajat ovat suunnilleen valmiita ripustamaan hirteen ne äidit ja isät jotka pukee lapsensa sukupuolen mukaan."

      Tiedän, että tämä vertaus on huono, mutta on tässä silti jotain samaa: Ajatellaanpa vaikka, että kirjoitan postauksen otsikolla: "Neulominen" Koko juttu sisältää mielipiteitä virkkauksesta, vaikka puhunkin neulomisesta ja ompelemisesta. Kirjoitan kuinka en ymmärrä koko ompelemista ja virkkausta. Enkä varsinkaan sitä, että niitä ompelukoneita pitää olla niin monta erilaista. Arvostelen sitäkin, että joku ompelee iso silmukkaisia mattoja, vaikka alunperin ompeleminen on tarkoitettu vain villavaatteiden tekemiseen. Hoen blogissani etten ymmärrä. Täysin luonnotonta. Ja arvostelen vielä sitäkin, että jotkut käyttävät tuollaiseen aikaa, vaikka elämässä olisi niin paljon muutakin. Tiedätkö, niitä oikeita ongelmia? Kuten nälänhätää, talouskriisi, työttömyys, lastenhyväksikäyttö jne. Ja arvostelen sitäkin, että toiset vaivaavat neulomisella ja vaatteilla päätään, kun vaatteita saa kaupastakin. (Ja edellinen postaukseni olisi juuri käsitellyt kaupasta ostettuja vaatteita ja sisustustekstiilejä ja käyttäisin muutenkin paljon aikaa kyseisiin aiheisiin.)

      Ymmärsiköhän kukaan tuota vertausta? Mutta siis tuolta useimmiten näyttäytyy omaan silmään postaukset tästä aiheesta. Samoin kaikki ne ymmärtämättömät ja sensaatiohakuiset lehtijutut ja niiden facebook-jaot ja niistä hiekkalaatikoilla puhuvat aikuiset. Puhutaan täysin asian vierestä, arvostellaan, muttei kumminkaan haluta kuunnella mikä se juttu oikeasti on. Ihan sama kuin joku neulomiseen, virkkaamiseen ja ompeluun perehtynyt ihminen yrittäisi avata minulle ompelutekniikoita, virkkauksen ja neulomisen eroa, silmikoiden tekemistä, pitsitöitä ja omaa mielenkiintoaan aihetta kohtaan, ja minä vain sivuuttaisin kommentit: "Hienoa, mutta minulla on mielipide ja minusta se on luonnotonta ja väärin ja minusta on tyhmää käyttää tuohon aikaa noin paljon ja lukea siihen liittyviä artikkeleita ja lehtiä."

      ...

      Poista
    7. ...

      Kun te kuljette kerhoissa ja kaduilla, kommentoiko joku oikeasti teidän harmaisiin puettua poikaa negatiivisesti? Tai pinkkiin puettua tyttöä? Ihanko oikeasti joku on valmis hirttämään teidät sen takia? Anteeksi, minusta tuo vain kuulostaa todella oudolta. Sen sijaan edelleen lyhythiuksinen tyttö tuntuu olevan kummastus. Samoin autopaitaan pukeutunut tyttö kuulee alati toisilta tytöiltä, kuinka tämän vaatteet (ja siis omat lempivaatteet) ovat rumia. Tai kuinka prinsessapaidassa kulkevalle pojalle (joka tuosta vaatteesta ihan oikeasti tykkää) saatetaan nauraa.

      Minä en vaivaa vaatteillani päätä juurikaan. Yritän kyllä huolehtia, että lapsilla on riittävästi vaatetta kaapissa, ehjää, puhdasta ja sopivan kokoista. Ostan vaatteita kirpparilta, käytän sukulaisten lainaan antamia, muiden ostamia, ompelen itse ja ostan kaupastakin, kun muualta ei löydy. Ostan kaikenlaisia vaatteita. Olen "sokea" tyttö ja poika -kommenteille ja ostan vaatteita miltä hyllyltä milloinkin. Tai otan lainaan sukulaispojilla tai sukulaistytöillä olleita vaatteita. En siis käytä mistään vaatteesta sen enempää nimitystä sukupuolineutraali kuin tytön tai pojankaan vaate. Suoraan sanottuna, en edes ymmärrä miten muka jotkut vaatteet vaikuttavat lapsen sukupuoleen tai miten vaatteet muka tukevat kasvua tytöksi tai pojaksi?

      Ja sukupuolinormeihin liittyvät ongelmat ovat ihan oikeita ongelmia. Edelleen tyttöjä ohjataan hiljaisiksi, kilteiksi, poikia jätetään vähemmälle huomiolle ja vaatteiden takia kiusataan. Toisia kiusataan, jopa niin että harkitsevat jo hyvin nuorena itsemurhaa, kun eivät saa olla sellaisia kuin haluavat:

      Pikkupoikaa puukotettiin vaaleanpunaisten vaatteiden takia.

      Poista
    8. Mä omasta mielestäni oivalsin tämän sensitiivisyys-ajatuksen ja omaksuin sen, mutta niinkuin kirjoitin jo itse milloin olisin valmis tätä käytänössä toteuttamaan. (näkyy aijemmin)

      Kyllähän lapset varmasti katsoo paljon myös vanhempien pukeutumista ja omat vanhemmat on lapsille niitä roolimalleja. Ainakin mä ihailin mun äitiä tyttönä paljon ja halusin olla, niinkuin äiti ja saatoimpa vähän matkia hänekin tyyliään nuorempana, ennekuin se oma maku/tyyli tuli enempi esille. Eli kyllä niiden vaatteiden ja pukeutumisen asenteen pitäis muuttua koko perheellä mikäli tähän lähettäis. Vai? Ja mun mies ei tulis koskaan pukeutumaan vaalenapunaiseen tai mekkoon olemalla neutraali esikuva. Tämä nyt oli ehkä pöljä ja huvittava esimerkki. Mulle itselle pukeutuminen ja vaatteet on tärkeitä ja uskon, että jokainen haluaa omalla pukeutumisella viestittää jotakin? En tiedä. Joku haluaa korostaa naisellisuutta mekoilla ja hameilla jne.

      Luulen, ja usko, että osalla lastenvaatteiden kans on vähän sama juttu. Ja siksi voisin ajatella, että vaatteet kuitenkin tukevat myös lapsen kasvua? Esim jos lapset pueataan vaikka aina pelkästään mustaan väriin, niin kyllä se lapseen vaikuttaa, kuin jos se puetaan kaikkiin mahdollisiin väreihin, eikö? Ompa tämä nyt jotenki monimuotoinen aihe ja ajatuksia herättävä ja hyvä niin. Ja hoksaan ja tiedän tuon pointin miten tyttöjä ja poikia kohdellaan erilailla, vaikka meidän kaikkien pitäis olla tasa-vertaisia.

      Poista
    9. Just tän asian takia Tania mie vähän arastellen lähdin tähän mukaan, kun nyt taas vedettiin tää asia niin päin että mä pidän koko kasvatustyyliä typeränä -niinkuin aikaisemmin kun siitä väännettiin ihan huolella. Mä edelleenkin sanoin että _kukin tyylillään_, mun kasvatukseen se ei sovi, mun kasvatusmaailmassa se kuulostaa epäluonnolliselta, mun arvomaailman kanssa se ei käy yks yhteen, mun näkökulmasta olis parempiakin tapoja. MULLE tästä vääntämisestä tulee sellainen olo että tätä sensitiivisyyttä pakkosyötetään ja siitä saa puhua vain jos on ollut tarpeeksi kiinnostusta ottaa selvää asiasta sivutolkulla, ja silloinkin vain positiivista, arvioida ja arvostella ei saa. Mä voin varmaan sitten lakata kirjoittamasta mistään tai kommentoimasta mitään, kun ei tää mun keskittymishäiriö anna periksi alkaa lukemaan kilometrin mittaisia kommentteja, kirjallisuutta ja blogitekstejä jotta sais kaikista mahdollisista keskustelemistani asioista 100% faktat irti. Miksi muka siihen tietoon ja tunteeseen perustuen ei sais kertoa mielipidettään mikä itsellä on? En mä ala ottamaan ruankaan alkuperästä kaikkea selville kertoakseni, että tämä ei ole nyt mun makuun. Tai värin. Tai kasvatustyylin. Tiedän nyt vain etten alkaisi kutsumaan lasta "häneksi" ja pukemaan häntä kokovalkoiseen ja kieltäytyisi kertomasta ihmisille onko hän tyttö vai poika. Jokainen muu saa tehdä mun puolesta mitä lystää tän asian suhteen.

      Anteeksi tania, tää ei ollu sulle tarkoitettu, mä ja linda ollaan vaan nyt väännetty ja väännetty kukin omassa blogissa ja näköjään nyt sunkin blogissa Etnan kanssa tästä asiasta, ja ilmeisesti musta nyt ollaan ihan tosissaan tekemässä sitä ihmistä joka haukkuu idiooteiksi kaikki vähänkään eri tavalla lapsiaan kasvattavat ihmiset.. Voit jättää julkaisematta jos tahdot. <3

      Poista
    10. Tämä on kyllä tosi mielenkiintoinen aihe ja on ollut tosi mukavaa seurata miten asiallisesti olet vastannut lukijoillesi saamiisi kommentteihin. Et lähde puolustuslinjalle, vaan pyrit katsomaan asioita monesta näkökulmasta joka on nykyisin varsinkin bloggaajilla melko harvinaista. Olet kyllä ihana ihminen ja monet voisi ottaa sinusta esimerkkiä. Hyvä Tania! :-)

      Poista
    11. Ensin, kiitos anonyymille hurjasti kommentista. Tää ehkä lisää mun paineita entisestään, mutta kiva kuulla, että ajattelet asian noin!! <3 Tuli hyvä mieli! <3

      Mua kiinnostais, että milloin tää koko sukupuolisensitiivisyys ajatus on rantautunut tänne ja tottakai ihmiset saa vähän kyseenalaistaa itselle vieraaksi tuntuvaa asiaa ja toimia niin, kuin itse näkee omaan arvomaailmaan sopivaksi. Mä oon ymmärtänyt Jenayan hyvin suvaitsevaiseksi ihmiseksi kaikin puolin mikäli olen hänen blogitekstejään oikein tulkinnut ja hän on ymmärtänyt tärkeitä asioita elämänsä varrella. Koko ajanhan me ihmiset kasvetaan ja saadaa uutta tietoa ettei aina itsekkään pysy perässä näissä. Ja koska Etna pitää tätä aihetta tärkeänä ja on perehtynyt aiheeseen hyvin, niin en siltikään usko, että muiden tapa, tai mielipide olisi siltikään väärin. Vai mitä? Jokainen saa funtia blogissa niistä asioista mistä haluaa. On mullakin varmaan noi keittiöpsygolokiset aiheet sellaisia joista esim oikeasti asiaan paneutunut ja perehtynyt voisi kauhistua, mutta kirjotan niistä silti, koska ne on mun omia ajatuksia, joten se ja sama mitä muut ovat mieltä. Onhan tästä hyvä pystyä keskustelemaan asiallisesti, vai mitä tytöt?:)) Peace!! <3 <3 <3

      Poista
    12. Ensinnäkin Jenayalle, en ole hyökännyt sinua vastaan, en tässä, enkä muuallakaan. Sinulla on omia vahvoja mielipiteitä - eikös? Etkä kiellä sitä. Tai ainakin sanot, että seisot sanojesi takana. Joten jos kommentoit jotain, niin miksi siitä kommentista ei saisi esittää lisäkysymyksiä tai miksi siihen kommenttiin ei saisi esittää omaa näkökulmaansa - vieläpä perustelun kera? :)

      En missään vaiheessa, en täällä, enkä muualla ole ollut sotajalla tai ketään hirttämässä enkä pakottamassa pukemaan lapsiaan toisella tavalla. Kuten sinunkin blogissasi kirjoitin: Monet lapset joutuvat kohtaamaan arjessa noita kommentteja esim. omista leikeistään tai vaatetuksestaan, joko se kommentti tulee joltain toiselta lapselta (joka useimmiten on oppinut sen vanhemmiltaan) tai sitten se kommentti tulee suoraan toiselta aikuiselta. Tämä asia on meidän perheelle arkipäivää. Jos sinun lastesi pukeutumista ja leikkejä arjessa arvostellaan samaan tyyliin, niin ymmärrän kyllä turhautumisesi. Enkä tarkoita blogiin tulevia kommentteja, vaan niitä joita ihan oikeasti kohtaat leikkipuistossa, kerhossa, kaupassa, sukujuhlissa, kyläilyreissulla, jne. :)

      Anonyymin kanssa olen samaa mieltä, Tania kyllä hienosti osallistuu keskusteluun ja yrittää ymmärtää mitä on sukupuoisensitiivisyys. :) Mutta yhteen asiaan kiinnittäisin huomion, osassa kommenteista kumminkin samaan aikaan toteat kuinka luonnotonta tuo on ja kuinka lasten neutralisointi on kamalaa. Tämä on hiukan ristiriidassa siihen, että ihan oikeasti haluttaisiin ymmärtää tätä, vaikka toisessa kommentissa niin sanotkin.

      Ja siis toki jokainen voi leikkiä keittiöpsykologia tai kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta, mutta kyllä minusta silloin pitää osata kuunnella myös mahdollisesti sitä oikeaa psykologia ja asiantuntijaan. (En sano että minä olisin sellainen, en todellakaan, edelleen kommentoin vain omasta puolestani, oma lapsuuden kokemuksien ja omien lasten kautta tulleen kokemuksen kautta.)

      Ja esim. kommentit, joissa nauretaan ja kummastellaan poikien pinkeille paidoille tai sille kuinka kaikki tytöt ovat vain luonnostaan prinsessoja, tekevät pahaa. Minä en ole ollut koskaan sellainen tyttö. Ja joka puolelta siitä sai kuulla. Samoin siitä, että naisellinen pukeutuminen tarkoittaa mekkoja ja röyhelöitä, minut leimattiin "poikatytöksi" - ikään kuin olisin jotenkin vähemmän tyttö sen takia että pidän erilaisista vaatteista. Vaikka vaatteilla ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Vaatteet eivät tee kenestäkään sen enempää tyttöä kuin poikaa. Yhtälailla mekot pojan päällä eivät tee pojasta vähemmän poikaa tai neitiä. Hän on poika. Poika jolla on mekko.

      Jokainen meistä on yksilö, se ei ole pelkkää sana helinää eikä se saa olla vain kauniita kirjoituksia ja lausahduksia, vaan sen pitää näkyä arjessa. Ihan oikeasti. :) Ja koska yhä monet aikuiset ja lapset kommentoivat toisten leikkejä ja pukeutumista ja jopa kiusaavat sen takia, en aio olla hiljaa. Haluan että jokainen kiinnittäisi huomiota siihen, ettei omat lapset kiusaa ja että itse osaisi puuttua siihen ja osoittaa lapsille kuinka jokainen on meistä normaali (ja luonnollinen) riippumatta siitä millainen on. :)

      Poista
    13. "Kyllähän lapset varmasti katsoo paljon myös vanhempien pukeutumista ja omat vanhemmat on lapsille niitä roolimalleja. Ainakin mä ihailin mun äitiä tyttönä paljon ja halusin olla, niinkuin äiti ja saatoimpa vähän matkia hänekin tyyliään nuorempana, ennekuin se oma maku/tyyli tuli enempi esille. Eli kyllä niiden vaatteiden ja pukeutumisen asenteen pitäis muuttua koko perheellä mikäli tähän lähettäis. Vai? Ja mun mies ei tulis koskaan pukeutumaan vaalenapunaiseen tai mekkoon olemalla neutraali esikuva. Tämä nyt oli ehkä pöljä ja huvittava esimerkki. Mulle itselle pukeutuminen ja vaatteet on tärkeitä ja uskon, että jokainen haluaa omalla pukeutumisella viestittää jotakin? En tiedä. Joku haluaa korostaa naisellisuutta mekoilla ja hameilla jne."

      Tämä oli mielenkiintoinen kommentti. Periaattessa ymmärrän mitä haet takaa, mutta en ihan kumminkaan. :)

      Esimerkiksi meillä lapset pukeutuvat bodeihin, helinäkeiju-, salama-auto, spiderman, my littlepony, muumi, bamse ja prinsessa-asuihin. Jotta voisimme antaa lapsille mallia pukeutumisessa, täytyisikö minun ja puolisonikin pukeutua noihin hahmoihin? :)

      Toisaalta, emme pukeudu sen enempää haalareihin, velourvaatteisiin, kukkasiin, kuin dinoihin, pinkkeihin, röyhelöihin tai tummansinisiinkään vaatteisiin. Ja ehkä kerran-kaksi vuodessa puen mekon/hameen. Ennen en senkään vertaa. Me puemme lapset lasten vaatteisiin ja kun he kasvavat, he saavat yhä enemmän päättää itse mitä kaapistaan päälle laittavat. Esikoinen aika hyvin jo sanoo itse mitä päälleen laittaa ja lempivaatteina on niin salama-autoa kuin my-little-ponyakin.

      Mulle pukeutuminen on tärkeää siinä mielessä, että saan pukeutua juuri sellaisiin vaatteisiin kuin haluan eikä minun tarvitse seurata mikä on muodissa tai mitä muut vaatteistani ajattelevat. Myöskään äitiyteni tai naiseuteni ei ole kiinni siitä, mitä vaatteita päälleni pistän. Se voi olla vaikka "miesten" puolelta ostettu huppari tai paita. Se voi olla jotain itse suunniteltua ja ommeltua. Tai se voi olla hiphop-tyyliä, jokin "kokousasu", ihan mikä minua miellyttää. :) Ja tiedän, että jollekin toiselle pukeutuminen ja muoti ovat tärkeitä ja minusta se on outoa. Siksi on varmaan parempi etten mitään muotiblogia tai muotibloggauksia kirjoittele.

      Poista
    14. Me ajatellaan selvästi näistä jutuista erilailla. En tiedä mitä elämäsi varrella on tapahtunut, joten siksi pyrin ymmärtämään sinua ja sitä miten tärkeä aihe sinulle on. Ja sanoin jo, että ajatus on kaunis, mutta käytönnän toteuttaminen taas ei. Olkoot kuinka ristiriitaista tahansa. Tämä on minun mielipide. Kaikki mun ajatukset perustuu myös omiin henk.koht. kokemuksiini ja lukemiini asioihin joita pohdin blogissani. En kuitenkaan "leiki" mitään, olen omaitseni. Ja mikäli ymmärsit minun pointin tuossa hassussa kommentissa, niin jotenkin koen, että vähän keljuilet kysymyksilläsi minulle nohin hahmoihin liittyen. Tarkoitin kommentilla myös vanhempien värien käyttöä.

      Poista
    15. Nettikeskustelut on aina haastaallisia, kun ei kuule toisen äänenpainoa eikä näe ilmeitä ja kasvon eleitä. Siksi erimieltä ollessa tulee niin helposti väärin ymmärryksiä. Vakuutan silti, että koskaan ei tarkoitukseni ole ilkeillä ja mielläni voisin keskustella näistä ihan kasvotusten, jottei tule väärin ymmärryksiä. Tarkoitukseni ei myöskään ole koskaan arvostella ketään äitinä tai isänä. En ole itse sen kummempi. En millään mittarilla. Ja vaikka pyrin sukupuolisensitiivisyyteen, teen itse ihan samoja virheitä ja oletuksia. Teen paljon oletuksia ja asioita tiedostamattani. :) Ihan niin kuin jokainen meistä! <3 (Halaus.)

      Ja se, että ajattelemme eri tavalla näkyy esim. juurikin noissa vertauksissa ja kysymyksissä. Minulle ihan oikeasti tekstit ja kommentit tuntuu juurikin siltä, ettei asiasta teidetä mitään, mutta silti arvostellaan. (Väitetään esim. luonnottomaksi tai väitetään, että ollaan neutralisoimassa jotakin vaikka mistään sellaisesta ei olisi kysymyskään.) Samoin minusta tuo pukeutumisen esikuvaesimerkki näyttäytyy minulle ihan oikeasti noin. En ihan oikeasti ymmärrä miksi aikuisten pitäisi pukeutua kuten lapsensa. En sen enempää puolisoni kuin itsenikään kohdalla. Ei minun tarvitse pukeutua mekkoihin, vaikka lapseni niihin pukeutuvat. Ihan sama pätee kuvioiden, kuosien, värien ja vaatteiden mallin kanssa-. En pukeudu pinkkiin, enkä röyhelöihin, eikä niin tee puolisonikaan. Lapsemme tekevät.

      Sen sijaan kehumme lapsia (sukupuolesta riippumatta), kun he pukeutuvat errilaisin vaatteisiin, oli kyse mekoista tai dinoasusta, autovaatteista tai keijuista. Kehumme heitä myös ihan omana itsenään, jotteivat he olettaisi vain jonkin vaatteen tekevän heitä kauniiksi tai hyväksyttäväksi. Toivon, että lapseni kokevat olevasnsa sitä joka tapauksessa, ihan oman itsensä vuoksi. :)

      Poista
    16. Mä olen tässä asiassa aika samaa mieltä. Tuntuu, että asiasta kohistaan kamalasti, mutta loppupeleissä siitä ei tiedetä paljon mitään.

      Poista
    17. No juu, hyvähän tästä on tietää. Mietin taas, että mikäli ois vaan lapsia, eikä tyttöjä ja poikia, niin on kuitenkin nimet ja eikö ne tule sukupuolen mukaan? En aatellut kyllä itse sanoa asiaan juuta enkä jaata enää, kun en ilmeisestikkään ymmärrä asian syvintä olemusta. Mulle vaatteet ja pojan pukeminen on hyvänmielen juttu ja lapsen kasvatuskin esikoisen saaneena uutta ja ihmeellistä. Tää infopaketti oli kyllä aika järisyttävä suorastaan ja siinä on paljon sulateltavaa. Onhan minulla siihen lupa ilman, että vaikutan suvaitsemattomalta tai ymmärtämättömältä? Onhan? Mullakin on lupa mun omiin mielipiteisiin ja ajatuksiin. En silti halua väheksyä asiaa, joka on toiselle tärkeä.
      Terveisin nöyrä bloggaaja

      Poista
    18. Jokaisella meillä on oikeus mielipiteeseen. :) Minä vain toivon, että nekin, jotka ovat erimieltä, opettaisivat omille lapsilleen ettei ole olemassa tyttöjen ja poikien vaatteita tai leikkejä - edes sen takia, etteivät lapset kiusaisi toisiaan.

      Poista
    19. Totta :) Ainakin lupaan opettaa, että on kaikenlaisia värejä, joita voi käyttää ja kaikki saa leikkiä sitä mistä tykkää. Ei minunkaan mielestä oo poikien ja tyttöjen leikkejä. Tiedän varsin hyvin, koska en leikkinyt itsekkään lapsena prinsessaa, barbileikkejä, kotista tai muuta vastaavaa. Mulla oli dinot, koirat, piirtäminen, laulaminen, luonnossa liikkuminen jne... mitä nyt muistan edes..

      Poista
    20. Olet kyllä ihailtavan kuuloinen ihminen ja äiti! :)

      Poista
  8. Mullahan siis on tähän aika terävä mielipide: mun mielestä on suoraan sanottuna sulaa hulluutta että lapsen OMINAISUUKSIA pitää silotella pois. Miksi? Jokaisella meillä kuitenkin on, ja ajattelen tässä tosi simppelisti: on poikia tai tyttöjä. Mun mielestä lapsen päät menee vaan sekasin, kun ne ei itsekään tiedä ovatko he poikia vai tyttöjä. Kun ne kuitenkin jompaa kumpaa sukupuolta edustaa, ei sitä saa pois silottelemallakaan :D tuo ruotsin malli on mun mielestä aivan kreisi, ja en tajua miksi asiat, noinkin yksinkertainen asia pitää ajatella niin monimutkaisesti ja alkaa säätämään turhuuksia.
    En kuitenkaan meinaa sitä että poikalapsi EI saa esimerkiksi tykätä jostain tyttöhen jutusta ja toisinpäin. Itse en tykännyt lapsena yhtään mistään vaaleanpunaisista hörhelöistä, vaan koulukuvissakin olin poikamaisissa flanellipaidoissa omasta tahdostani :D mielummin leikin rajua vuorenvalloitusta kun barbeilla, vaikka niilläkin joskus leikin. Nyt aikuisena oon ainakin pukeutumiselta aika naisellinen, rakastan meikkijuttuja jne, vaikka joissain asioissa saatan olla vähän jätkä. Eli eipä se hysteria lapsena (jota ei muuten todellakaan ollu siihen aikaan) vaikuttanut muhun millään tavalla.
    Oon Tania samoilla linjoilla ton sun tekstin kanssa ja ajattelen asiat samalla tavalla, on munkin pojalla oransseja, punaisia, keltaisia jne vaatteita, mutta en tuu ikinä silottelemaan tai peittämään häneltä sitä tosiasiaa että hän on poika, koska hän on :)
    Muisk Tania, oot ihana :*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis joo, mä luin eilen vellullekkin tuo ruotsin ja jutun ja yhessä mietittiin, että eikö tota suvaitsevaisuutta, muiden hyväksymistä ja erilaisuutta voi opettaa jollain muilla konsteilla, kuin neutralisoimalla sukupuoli??? Siis niinku mitä!? Sukupuolta -joka meillä määräytyy jo äidin kohdussa ja ultrassa jo näkyi, että saadan poika. POIKA!!! Minun rakas oma poika, jonka voisin huutaa koko maailmalle. Ei semmosta tarvii peitellä millään.

      Tuo yksi Elinan linkki missä käsiteltiin tai kerrottiin tuosta sukupuolisensitiivisyydestä oli jopa ihan asiallinen ja siinä oli kerrottu miten yksilölliset erot kiinnostusten kohteissa pitää ottaa huomioon sukupuoleen katsomatta ja hyväksyä ja tukea niitä. Eikö tämä nyt kuitenkin nykymaailmassa oo ihan päivän selvää? Toivottavasti. Ei se silti sulje sitä pois, että me ollaan tyttöjä ja poikia, vaikka eri asioista tykättäskin :D Loppujen lopuksihan tämä on mulle aika selvä ja yksinkertainen juttu ja menen oikeestaan vaan enempi sekasi, jos alan enempi tuosta aiheesta lukea, sillä kasvatamme pojan omalla tavallamme olipa se sitten sensitiivistä tai ei. Kiitos kivasta kommentista ja mukavaa, kun ollaan samoilla linjoilla asian suhteen. Vaikka vaatteistahan tässä mun blogitekstissä oli alunperin kysymys, mutta sain myös vastauksia kysymyksiini. Kylläs sitä vaa oppii joka päivä uusia juttuja XD Sinäkin oot IHANA!! <3 :*

      Poista
  9. Ihana poika ja ihanat värit!!! On kyllä pakko myöntää että samat vaatteet laittaisin kyllä myös tytölleni. Minun mielestä ovat värit myös tytölle sopivat. Oma lempivärini pienenä ja nuorena ja nytkin hieman vanhempana on aina ollut sininen. Huoneeni oli sininen pienenä...kun sain itse päätää ja kaikki pehmolelutkin jos vaan sinistä löytyi. Silti olen aina ollut tyttömäinen tyttö..vieläkin. Jos saisin nyt tytön niin vaaleensinistä ja mintunvihreetä ja muita erilaisia pastelleja sun muita kyllä tyrkkäisin tyttöni päälle :D Pojalle en ehkä ihan heti menis vaaleenpunasta laittaan mutta vioettia ja vihreetä,,,vaalensinista, mintunvihreetä jne :D Joten samaa kaavaa kun mun tytöllekin! :) Kaippa ne on mun omat mieltymykset väreissä. Tykkään väreistä ja on tosi vähän värejä joita itse näen poikamaisena ja tyttömäisenä. Ehkä koska kasvoin itse ns. "Poikavärin" kanssa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta nuo on kans ihan kivat vaatteet ja ihan hyvin voi laittaa niin pippelilliselle kuin pimpillilliselle. Huoh.. tulikohan nuo nyt kirjoitettua oikein? :D Voisin joskus tehdä postauksen meidän lasten asuista. Henkilökohtaisesti siis ajattelen, että kaikki vaatteet on neutraaleja enkä ymmärrä miksi sukupuoli-identiteetti vaatisi jotain tietyn tyyppistä pukeutumista. Itsekin kun olen tykännyt lapsena kaikista paitsi mekoista, punaisesta, pinkistä ja röyhelöstä. Ja nimenomaan se oma kokemus lapsuudesta on se minkä pohjalta meillä on alunperin päädytty pukemaan lapsia vauvasta saakka kaikenlaisiin vaatteisiin ja ostettu kaikenlaisia leluja autoista nukkeihin, dinoista leikkiruokiin. :)

      Poista
    2. Hauska kuulla eri mielipiteitä noistakin vaatteista, jotka pojalla on päällä ja se -miten ihmiset mieltää nuo värit ja kokonaisuuden :) Mullakin on kyllä turkoosi takkia ja tykkään siitä tosi paljon, eli miksipä ei vois tytöllekkin pukea samaa väriä. <3 Minäkin oon tykännyt leikkiä lapsena dinoilla ja liskoilla, enkä oikeen välittänyt mekoista jne. Olen kuitenkin aina kokenut, että vanhemmat on kunnioittanut niitä mun mieltymyksiä ja muistan vieläkin sen miten innoissani olin, kun isäni toi mulle lahjaksi ison dinosauruksen ja hopeanuoli videon. Kyllä ne kaikki värit on sallittuja:) Kiitos mielipiteistä ja kommenteista teille! :))

      Poista
  10. Mä nyt tällain lapsettomana kommentoin, että musta on ihanaa nähdä, että esim jollain pojalla on vaaleanpunainen paita päällä :-) En itse näe siinä mitään erikoista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että olet noin ennakkoluuloton värien suhteen! :) <3 Mulla on pikkasen vielä hiomista ton vaaleanpunaisen kans :D

      Poista
    2. ps. mikäli vastaan tulis vaikka joku vaaleanpunainen huppari, niin miksen ostais :)

      Poista
  11. Oon täysin samaa mieltä! Ja tytöt nyt luonnostaan pitää siitä vaaleanpunaisesta, röyhelöistä jne, nukeista ymym. Ainaki mää huomaan meijän tytössä ja poikapuolisissa serkuissa eron kuin yöllä ja päivällä. Vaikka meidänki tyttö omistaa autoja ja ajelee niillä, työkaluja jne. Eikä oo erityisesti yritetty ujuttaa siihen ns. tytön muottiin! Päälle voin pukea niin tyttömäistä kuin poikamaistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näimpä! :) Niin me ollaan kaikki yksilöllisiä ja sen mukaan lapsiakin on hyvä kasvattaa ja pukea. Yksilöllisesti. Kyllä ne kiinnostuksen kohteet sieltä pikku hiljaa esiin tulee :) Kivaa, kun kommentoit!

      Poista
  12. Vaikka en olekaan äityli, niin kmmentoin silti. Poikaystävän lempiväri on pinkki. Itse inhosin vaaleanpunaista vuosi sitten kun tapasimme, mutta pikku hiljaa olen lämmennyt värille uudestaan. (Teininä pinkki oli in ja siitä oli vaan pakko tykätä). Vitsailen aina josko hänellä olisi jotain tunnustettavaa minulle (pinkki on homojen väri) mutta oikeasti olen vain ylpeä, että hän kantaa vaaleanpunaista yllään yhtään häpeilemättä. Ja sitä pinkkiä on lemppari kauluspaidassa, shortseissa, avaimissa, taskumatissa, sateenvarjossa, kuulokkeissa.... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Susanna, ja mukavaa kun otit kantaa. Ja niimpä, kyllähän miehetkin pukeutuu varsinkin nykyään yhä enempi vaalenapunaiseen mikä on mun mielestä hyvä asia. Toivottavasti maailmasta tulis ennakkoluulottomampi paikka ja aivan mahtavaa miten hän pukeutuu ja käyttää sitä häpeilemättä :)

      Poista
  13. Tania ja Vilmarebekka, olnko teillä muuten minkälaisia suunnitelmia huomispäivälle (aamu- tai iltapäivä)? Meinattiin mennä ensin Ainolan puistoon aamusta lasten kanssa, mutta siellä kumminkin sataa, joten eiköhän tuo jää väliin. Olis kyllä kiva tavata taas ja vaikka lasten kanssa tällä kertaa. Pääsisittekö vaikka meille kyläileen? :)

    Ja voidaan puhua tästä aiheesta - tai sitten ei :D Mutta eiköhän me muutakin puhuttavaa löydetä tälläkin kertaa. Tanian kans meillä jäi viimeks ilta lyhyeen, mutta Vilmarebekkan kans istuttiin pidempään jua uskon että juttua tulis joka tapauksessa! Ja ihan hyvässä hengessä, vaikka erilailla asioista ajeltaiskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitan sinulle jossain vaiheessa fb:ssä viestiä. :)

      Poista
  14. Se aika kun vanhempi saa itse päättää miten lapsensa pukee, on niin lyhyt, että ottakoot kaiken irti -pukemalla sitten poikansa tylliin tai tyttönsä solmioon ;)

    Nimim. Äiti-jonka-prinsessa-vaiheessa-elävä-tytär-ei-huoli-kuin-pinkkiä-rimpsua-tutuineen-ja-tylleineen-ja-jonka-poika-ei-kelpuuta-MITÄÄN-vaatetta-missä-on-kuva(ja joka tietenkin omistaa kaapillisen printtipaitoja).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Hanna ja mukava, kun kommentoit! :) Heh, ai siellä sellainen vaihe, jännittävää nähdä milloin Niklaskin alkaa näyttämään tahtoaan vaatteissa jolloin en kelpaakkaan äidin maku;)

      Poista
  15. Itse olen suosinut esikoislla eritoten tummanpunaista väriä josta myös esikoinen on tykännyt :) Ja muutama pinkki paita löytyy myös kuopukselta, mutta harvemmin tulee laitettua kun sitä sitten luullaan heti tytöksi :D Mutta mun mielestä ei ole värillä väliä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti ajattelet ja tummanpunainen värinä mielestäni sopii kyllä molemmille. Niinkuin kaikkien värien pitäisi :) Kiitos sinulle mielipiteestä <3

      Poista
  16. On mulla pojalle muutama punan paita ja punaset farkut haluisin, mutta nekin punaset on kyllä niin jätkävaatteita kuitenkin. Kyllä se aika pitkälti menee niin, että on ne tyttöjen ja poikien vaatteet. Ei meillä oo mennyt pojan vaatteita tyttövauvallemme kiertoon :)

    http://aitinaomanlainen.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin justiin, eli sielläkin ajatellaan jako selvästi. Tytön ja pojan vaatteet erikseen:)) Ja varsinkin tummanpunainen on väri ja sopii molemmille, toisin kuin vaaleanpunainen mielletään vielä enempi tyttömäiseksi. Kiitos kommentista ja blogisi linkistä. Tulen ajan kanssa kurkkaamaan! :)

      Poista
  17. Tämä on näköjään asia mikä jakaa paljon mielipiteitä! Oma mielipiteeni väreistä ja tuosta sukupuoli neutraaliudesta on samoilla linjoilla sinun kanssasi. Henkilökohtaisesti en pukisi pojalleni päälle vaaleanpunaista tai mitään selkeitä tyttöjen -juttuja, enkä ymmärrä miksi pitäisi pojan tai tytön sukupuolta alkaa jotenkin neutralisoimaan.. Poika on poika ja tietyt asiat kuuluu luonnostaan lapsen sukupuoleen.. tietysti jokaisen lapsen pitää antaa olla omanlaisensa ja jos poika tykkää tyttöjen jutuista, niin siinä ei mitään väärää ole, mutta en myöskään tyttöjen juttuja tarkoituksellisesti pojalle hanki vaatteissa tai muutenkaan. Lasten vaatteissa on aika kivasti kaikkia värejä valittavana kummallekin sukupuolelle ja voisin käyttää pojalla oikeastaan kaikkea muuta, paitsi en vaaleanpunaista tai jotain muuta, mikä näyttää tosi tyttömäiseltä. Minusta olisi hassua, jos poika kulkisi vaaleanpunaisessa paidassa tai housuissa, mutta toki jokainen pukee lapsensa niinkuin parhaaksi näkee :) Tytölle tulee tietysti ostettua kaikkia ihania prinsessa vaatteita, mutta voin pukea päälle myös niitä "poikien" värejäkin, jos vaatteet muuten miellyttävät. Mielestäni tämä on sinänsä hyvin yksinkertaista, meille on annettu sukupuoli ja tietyt asiat on suunnattu enemmän toiselle, kuin toiselle ja ihan hyvä niin ja jokaisen persoonallisuus kunniaan :D Ihanat kuvat ja ihana asu pojallasi <3 jota en pukisi tytölle noissa väreissä kuitenkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon tullut siihen tulokseen, että kasvatuksessa ja äitydessa kaikki jakaa mielipiteitä. Tää äitiys on meille kaikille niin tärkeää. Paljon on vielä kysymyksiä tähän sensitiivisyys asiaa, mutta en aijo kommentoida ko. asiaa enää mitenkään. (kun en selvästikkää omaksunu ko. asiaa)

      Minun postaus tosiaan käsitteli värejä ja lasten vaatteita ja sitä -miten itse puen poikani :) Erehdyin vaan kysäisemään tuosta neutraali -asiasta. Sinulla kuulostaa olevan asian suhteen samat sävelet ja ihania vaatteita olet tulevalle tytylille ostellutkin :)

      Ja kiitos paljon ihanuus kommentista ja mä olenki innostunut nyt kuvailemaan pojan asukuvia paljon, hih :) En mäkään pukis tuota kokonaisuutta kokonaisena tytön päälle, mutta ehkä joitain yhdistettynä johonkin muihin väreihin tms. Jaksuja sinne! <3

      Poista
  18. Tuo sukupuolineutraalius on siitä jännä, että yleisesti tuntuu olevan käsitys, että tytölle voi pukea mitä värejä vaan, mutta esim. tuota pinkkiä vierastetaan pojilla tosi paljon. Näin teen itsekin..
    Mua ärsyttää hulluna -kahden pojan äitinä- kun pojille on enimmäkseen oikeesti tarjolla tummansinistä, mustaa ja harmaata! Oikeesti näin on, varsinkin kun päästään tuonne isompien vaatteisiin (mun isompi käyttää kokoa 110 tai 116)..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tarkoitiko, että kaupassa on vaan tarjolla noita tummia sävyjä? :/ No höh...:( Joo, noi värit on vähän jännä juttu. Mulle värit kuitenkin on paljon enempi, kuin pelkästään värejä ja niitä on ihan tutkittukin joten en temmannut tätät edes tuulesta :D Vaaleanpunainen väri on vähän semmoinen hattaramainen ja viestittää semmoista herkkyyttä ja söpöyttä :D

      Poista
    2. Ja siis voisin pukea jonku vaaleanpunaisen hupparin pojulle, mikäli sellainen tulis vastaan ja yhdistää siihen vaikka sinisen pipon :D

      Poista
    3. Joo sitä nimenomaan. Muutenkin tosi yleisesti tarjolla pikkupojille vaaleensinistä ja isoille noita tummia.

      Poista
    4. Joo oon huomannut saman :/

      Poista
  19. Tania, saat kommentoida ja kysyä tietenkin ja toivon, että minun kommenteistani pahoita mieltä! :)

    Minunkin tekisi hirmuisesti mieli kommentoida lisää, mutta yritän olla hiljaa. Vaatteista on toki jokaisella mielipide ja vaatepostaukset on tietty ok. Minulla vain herää tarve "oikoa" käsityksiä silloin, kun sukupuolineutraalius vedetään mukaan tavalla tai toisella. Samoin silloin kun, joku väittää että jotkit vaatteet ovat pojille ja toiset tytöille. Tai väittää vielä että näin olisi ollut aina ja se on luonnollista. (Näille väitteille toivoisin faktoja, lähteitä.) Tai silloin, kun joku väittää että lapsen kasvu tiettyyn sukupuoleen vaatii tietynlaisia vaatteita. Tai silloin, kun joku väittää, että lapsia ollaan neutraloimassa tai tekemässä sukupuolettomiksi. Koska sen enempää vaatteilla kuin sillä Ruotsin päiväkodillakaan ei ole tekemistä neutralisoinnin tai siloittelun kanssa. (Jos tarkkoja ollaan, niin sukupuolisensitiivisyys puhuu vahvasti nimenomaan sukupuolielinten siloittelua vastaan. Esim. Oululainen Mika Venhola puhuu paljon sen puolesta, että Suomessakin lakattaisiin leikkaamasta vastasyntyneiden sukupuolielimiä myös intersukupuolisten tapauksessa.

    Tulen nimittäin ihan oikeasti surulliseksi myös muiden kuin omien lasteni puolesta. Esimerkiksi silloin, kun kaupassa näen jonkun lapsen tahtovan mekkoa tai prinsessapaitaa, mutta äiti/isä alkaa saarnata ja nauraa lapselle kuinka ne vaatteet ovat tytöille eikä heillä semmosia käytetä. :( Tekisi monesti mieli mennä puhuttelemaan vanhempia ja ostaa lapselle se mieluinen vaate ja sanoa, ettei oikeasti ole olemassakaan tyttöjen ja poikien vaatteita, vaan vain vaatteita, sanovat muut mitä tahansa. Mutta ei, en mene. Kuivaan silmäkulmat ja toivon, että lapsi on rohkea ja uskaltaa vielä joskus uhmata vanhempiensa käsityksiä ja ennakkoluuloja. Hiljaiset lapset sen sijaan eivät uskalla edes kysyä vaan tulkitsevat vanhempien sanatonta viestintää, ilmeitä ja puheita. He jättävät oman mielipiteensä kertomatta, koska haluavat vanhempien silmissä tulla hyväksytyiksi. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän, että toi kommentti multa missä sanoin asian olevan luonnotonta oli vähän ajattelemattomasti sanottu.

      Poista
  20. Herätti sellaisia ajatuksia että itse tykkäsin lapsena lähinnä vaan sinisistä ja liiloista vaatteista. Pinkistä en tykännyt yhtään koska se oli lapsena mielestäni sellainen "prinsessaväri". Nykyään kyllä tykkään kaikista väreistä, mutta mielestäni on sama mitä värejä pukee, ihmisiä ei pitäisi luokitella niin paljoa että mitkä on tyttöjen ja mitkä poikien värejä. Mielestäni baby Georgella oli aika tyttömäinen kastepuku, mutta silti oikeen kiva ja vauvalle sopiva! vaikka onkin poika: http://www.stylelist.com/view/kate-middleton-quietly-joins-a-small-church-service-to-become-a/#!fullscreen&slide=1280114

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta. Kaikilla pitäis olla oikeus pukea lastensa päälle mitä tahansa värejä ilman, että se luokittelis sukupuolen. :) Mullekkin vaaleanpunainen väri viestittää semmoista pumpulista ja pehmeää, tyttömäistä.. Ja jokainen kokee väri vähän eritavalla ja joillekkin taas ne ei vaikuta mitenkään :) Me ollaan kaikki niin erilaisia.

      Kiitos mielipiteestä! <3

      Poista
  21. Hei! Jos, Tania, käy niin laitan tähän pienen mainoksen. :)

    Aloitin tosiaan pari viikkoa sitten omassa blogissani uuden postaussarjan sukupuolisensitiivisyydestä. Tarkoitus on julkaista torstaisin aiheeseen liittyviä tekstejä ja avata aihetta pikku hiljaa. Toivoisinkin, että mahdollisimman moni kävisi kirjoittamassa kommentteja ja kysymyksiä mitä ikinä mieleen tuleekaan.

    Mitä et ymmärrä? Mitä vastustat? Miksi et itse pyrkisi sensitiivisyyteen? Tai miksi aihe on sinulle tärkeä? Tulevissa teksteissäni lainaan tähän tulleita kommentteja ilman nimeä tai nimimerkkiä ja yritän vastata niihin.

    Arvontaan osallistut kirjoittamalla kysymyksen tai perustelun sp-sensitiivisyyteen tai -neutraaliuteen liittyen nimimerkillä tai sähköpostilla varustettuna joko tuon linkin takana olevan postauksen alle tai facebookiin tämän postausjulkaisun yhteyteen.

    Arvonta suoritetaan kansainvälisenä lasten päivänä 20.11.2014. :)

    Sukupuolineutraali lapsi + Arvonta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mainosta pois! :) Tämä postaus nousikin suursuosioon. Käyn osallistumassa! :)

      Poista
  22. Meillä sukupuolineutraalius ok sitä mikä pitäisi olla itsestäänselvyys ilman hienoja nimiä. Kannustaa lasta rohkeasti olemaan omanlaisensa. Meillä on poika ja ihana poika onkin. En koe tarvetta tyrkyttää barbeja mutta en kiellä jos hän haluaa. Myös tytöt voi tykkää autoista ja sinisestä, miksei poika pinkistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "tyrkyttää barbeja" haha :`D

      Ja niimpä, kyllä ne kaikki värit on sallittuja, jopa se vaaleanpunainen! :) Meilläkin on poika, joka on äidin pikku pullanmuru. Mää aina kysynki siltä, "missä äidin poika" ja nuppunen näyttää, että tässä näin <3 <3 Kiitos, kun otit kantaa tähän postaukseen! <3 ps. teillä kyllä on niin ihana se poika. Tyylikäs hurmuri <3

      Poista
    2. Meilläkin on äitin pikkupoika ja pojaksi tuo itseään kutsuu myös :D kiitos <3 samoin teillä sydämen murskaaja ja jos vielä perii äidin luonteen niin on joka tytöltä jalat alta taattu ;)

      Poista
    3. Oot kyllä aika soma tapaus! <3 Kiitos paljon Salla! :)

      Poista
  23. Eli siis ei kielletä värejä tai leikkejä, yhtäkään, lokeroiden mukaan. Että et sinä kulta nyt voi vaaleanpunaista pyörää saada kun sinun kuuluu haluta vihreä kun sinä olet poika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä! :) Monien lempiväri voi olla juurikin se vaaleanpunainen.

      Poista
  24. Tää on kyllä myös minun ajatukseni kiteyttävä kirjoitus. Itsekkin voisin ostaa pojalle neutraalin värisiä vaatteita mutta kuitenkin sellaisia että vain se väri on neutraali eikä niin että koko lapsen sukupuoli näyttää katsojan silmissä neutraalilta.
    Facebookin vauvanvaatekirppiksellä jotkut halusivat pois erottelun kansioista kun oli tyttöjen vaatteet ja poikien vaatteet. Kuulemma haluaa ostaa vain vaatteita eikä selata poikien ja tyttöjen vaatteita erikseen koska ostaa lapselleen molemmista kategorioista (epäselväksi jäi tietty epäoleellinen sukupuoli :D ). Onneksi sivuston ylläpitäjät totesivat että jaottelu vähentää sivun kuormittuvuutta. Jos tykkää neutraaleista vaatteista, se on vielä mielestäni ihan fine. Mutta jos tarkoitus on neutraaleilla kuteilla häivyttää lapsen sukupuolta, neutralisoida sitä tai pyrkiä hakemaan sillä jotenkin neutraalimpaa kasvatusta tai huomiota, pidän sitä omituisena. Tai ehkä pikemminkin turhana. Mutta minä olenkin sukupuolenkorostaja ;)

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentista!