13.8.2014

Tavoittele ensin ymmärrystä, vasta sitten ymmärretyksi tulemista.

Niinkuin otsikkokin sanoo, voiko meistä kukaan vaatia ymmärrystä itsellemme, ennenkuin ymmärrämme muita ja muiden tapaa toimia ja olla? Musta on ihana lukea aina noista elämän viisauksista, koska mikä loppujen lopuksi on se kaikkein tärkein asia. Varmaan jokaisella on ne omat jutut jotka kokee arvokkaksi. Mulle tällä hetkellä kaikkein tärkein asia on oma perhe ja tietysti oma rakas poika. Ei sitä rakkautta osaa edes määritellä kuinka paljon sitä tuntee. Uskon, että sen voi ainoastaan näyttää. Ainakin yritän. Näyttää kuinka paljon rakastaa ja joskus se tekee jopa kipeää. Se myös kasvattaa ja antaa tietynlaista nöyryyttä ja ymmärrystä. Onneksi on olemassa inhimillisyys -mikä kaunis sana.

Paljon pitää ymmärtää toista, kun toinen ei vielä itse ymmärrä kaikkea. Koko ajan toki enempi. Toinen on vielä niin pieni, viaton, suurta elämänhalua täynnä, halua oppia uusia asioita, halua olla toivottu ja rakastettu. Äitiys on minulle luonnollinen asia, koska ihmisethän haluaa jälkikasvua ja perhettä, niitä omia lapsia. Ainakin useimmat. Se on meille kaikille varmasti yhtä tärkeää. Jokainen haluaa olla hyvä äiti ja puhua vanhemmuudesta, kasvattamisesta ja jakaa arjen asioita. Mulle äitiys on kuitenkin myös henkilökohtainen ja herkkä aihe. Se on mulle jopa niin tärkeää, etten kelle tahansa haluaisi kertoa omia tuntemuksia äitiyden tiellä. Välillä se oli jopa kiusallista. Puhua äitiydestä. Ikäänkuin se olisi ollut meidän perheen välinen asia, ei muiden.

DSC_6717

Siksi minusta ei esimerkiksi ikinä tulisi varsinaista mammabloggaaja -ei siksi etteikö mua aihe kiinnostaisi -tai siksi, että olen "muutakin, kuin äiti" vaan siksi, että äitiyden tuomat jutut on mulle yksinkertaisesti niin tärkeitä ja henkilökohtaisia. Oli se kuinka luonnollista tahansa, niin mulle on vaan jäänyt mielikuva, että missä tahansa äitiydestä puhutaankin, niin samalla siellä esiintyy kiusaamista, halveksimista, jyrkkiä mielipiteitä, mollaamista ja neuvomista jne. Minä en halua sellaista ja haluankin tämän mielikuvan pois päästäni, mutta se on vaikeaa, sillä törmään netissä äitien kinaamiseen ja tappeluun jatkuvasti. Haluan suojella itseäni. En suojele itseäni mielipiteiltä, vaan ilkeyksiltä. Tiina kirjoitti tästä aiheesta tosi hyvin. Omassa elämässäni lähimmäiset ja ystävät ovat kuitenkin sen verran ihania, ettei moisesta ole huolta, mutta kuitenkin mua huolettaa, kun näen sen toisen ääripään täällä. Silmieni edessä. Miksi ihmiset loukkaavat muita sanoillaan?

Oon jopa suosiolla skipannut joidenkin kommentitpoksit ja blogit välistä, koska ne satuttaa. En tiedä sitten, ehkä pystyn jakamaan ajatuksiani myöhemmin. Joskus sitten, kun aika on kypsä. En tiedä onko se koskaan. Pojasta kerron silloin tällöin. Hän on suurenmoinen. Toivottavasti kukaan ei ajattele, että ajattelisin aiheen olevan minulle vähäpätöisempi, kun en niistä blogissani sivua. Asia on täysin päinvastoin. En rakasta poikaani yhtään vähempää, kuin se äiti joka jakaa lapsistaan ja äitiydestään tänne kaiken.
DSC_6728

Mä en ole sellainen äiti jolla olisi kiire töihin, tai tylsää ja yksinäistä lapsen kanssa kotona, mutta en silti ajattele tai tuomitse heitä jotka vievät lapsensa hoitoon. Miksi edes tekisin niin? Siksikö, että puolustaisin omaa kantaani?Ei mun tarvitse. Ihmiset ovat vieläpä niin eri elämäntilanteissa ja erilaisia. Annetaan heidän olla. Musta on muutenkin tosi surullista miten juuri äitiys saa naisten pään niin "sekaisin", että aletaan ruotimaan muiden tapaa toimia -ihankuin se oma tapa olisi se paras. Mulle ei vaan mee jakeluun ja se ei tarkoita etteikö multakin mielipiteitä löytyisi. Tämä on esimerkiksi yksi niistä. Mielipiteitä saa olla -ja pitääkin, mutta asioista ei tarvitse riidellä. Niistä voi keskustella ja oman kannan voi sanoa asiallisesti toista loukkaamatta, tai väheksymättä. Voin myöntää, että joskus mullakin kiehahtaa lukiessani joitakin kommentteja, jossa rivien välistä voi lukea miten kommentoija osoittaa terävästi sormella kirjoittajaa kurmat kurtussa. Ja vaikka itsekkin olisinkin eri mieltä kirjoittajan kanssa, niin silti musta tuntuu pahalta miten kommentin antaja asian esittää. Osa ihmistä jopa varoittaa omista mielipiteistään, ihankuin toisen osapuolen pitäisi olla valmiiksi varuillaan, mutta tuskin kukaan voi olla niin erinomainen oman asiansa kanssa. Vai voiko?

Oon kuitenkin yrittänyt miettiä mikä saa meidät toimimaan näin, koska tuskin kukaan on täydellinen vanhempi, tai jos joku voi käsi sydämellään sanoa, että on, niin silloin on jotain hyvin pahasti vinossa. Ainakin mun karvat nousis pystyyn saman tien. Onko äitiys meille niin tärkeää, että vaikka ne omat valinnat tuntuisi hyvältä niin pelkäämme suurennuslasin alle joutumista joka taas saa meidät puolustelemaan niitä omia valintojamme ja hyökkäämään toista vastaan. Periaatteessa silloin, kun on sinut niiden omien asioiden ja valintojen kanssa pitäisi olla levollinen ja puhdas mieli. Kyllä sen sydämessään tietää, että tekee oikein. Se on viisautta. Hiljaista sellaista.

Sen sijaan voisimme kiinnittää huomion niihin todellisiin ongelmiin ja varmaan jokainen tykönään tietää mitä ne ongelmat lapsiperheissä voi pahimmillaan olla. Ja nyt en tarkoita niitä epäkohtia onko lapsella väärän väriset vaatteet, syökö purkkia vai luomua, tissiä, vai korviketta, nukkuuko vieressä vai omassa sängyssä, syökö metsäkanalintua, vai häkkikanaa, heh. Raaka totuus on, että kaikki äidit ja isät ei tiedä, tai tee sitä -mikä on parasta lapsilleen. Kaikki äidit ei ole niitä parhaita mahdollisia omalle jälkikasvulleen, eivät edes hyviä. En tarkoita, etteikö heillä olisi rakkautta, mutta joskus se rakkaus ei riitä. Tiedättehän mitä ajan takaa? Surullista, mutta totta. En kuitenkaa koskaan halua, että mun blogissa kenellekkään tulee olo, että pidän niitä omia asioita ainoana totuutena. Ehkä ne on vain osa sitä kokonaisuutta. Mulla ei ole tarve myöskään varoitella omista mielipiteistä. Niitä on, mutta ainakin yritän esittää ne loukkaamatta muita, koska en toimi niin muutenkaan. Jokainen oikeasti hyvä äiti haluaa parasta lapsilleen, eli haittaako erilaisuus, jos tavoite on sama?

Haluan laittaa vielä muutamia kirjoista poimittuja elämän viisauksia teille. Toivottavasti saavat ajattelemaan ja jospa minäkin voisin välillä puhua enempi näistä.. no, mammojen jutuista. Halusin ehkä kirjoituksella sanoa teille, että täälläkin on yksi rakastava, poikaansa hullaantunut ylpeä äiti, vaikken mammablogia pidäkkään ja äitydestä hirveästi huutele.

DSC_6726

Koska tulee ihminen aikuiseksi? Toivottavasti ei koskaan, jos aikuisuus merkitsee kehityksen katkeamista, itsetyytyväistä jäykistymistä johonkin muka valmiiseen. Toivottavasti kuitenkin silloin kun vaaditaan, jos aikuisuus tietää vapautumista liiasta arkuudesta, suostumista vastuuseen ja tarvetta jatkuvaan kasvuun.

Jokin pisara lapsuutta ja nuoruutta saisi silti seurata mukana elämän iltaan asti.

DSC_6739

 Elämän tarkoitus on itsensä kehittäminen. Olemme kaikki täällä siksi, että oppisimme tuntemaan täydellisesti oman olemuksemme.

Kun saamme tehdä sitä, missä omat vahvuutemme ja hyveemme pääsevät parhaiten esiin, saamme myös parhaiten aikaan onnistumista, hyvää mieltä ja lopulta myös kestävää onnellisuutta

Aikuisuuteen kuuluu elämän risaisuuden hyväksyminen. Kun tuhannennen kerran antaa itselleen anteeksi samasta asiasta, ei ole enää varaa tuomita muita.

DSC_6746

Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista ja joksikin tulemista. Se on sitä mitä aiot tehdä sen jälkeen kun olet lukenut tämän.

DSC_6795

Ihmisen hyveitä ei pitäisi mitata hänen erinomaisella vaivannäöllään vaan hänen jokapäiväisellä käytöksellään. Suurin hyvä, minkä voit tehdä toiselle, ei suinkaan ole rikkauksien jakaminen hänen kanssaan. Se on hänen omien rikkauksiensa paljastaminen hänelle itselleen. Kuka tahansa osaa kritisoida, tuomita ja valittaa – ja niin useimmat tekevätkin, mutta vaatii luonnetta ja itsehillintää olla ymmärtävä ja anteeksiantava.

DSC_6796

Kun menneitä päätöksiä ja niiden seurauksia arvioidaan kriittisesti syntipukkia kuitenkaan etsimättä, on edetty suuri harppaus kohti ilmapiiriä, jossa totuus tulee kuulluksi. Jos yrityksessä on oikeat ihmiset, syyllistä ei tarvitse etsiä juuri koskaan, vaan analysoinnissa voidaan keskittyä virheiden ymmärtämiseen ja niistä oppimiseen.

DSC_6808

Kun vanhus käveli rantaa auringonnousussa, huomasi hän edellään nuorukaisen, joka poimi meritähtiä ja sinkosi niitä mereen. Kun hän tuli pojan kohdalle, kysyi hän, miksi tämä teki niin.
Vastaukseksi hän sai, että rannalle juuttuneet meritähdet kuolisivat, jos ne jäisivät paikoilleen, kun aamuaurinko alkaisi paistaa.

— Mutta rantahan on kilometrejä pitkä, ja meritähtiä on miljoonittain, protestoi toinen. — Kuinka sinun vaivannäölläsi voisi olla mitään merkitystä?
Nuorukainen katsoi tähteä kädessään ja heitti sen sitten aaltojen turviin. — Sillä on merkitystä juuri tälle tähdelle, vastasi hän.

DSC_6810
DSC_6773

Aikuiset eivät koskaan ymmärrä mitään, eivätkä lapset jatkuvasti jaksa selittää heille asioita-
Ihmiset voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin, jotka kulkevat edellä ja saavat jotain aikaan, ja niihin, jotka kulkevat jäljessä ja arvostelevat. 

DSC_6835 
Syvällä jokaisen sisällä on suuruuden kipinä, joka voidaan lietsoa innostuksen ja saavutusten liekeiksi. Kipinä ei tule ulkopuolelta, vaan on itsessäsi.

DSC_6836

Yhä uudelleen ajattelen pienet seikkaluni, kun rannikon tuulen mukana ajelehdin kajakissani ja luulin olevani vaarassa. Nuo pienet pelkoni, joita luulin niin suuriksi, kun kaikki tärkeät asiat minun oli saavutettava. Ja kuitenkin on olemassa vain yksi tärkeä asia, tämä ainoa: elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla suuren päivän joka koittaa ja valon joka maailman täyttää.

Ps. Älkää edes ajatelko, että kadottaisin pohdiskelevan tyylini kirjoittamisen suhteen portaalin päästyäni. En taatusti. Mitäs tykkäsitte tekstistä ja heräsikö ajatuksia? Kuvat otettu Oulun nallikarista.

35 kommenttia :

  1. Ihana teksti ja tyyli, itsekin haluan suojella sekä itseäni ja lastani ilkeyksiltä. En kirjoita (yleensä) esimerkiksi imettämisestä tai korvikkeista, vieressä nukkumisesta tai omista sängyistä jne.. vaan niistä tunteista ja ajatuksista joita mulle äitinä ja myös muuten herää:)

    Ihanat kuvat oli myös:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustakin ois niin kiva jakaa noita ajatuksia ja ehkäpä vielä tulen niistä kirjoittelemaankin, kunhan rohkenen :) Ja saahan noista imetys jutuista sun muista toki kirjoitella, mutta mielestäni kuitenkin silleen muita loukkaamatta, vaikka ainahan ei toki voi kaikkia miellyttää -eikä tarvitsekkaan:) Kiitos paljon kannanotosta ja kehuista ihana <3

      Poista
  2. Ajattelevaa tekstiä ja totta joka sana.. Se on niin helppo huomata ja keskittyä niihin toisten ongelmiin, mutta sokaistua niille omilleen. Itselleni pysäyttävä lause oli joskus, että yritätkö "korottaa" itseäsi painamalla muita alas. Se pysäytti ja sai ajattelemaan, että ei tarvitse olla esimerkiksi niin kilpailuhenkinen. Tosi asia on, että jokainen ihminen, aivan joka ikinen, on mua parempi jollain tavalla. Ikinä ei voi pitää itseään ainoatakaan ihmistä parempana.. :) En tiedä liittyikö tää nyt tähän postaukseen varsinaisesti mitenkään, mutta herätti selvästi ajatuksia! ;) Kiitos tästä postauksesta taas<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mikä ihana kommentti ja tuo lause sai minutkin ajattelemaan. Etkä lainkaan poikennut aiheesta, sillä just tätä ajoinkin takaa tekstillä. Ei kukaan ole toista parempi, vaan kaikki on parhaita omalla tavallaan :D Huippua, kiitos paljon kommentista ja kannanotosta! <3 Arvostan:))

      Poista
  3. Tulipa jotenkin kovin osuvaan aikaan tämä teksti. Juuri tänään pohdin sitä, miksi joillekkin ihmisille mielipiteiden vaihto tuntuu olevan aivan mahdoton tehtävä ilman että mollataan toista. Ei voi käsittää. Ja vielä yksi asia joka on pitänyt jo aiemmin sanoa; hyvin usein kirjoitat juuri niistä aiheista, joita olen itsekkin paljon miettinyt, mutta joita en osaa tai rohkene pukea sanoiksi, saatika sitten tuoda julki. Kiitos jälleen kerran rohkeudesta, omat ajatuksetkin selkiintyivät tätä lukiessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa kuulla miten mun kirjoitukset saa ajatukset selkiintymään. Oon kyllä tosi otettu, kiitos Salla!! <3 Ja nimenomaan tuo, että asioista ei voi olla eri mieltä sovussa. Oman kannan voi kyllä perustella, mutta ei sitä toista tarvii vähätellä tai polkea maahan oman asiansa pauloissa. Pahimmillaan ihmiset haukkuu ne "väärin" tai erilailla ajattelevat. On kyllä niin sääli. Kiitos vielä kerran kannanotosta ja kommentista, piristit <3

      Poista
  4. Ihana kirjoitus ja voi miten upeita kuvia<3
    Kirjoitat kyllä aivan asiaa, minustakin on äitiyden myötä monet kerrat tuntunut siltä, että en voi kirjoittaa kaikesta mistä haluaisin, koska en ole valmis altistamaan itseäni tai perhettämme kaikille niille kriittisille silmille. En ole niin vahva, että jaksaisin sen kommenttitulvan mitä pahimmillaan olen joissain mammablogeissa nähnyt ja kyllä, olen myös monet kerrat skipannut kommenttien lukemisen säästääkseni itseni pahalta mieleltä. Se on niin harmi!

    Jokaisen pitäisi saada äitiydessä kuten muutenkin tehdä omat valintansa ja pitää omat mielipiteensä eikä heitä pitäisi niistä arvostella. Jokainen äiti kuitenkin haluaa ja on paras äiti juuri sille omalle lapselleen ja tekee valinnat ja päätökset sen mukaan mitä kokee olevan juuri heille parhaaksi. Mitä sitä kukaa on arvostelemaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! <3 Toisaaltahan ois ihanan helpottava kertoa niitä omia äitsykkä fiiliksiä ja jakaa ne ajatukset. Sitten, kun näkee ne suoraan sanottuna paskaryöpyt muiden teksteissä ei ole sen jälkeen oikeen fiilistä kirjoitella :D Voin olla jonkun mielestä jopa nössä tämän asian suhteen, mutta kuten kirjoitin ja sinäkin kommenttiin pistit, että sen verran suojeluvaistoa löytyy:) Sinulla on kyllä ihana se blogi ja niin oli söpönä taas kukkanen siellä <3 Awwww <3 Olet varmasti ihana äityli kukkikselle <3:)))

      Poista
  5. Jätit niin kauniin kommentin viimeisimpään postaukseeni, että piti tulla katsomaan kuka sen takana oikein on. Ja mitä löysinkään! Aivan ihana tämä sun blogi ja vaikutat todella sydämelliseltä ihmiseltä. Tästä blogista saan varmasti ammennettua jatkossakin paljon hyvää mieltä, inspiraatiota ja energiaa. Kiitos sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon ja tervetuloa myös minun blogiin! <3
      Tulipa hyvä mieli sinun kommentista!! :`) Ja tarkoitin kyllä mitä sanoin blogissasi! :)

      Poista
  6. Nuo kuvat on aivan ihania!! ♥ Pystyn näkemään noista kuvista sen tunteen jonka vaan toiset äidit ymmärtää. Ihan roska silmässä niitä kattelin :') Kuin paljon sitä voikaan omaa pienokaista rakastaa. En oo ite ollu koskaan aiemmin sellanen äidillinen "kanaemo" jolle pelkkä lasten näkeminenkin aiheuttaa rakkaudellisia puuskia. Edes raskaudessa en osannut tuntea sellasta suunnatonta rakkautta, tai lähinnä niin, että olin todella onnellinen raskaudesta ja ois ollu aivan kauheaa jos jotain olis sattunut. Mutta en jotenkin osannut vielä käsittää sitä äidinrakkautta, mitä se sellanen on? Sitten kun poika syntyi, niin se tunne iski päähän kun metrinen halko, ja huomasin rakastavani jotain niin paljon etä SATTUU. Ja se huoli, mikä heräs henkiin. Mitä jos jotankin kamalaa käy? Sitä minä raukka pillitin menemään ekat päivät :'D Nyt sitten se äiti-mode on tietenkin kytkeytynyt päälle, ja musta kaikki lapset on ihania!

    Ja tuo toinen juttu vielä, mun äiti sano mulle kun lapsen sain, että nyt sitten oon kirjautunut siihen äiti-maailmaan sisään. En tuu säästymään siltä, että joku aina arvostelee sitä mitä teet. On väärin antaa korviketta/pilttiruokia, se on epäterveellistä. On väärin rintaruokkia, se kuormittaa sua ja väsyneenä et jaksa ja vauva ei saa tarpeeksi huomiota. On väärin antaa lapsen harrastaa, se ei saa nauttia lapsuudesta. On väärin olla harrastamatta, lapsen luovuus kärsii. On väärin ostaa vaatteet uutena senkin materialismi-äiti, on väärin ostaa vaatteet kirppikseltä, lapsesi näyttää kodittomalta.. ja lista vaan jatkuu :D Käsittämätöntä miten äitiydestä on tullu SUORITE ja kilpailu miten tehtävästä selviydytään, ja kenen lapsi on kaunein ja lahjakkain. Hyi. Vilautan takalistoa tollaselle maailmalle, minä en sellasessa halua olla mukana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä niin, ihankuin äitiydestä ja kasvatuksesta pitäsi kirjoittaa tyyliin joku cv josta on hyötyä tulevaisuudessa :`D Mutta no joo, pitäis koittaa sulkea silmänsä noilta jutuilta, sillä minä en osannut edes aavistaa mitä kaikkea tämä äitiys pitääkään sisällään ja pakko sanoa viel tuohon, etten itekkää oo ollu semmonen kanaemo, enkä lapsenakaa koskaan leikkinyt nukeilla, tai paijaillut niitä, mutta lapsen syntymän myötä oon kyllä hurhatanut lapsiin ja vauvoihin täysin <3 On se vaan niin ihania.

      Ihana, kun sinun äiti on sanonut sulle suoraan minkälaista se äiti-maailma on. Mua ei kukaan koskaan varottanut. Mulla tuli lapsen syntymän jälkeen semmonen tosi suojeleva olo. En niinkään itkenyt, tai herkistynyt niinkuin monille se tulee, vaan musta tuntui, että haluan koko ajan vaan pitää sen itelläni ja tuli kauhee olo, jos joku vieras piti poikaa sylissä "liian" kauan ja en kehdannut sanoa, että viittisitkö antaa mulle :`D Se oli ihan kauheeta, mussa heräs joku leijonaemo tai jotaina. Sitten jos piti jättää hoitoon, niin voi luoja musta tuli höperö. Jos oikeesti rupeisin tämmösiä postaus-stooreja tänne kirjottaa, niin kaikkihan pitäs mua dillenä :( Kiitos kommentista ja kannanotosta Vilma rakas <3

      Poista
  7. Sä osaat kyllä pukea ajatukset sanoiksi niin luontevalla tavalla, ettei voi kuin ihmetellä.. Koskettavaa tekstiä jälleen kerran! <3 Ja toi meritähti-tarina oli ihana! :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muaki liikutti tuo meritähti-tarina <3 :) Ja kiitos kivasta kommentista Sanna. Tosi mukavasti sanottu!! :) <3

      Poista
  8. :)

    Minäkään en oikeastaan halua tuoda lapsiani blogiin - tai heidän kehitystään, persoonaa. Ehkä juuri siksi että rakastan heitä ja haluan että he saavat pitää sen omanaan. Se on jotain henkilökohtaista. Minulla on blogi, jossa kirjoitan mielipiteistä (vanhemmuuteen liittymättömistä), mutta sitten myös blogi, jossa haluan ruotia läpi yhtä elämi tärkeintä tehtävää ja roolia: vanhemmuutta, äitiyttä. :) Ja koen haluan nimenomaan kirjoittaa omasta kasvusta äitinä ja siihen liittyy pitkälti omat pohdinnat ja kokemukset niin vertaistuesta, ekoilusta, kiintymyksestä kuin työurastakin.

    Oli aika kun otin itsekin nokkiini, koin kommentit henkilökohtaisesti. Toki otan joskus vieläkin, jos ne tulevat läheisiltä, tuntemattomilta sen sijaan en. Ne jäävät omaan arvoonsa. Joskin pidän aivan VALTAVASTI siitä, että syntyy keskustelua. Ja joskus harmittaa aivan vietävästi että kommentit jäävät lyhyiksi tai keskustelu tyssä yhteen kommenttiin, sen sijaan että oikeasti pääsisi kiinni siitä, mitä toinen tahtoo sanoa, miksi toinen ajattelee ja kokee noin, jne. Se on minusta mielenkiintosta ja bloggaamisen suola - ei se "oikeiden asioiden" julistaminen. :)

    Ps. Menikö mulla jokin tärkeä uutinen ohi piknikillä?! :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä kirjoitit hienosti ja jotenkin avartavasti. Tykkään itekki tosi paljon nimenomaan siitä keskustelusta ja erilaisista näkökulmista. Ehkä mä vielä toistaiseksi pidän nuo omat äitiys asiat minimaalisena täällä blogissa, mutta omalla tavallani voisin niistä ruveta vähän aukaisemaan nyörejä :) Tykkään kyllä tosi paljon lukea juuri nuista kasvastusasioista jne, mutta jotenkin mua vaan alkaa ärsyttämään mikäli huomaan jotain pätemistä tai juurikin niiden "oikeiden asioiden" julistamista ja erilailla toimivien lyttäämistä rivien välistä. (selitinkö tarpeeksi epäselvästi?) :D Mullakin on kyllä halu ymmärtää ja tietää ne muiden ajatukset miksi joku toimii, niinkuin toimii tai tekee niinkuin tekee. Olisi nimenomaan hyvä, kun asiat aina perusteltaisiin.

      Ai siis minuun liittyen jotain uutisia? :D Ööö, no eikai mennyt mitään ohi, mutta edellisessä postuksessa mainistin tuonne indiedaysiin pääsystä. Sitäkö meinasit? :)

      Kiitos ihanasta kommentista Elina! <3 :))

      Poista
  9. oot kyllä varmasti ihana äiti!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana!!! Ainakin yritän :) <3

      Poista
  10. Oot kyllä oikeasti niin mahtava äiti ihan varmasti :)<3 mahtavia ajatuksia! <3

    VastaaPoista
  11. Kauniisti kirjoitettu :) Itse juurikin pohdin omassa blogissa äitiyttä ja vanhemmuuta, johon päivä päivältä kasvaa ja oivaltaa uusia asioita enemmän. Vaikka se on henkilökohtaista jokainen on omanlaisensa kasvattaja, minustakin on tärkeä herättää keskustelua. Tai jos ei keskusteluun asti yllä, niin ainakin lukijalle jotain mietittävää. En toivo että kukaan vetää hernettä nenään, mutta tietysti monenlaiset näkökannat ovat tervetulleita, kunhan se pysyy sellaisena ettei kukaan lyttää toista vaikka olisikin eri mieltä. Toivon sitä, että minun höpötykseni äitiydestä antaisi vertaistukea toiselle. Kerron myös melko avoimesti suurimmista sairauksista, joita poika on kohdannut ihan vain sen takia, että joku tietoa etsivä ehkä huomaisi, ettei ole yksin asian kanssa. On kuitenkin paljon äitejä ja vanhempia, joilla ei ole tukiverkkoa.
    Olen myös selkeästi hieman rentoutunut ja laittanut postauksiin kuvia pojasta, vaikka alussa olin sitä mieltä että en niin tee, ainakaan kasvokuvia en laittaisi. Toisaalta, vanhemmat päättävät 18 ikävuoteen asti lasten asioista, joten koen ettei kuvien julkaiseminenkaan hyvän maun rajoissa ole niin paha asia nykypäivänä.

    Niin ja tuskin kukaan tervejärkinen (ainakaan äiti-ihminen) ajattelisikaan, että poikasi olisi sinulle jotenkin vähemmän tärkeä vain sen takia, ettei hän kauheasti esiinny blogissasi! Joskus olisi kiva lukea myös teidän arkisia kuulumisia :) Kauhistuisin jos menettäisit tällaisen kirjoitustyylisi portaalin takia, saisit kyllä minulta noottia! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja blogini löytyy nyt (taas) uudesta osoitteesta, hippublogi.blogspot.fi ;)

      Poista
    2. Kiitos Maaria! :) Ja hyvin oivallettu tuo lapsien kuvien laittaminen nettiin. Somehan on muutenkin se "juttu" tänäpäivänä niin voin kuvitella mitä se on silloin, kun meidän muksut on 18, eiköhän ne viimeistään silloin, ellei ennemminkin laita sinne jo ihan ite ne omat kuvat :`D Eli tuskin haittaa, vaikka muutamia kuvia laittaa jo nyt. Olen kyl itekki rentoutunu asian suhteen, mutta ehkä se alku oli nimenomaan pahin. Äitiydessä on varmastikkin niin paljon erilaisia kasvattajia, kuin on persooniakin niin ei voi mitenkään olla ees mahdollista, että me kakki voitaiskaan samaa kaavaa käyttäen tehdä nuo asiat. Siksi musta onkin ihana saada erilaisia näkökumia asioihin ja saada vertaistukea, mutta oon vaan liikaa törmännyt siihen kinaamiseen. Sulla on just semmonen ihanan tyylinen ja hyvänmielen blogi, enkä voisi koskaan uskoa, että kellään voisi ikinä olla mitään pahaa sanottavaa sinusta tai blogistasi. Mä täällä koko ajan elän sinun kans jänniä hetkiä miten vauva masussa jakselee <3

      Ja kiitos uudesta osoitteesta B) <3

      Poista
  12. Kirjotat kyllä ihanan "tunteella" 💕 Ja nuo kuvat ... AWWW 💘 Nähhään pian! t. mummukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulle mummuska! <3 Kiitos :) <3

      Poista
  13. LOISTAVA postus.Musta tuntui koko ajan ,että lukisin omia ajatuksiani.
    Rakastan äitinä olemista ja haluan olla paras äiti lapselleni.Kirjoitan todella harvoin perheestäni mutta vain siksi ,että haluan suojella heitä ja niin kuin kirjoitit postauksessa myös itseäni.
    Sun kirjoitukset on upeita ja nautinnollista luettavaa.Myös sun lempeä persoona välittyy jokaisessa kirjoituksessa.Jos asuisimme lähempänä toisiamme niin yrittäisin varmasti ystävystyä sinuun. <3

    http://kaika85.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, mitenkähän osaisin muotoilla vastaukseni tarpeeksi ihanasti? Niin ihanasti, kuin sinun kuuluisi se noin mukavan ja liikuttavan kommentoinnin jälkeen saada! :`) Olen kyllä tosi tosi otettu! Kiitos tosi paljon Marika. Minustakin olisi ihana tutustua sinuun! <3 :)

      Poista
  14. Upeaa pohdintaa jälleen Tania! Toivottavasti pystyt pitämään blogisi juuri tällaisena ihanana aitona jatkossakin<3 Näitä ajatuksiasi on aina yhtä mielenkiintoista lukea ja samoja ajatuksia itsellänikin. Nuo kuvat ovat niin ihanan herkkiä ja kauniita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jasminam, ihana kuulla!! Kyllä mä ainakin pyrin pitämään blogini samanlaisena, eli ei ole tarkoitus lähteä muuttamaan mitään :)

      Poista
  15. Hyvin sanottu. Tuota kiusaamista ja toisten arvostelua on kyllä ihan käsittämättömän paljon, eritoten (äiti)blogien saralla. Voi kun kaikki antaisi vaan kaikkien kukkien kukkia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin mä oon ymmärtänyt ja törmäähän noihin usein :/ Kiitos paljon!! Oli mukavaa saada kommenttia sinulta! <3 :))

      Poista
  16. aforisteja ja aforismeja on joka lähtöön - http://ytimeen.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentista!