19.8.2014

Haaveiden ja unelmien aika

On tullut jälleen aika hyväksyä saapuva syksy ja alkaa pikku hiljaa totuttelemaan viileneviin pimeisiin iltoihin, syyssateisiin ja haikeaan mieleen. Niimpä. Loppukesä on kenties haikein vuodenaika? Joillekkin se on uusi alku. Voisiko se olla siis minullekkin? Vaikka kesä loppuukin, niin silti olen hyvilläni jokaisesta menneestä kesäpäivästä ja siitä, kuinka lämpö helli meitä hetken. Olen hyvilläni, että oikeasti tein kaikkea sitä mitä olin suunnitellutkin. Näin ystäviä ja heidän lapsiaan, rakkaita sukulaisia, vietin aikaa perheeni kesken, ulkoilin paljon, olin rannalla, pyöräilin ja kaikkea muuta mukavaa. Kyllä ne kesän muistot on vielä elävästi mielessä. Olen kiitollinen. Tuleva syksy voisi olla haaveiden aikaa. Ja kesä -me nähdään taas vuoden päästä!

Minulla on ollut läpi elämän hyvin rikas sisäinen maailma ja tapanani on miettiä asioita hyvin paljon ja sanotaanko, että olen vähän, tai oikeastaan aika paljonkin semmonen haaveileva taivaanrannan maalari. Välillä unelmani ovat aika villejäkin ja tiedostan osan olevan jossain määrin jopa mahdottomia, mutta minusta on kiva miettiä mitä kaikkea elämässä olisi mahdollisuus saavuttaa, jos vain yrittäisi tarpeeksi kovaa. Unelmat ja haaveet pitää elämänhaluani jollain tapaa yllä ja olenkin yksi niistä hölmöistä jotka vahvasti uskoo siihen, että unelmat ja haaveet on tehty toteutettaviksi ja mikään ei ole mahdotonta. Totta kai ne on. Antakaa minä uskon niin, sillä on helpottavaakin ajatella, että ihminen saa elämältään sen mitä haluaakin. Unelmat ovat sitä varten. Välillä hauskasti havahdun tähän hetkeen kuinka hyvin asiat on ja miten paljon mulla on rakkautta ja ihmisiä ympärillä, jotka haluavat vaan parastani. Koen vieläpä olevani vielä ihan nuori tapaus, eli vaikka kuinka paljon aikaakin jäljellä. Elämättömiä vuosia.

DSC_7390 DSC_7460 DSC_7393

Elämässäni ei sinänsä ole mitään erikoista, tai jännää ihan oikeasti, mutta juuri tänään minä ajattelen, että elän sitä unelmaani josta haaveilin vaikka muutama vuosi takaperin. Tällä hetkellä minulla on elämässäni siis niitä asioita joista olen aikaisemmin haaveillut. Ajatella. Muutama vuosi sitten olin vielä töissä ihan kivassa työpaikassa tosi mukavien työkavereiden ympäröimänä ja minusta tuntui, että sekin oli yksi haave josta unelmoin nuorena. Tehdä työtä josta tykkää. Näin jälkeen päin ajatellen en kuitenkaan kokenut elämääni rikkaaksi, vaikka rahaa mulla oli enempi, kuin tällä hetkellä, mutta se elämä -se vaan oli. Jossain vaiheessa elin elämää, jolloin en enää muistanutkaan unelmiani, vaan menin vain päivästä toiseen eteenpäin ja kuvittelin, että tässä sen on. Tulin sokeaksi ja unohdin haaveeni.

Jälkeen päin mietittyä olisin varmaan voinut tehdä monia asioita toisin, jos vain olisin uskaltanut olla tarpeeksi rohkea ja hypännyt pois oravanpyörästä. Olin vaan jämähtänyt paikoilleni, eikä mulla ollut aikaa mihinkään. Elämäni on kuljettanut minut tähän päivään ja oikeasti ajatukset tuntuu kirkkaimmilta, kuin koskaan aikaisemmin. Yksi tärkeä unelma josta olen haaveillut varmaan siitä lähtien, kun valmistuin on oma yritys. Meidän suvussa on paljon yrittäjyyttä, joten se vaihtoehto tuntuu jopa luonnolliselta. Jos muutkin pystyy -pystyn minkäkin. Rakastan ammattiani, sillä se on ainut ala missä voin toteuttaa luovuuttani, olla lähellä ihmisiä ja ennenkaikkea häärätä kaiken kauniin ympärillä, ja intohimoa siihen kyllä löytyy. Olenhan kauneudenhoidon ammattilainen. Kuitenkin mietityttää miten paljon oma yritys sitoo, mutta parasta olisi, kun voisi itse päättää omat työasiat ja olla pomo itselleen. En varmasti päästäisi itseäni helpolla. Olen myös ymmärtänyt muiden ihmisten vaikutuksen omaan elämääni ja haluan pitää ympärilläni vain ne joiden koen oikeasti välittävän. Miksi meidän pitäisi tuhlata aikaamme heihin, jotka sitä eivät loppujen lopuksi edes arvosta. Kannustavat, kykyihimme uskovat, ylöspäin nostavat ihmiset ovat kultaakin arvokkaampaa. Pitäkäämme heistä kiinni.

DSC_7383 DSC_7391 DSC_7444 DSC_7381

Lapsen synnyttyä olen saanut elämääni tarkoitusta erilailla. On joku -joka oikeasti tarvitsee minua ja se syy miksi jaksan herätä aamuisin aina hyväntuulisena. Ennen vihasin aamuja, mutta nyt rakastan niitäkin enemmän, kuin koskaan ennen. Jos saisin päättää, niin kaikki päivät voisi koostua pelkästään aamuista, pojan hymystä ja aamukahvin tuoksusta. Kahvi sitäpaitsi maistuu parhaimmalta aina aamuisin ja olen paljon aikaan saavampi nykyään aamuisin, kuin iltaisin. Yhden lapsen kanssa oleminen on vielä suhteellisen helppoa, mutta välillä mieleeni hiipii ajatus, tai oikeastaan kysymys monta lastahan meidän olisi tarkoitus saada ja miten käytännössä hoitaisin lapset ja yrityksen mikäli sellaisen perustaisin? Mikä olisi se hyvä luku? Eihän sitä voi koskaan varmaksi tietää. En ole koskaan nähnyt, tai osannut ajatella itseäni äidiksi, tai varsinkaan suurperheen äidiksi. Tajuan olevani äiti vasta, kun katson omaa poikaani ja se valtava rakkauden tunne minkä koen. Pakko kai se on tajuta. Äitiys on elämän mittainen tehtävä ja välillä vastuu pelottaa. Se pelottaa melkeen enempi, kuin mikää muu tähän mennessä. Silti olen luottavainen ja tiedän, että pärjään. Onko teillä samanlaisia tuntemuksia?

Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu vahvasti, että perheen lisäys ei ole se päällimmäisin asia mikä mielessä pyörii, tai pyörii siellä sekin, mutta ennenkaikkea unelmoin tulevaisuudesta ja siitä mitä kaikkea on vielä kokematta. Äitiys on ihanaa ja tottakai haaveilen useammasta lapsesta, mutta silti koen, että haluan kasvattaa tämän ainokaisen ensin ja pyrkiä olemaan läsnä hänen joka päiväisessä elämässään. Niin, ehkä elämää ei kuitenkaan kannata suunnitella etukäteen, vaan asiat menee omalla painollaan. Niin ne on mennyt tähänkin asti. Jotenkin luonnollisesti. Mitä kaikkea voimmekaan yhdessä vaikka perheen kesken tehdä. Ihailen salaa niitä ihmisiä jotka ovat tyyliin myyneet koko omaisuutensa ja lähteneet vaan reissun päälle kiertelemään maailmaan. Hulvatonta! Kuinka paljon rohkeutta moinen vaatii? En nyt tarkoita, että tässä perheen äitinä yrittäjyys mielessä voisin lähteä kiertämään maailmaa yks kaks, mutta yksi haave se on. Ainakin haluaisin nähdä maailmaa. Ehkä sitten joskus ja mikä parasta; kukaan ei voi kieltää mua haaveilemasta. Mua kiinnostaa hyvin paljon eri kulttuurit ja lomamatkoillakin olisi kiva päästä kiertelemään ja katsoamaan miten paikalliset elää. Mua ei niinkään kiinnosta enää niin paljon se altaalla makoilu ja hotellissa napottaminen, vaan elämyksien etsiminen. Onhan se altaalla olokin omalla tavallaan mahtavaa, mutta hoksaattehan pointin? Joka tapauksessa uskon, että itse voi vaikuttaa hyvin pitkälti kaikkeen ja tehdä ne omat valinnat mitkä tuntuu hyvältä. Tärkeintä, että ne toteuttaa omien arvojen mukaisesti ja tekee elämästään omannäköisen. Varmaan se tärkein haave, tai toive on, että me saataisiin kaikki elää pitkä ja terveellinen elämä, eikä se loppuisi kenelläkään kesken. Tärkein kaikista, että saa herätä aamulla onnellisena uuteen päivään, esikoisen hymyyn ja kahvin tuoksuun. (ellei se ole loppu) Ehkä vaatimatonta, mutta totta. Muistakaa unelmoida ja elää unelmaanne. Nyt haluaisin, että paljastatte minulle suurimman haaveenne, jos lähdetään siitä, että kaikki on mahdollista? ;) Mitäs tykkäätte kuvista? 
DSC_7468 DSC_7426
DSC_7454

Kengät/Adidas, Huppari/Benetton, Housut/H&M, Pipo/Saatu lahjaksi

24 kommenttia :

  1. Mä olen aika pienenstä asti haaveillut aina ulkomailla asumisesta. :) Nyt varsinkin syksyn tullen ajatus ulkomaille muutosta on aika vahvasti pinnassa. En ole koskaan pitänyt talvesta sitten ollenkaan, joten oon varsinkin viime aikoina alkanut oikeasti miettiä sopivaa muuttokohdetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis aivan ihana haave ja unelma Jenni!! <3 <3 Ehdottomasti toteuttamaan ja pääseehän sieltä aina takaisin :)

      Poista
  2. Kuvat on upeita ja poikasi on super suloinen :) Sulla todellakin on silmää valokuvaukseen. Syksyn tulo ei minua masennuta olenkaan.Olen aina super innoissani syksyn tulevista vaatemallistoista.
    Äitiys iski myös minuun vasta ,kun sain poikani syliini.Toista lasta meille ei ole näillä näykymillä tulossa olenkaan.Ei siksi ,että siinnä olisis tuplasti enemmän työtä vaan haluan tarjota ainokaiselle kaikki mahdollisuudet harrastaa ja kokea elämää.Tulen kolmen lapsen perheestä ja isälläni meni firma konkurssiin.Tiedän miltä tuntuu ,kun ei ole varaa harrastaa ja kulkea rikkinäisissä kengissä.Tätä en pojalleni halua.
    Suurin haave olisi tehdä töitä muodin parissa.Sen ei tarvitsisi olla mitää suurta ja olisin onnellinen ,vaikka vaateliikkeen myyjänä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kiitos kiitos ihana Marika!! Et uskokkaan kuinka kommenttisi saa minut aina iloiseksi! :) Mustakin syksy on ihanaa aikaa, mutta oon vähän semmoinen kaihomieli ja tavallaan tykkään siitä haikeasta fiiliksestä, kun vuodenaika vaihtuu:) Yhden lapsen kans huomiota on vielä helppo antaa ja ymmärrän nuo sinun tuntemukset, että haluat omalle pojallesi vain parasta ja sitä mistä on itse jäänyt lapsena paitsi. Jotenkin liikutuin tästä kommentistasi :`)

      Tuo muoti näkyy hyvin vahvasti myös siellä sinun blogissasi ja sen takia tykkään sitä seuratakkin. Lisäksi inspiroidun niistä sinun kauniista kuvistasi. Aivan varmasti pääset vielä työskentelemään muodin parissa!! ;)

      Poista
  3. Minusta syksy on ihanaa. Vaikka se on kesän kuolema, jonkun on silti loputtava että jotain uutta voi alkaa. Syksyn tuoksu ja kellastuvat lehdet ovat jotenkin niin kaunista. Olen samaa mieltä kanssasi äitiydestä, oma lapsi on tuonut jotain aivan ihanaa ja täyteläistä sisältöä elämään. En voisi kuvitellakaan elämääni enää ilman häntä, sitä miettii miten tyhjältä ja tyhjänpäiväiseltä kaikki tuntui silloin kun ei ollut vielä äiti. Kaikkea, ehkä silloin itsestäänselviä asioita osaa arvostaa myös ihan eri tavalla nyt.

    Kuvat ovat ihania, ja poju niin tyylikkäänä <3

    Minä olin jossain vaiheessa vielä sitä mieltä (ja mies myös) että yksi lapsi riittää meille. Mutta kuitenkin rupesi tuntumaan, että jos kuitenkin saisimme pikkusisaruksen.. Minulla ja miehelläni on sisaruksia, joten se tuntui siltikin kaikista luonnollisimmalta vaihtoehdolta. Ja nyt, kun asia konkretisoituu, ei voisi tuntua tämän oikeammalta. Jotenkin perhe tuntuu jo nyt valmiilta, vaikkei pikkuveljeä ollakkaan vielä ulkoistettu :)

    Minun suurin haaveeni on varmaan tällä hetkellä kaunis, maalaisromanttinen hirsitalo järven rannalla omassa rauhassa. Niin, että pihalla voisi lapset juoksennella ja itse puuhastella. Lisäksi toimeentulo ja työpaikka semmoisessa paikassa ja semmoisella alalla, jota voisi kuvitella tekevänsä eläkeikään asti olisi rikkaus. Aika perus, maanläheisiä unelmia :) Ja niitä on tärkeä pitää yllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanalta kuulostaa nuo sinun unelmat ja hyvin läheltä liippaa myös sitä mistä itsekkin haaveilen. Maaseudun rauha josta pääsis kuitenkin melko nopeaa ihmisten ilmoille olisi ihanteellinen. Minä olin ainokainen lapsi 11 vuoteen asti, eli meillä on aika suuri ikäero pikkusiskon kanssa :) Olis varmaan ollut ihan mukavaa, jos ois ollut sisaruksia myös silloin, kun oli itsekkin pieni ja leikki-iässä.

      Tykkään kyllä itsekkin syksystä ja siitä miten syksyllä voi pukeutua, eikä tule tukalan kuuma. Lisäksi syksyllä on mielettömän kaunista. Iiiiks, kun en malta oottaa, että pääsen kuvailemaan poikaa, kun se hyppii lehtikasojen päällä kauniissa ruskassa! :`) Kyllä syksyssä on niin paljon hyvääkin ja ihanaa, kun voi poltella kynttilöitä ja kääriytyä viltin mutkaan. Silti mua inhottaa kaamosaika ja tykkään enempi valosasta ajasta. Puolensa kummassakin:)) Kiitos kommentista Maaria. Mulle tulee sinun viesteistäsi aina hyvä olo <3

      Poista
    2. Niin, se pimeys on syksyn huonoja puolia. Mutta onhan jokaisessa asiassa, kuten nyt vuodenajoissakin ne huonot mutta myös hyvät puolensa :) Minä odotan että olisi varaa kustantaa itselleni kunnon kamera jotta pääsisin itsekin kuvailemaan, kännykkäkamera otokset eivät ole kaksisia :D

      Kiitos Tania, tulipa hyvä mieli <3 Minä käyn aina lukemassa mitä olet vastannut, siitä minä saan hyvän mielen :)

      Poista
    3. Varoitan, että toi kuvaaminen on sitten aika koukuttavaa hommaa :P Ihana sinä!! <3

      Poista
  4. Ihana teksti. Tuli ihan liikuttunut olo.:') Mustakin syksy on haikeaa aikaa, aivan ihana kauan odotettu kesä on takana, jälleen liian nopeaa. Mutta onneksi syksyllekin voi järjestää itselleen kaikkea mukavaa touhua arkeen ja jotain hauskaa odotettavaakin, kuten vaikkapa mökille viikonlopuksi ystävien kanssa.:) Minä toteutin yhden unelmani ja asuin viime vuonna Australiassa. Nyt työelämässä vähän tienaamassa rahaa, ja toivottavasti pystyn taas pian uudestaan heittäytymään hetkeksi pois oravanpyörästä. Ainakin saan haaveilla siitä, jo sekin antaa energiaa! Eri kaupunkiinkin muutto saattaisi helpottaa tarvetta seikkailuun..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mahtavaa kuulla, että tekstini saa liikuttumaan! Kiitos :`)

      Huikeaa tuo Australiassa asuminen. Olitko siellä siis töissä, vai muuten vaan asustelemassa? Ois kyllä niin mahtavaa matkustella ja nähdä maailmaa. Ulkomailla ollessa tulee aina niin mieletön fiilis ja se kestää pitkään, vaikka koti Suomeen saapuukin. Ja mikä parasta -kaikesta saa haaveilla. Kiitos kommentista. Mukavaa, kun jätit viestiä.

      Poista
  5. Ihanat raikkaat kuvat ja niinkuin olet kuullutkin, niin sinulla on tosi hyvää silmää valokuvaukselle! Osaat valita hyvät kuvakulmat ja luoda kivan kokonaisuuden kuvista :)<3 Itsekin olen haaveillut tuosta yrittäjyydestä, kun perheen sisällä on parikin yritystä jo pystyssä. Se vaan omallatavallaan niin sitovaa ja haasteellista, että iskee aina epävarmuus että mitenkä kaikesta selviäisi ! Sinulla on etuna kosmetologin koulutus, mutta itse joutuisin sen vielä käymään ennenkuin pystyisin haluamani liikeen laittaa pystyyn. Haaveissa olisi siis oma kauneushoitola, joka ei onnistu lähihoitajan koulutuksella ja kouluttautuminen asuntolainan ja lapsien kanssa ei ole kovin yksinkertaista. Tuo "maailmanmatkailu" kuuluu myöskin omalle haavelistalleni, mutta se taitaa jäädäkin vaan haaveeksi pienten lasten kanssa :D Täytyy tyytyä niihin kerran vuodessa tehtäviin viikon perhelomiin etelänrannoilla ja siirtää haaveilut sinne 15 vuoden päähän, kun lapset ovat isoja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä oon aina tosi otettu, kun kuulen kehuja noista kuvista. Se lisää vaan halua kuvailuun entisestään!! :P Joten superkiitokset kaunis Jasmina äityli <3 <3

      Siis onko sullakin haaveissa oma hoitola!! Huippua, että ollaan niin kiinnostuneita samoista asioista sinun kanssa! Ois niin mieletöntä, kun ois oma putiikki pystyssä, niin työnteosta tulis heti miellekkäämpää ja motivoivampaa, kun tietää, että kaikki voitto tulee vaan itselle. Lisäksi tykkään hääräillä kaiken kauniin ympärillä ja se kiehtoo suunnattomasti. Ois kiva tehdä jotain meikkipostauksia, mutta meikkaan arkena nykyään niin vähän :`D Uskon, että sinäkin saat haaveittesi ammattin tulevaisuudessa ja sen yrityksen. Muakin mietityttää miten se tosiaan käytännössä tapahtuu. Onneksi meillä on vielä aikaa haaveilla ja miettiä mille aletaan. Pääasia on, että keskitytään kumminki tähän hetkeen. Sulla siellä massussa yksi pieni unelma kasvaa <3

      Poista
  6. Nää kuvat! <3 Ja niin hyvä teksti. Vaikka meilläkin on tosi tiukkaa, oon tosi tyytyväinen siihen et oon uskaltanut valita tämän tien, tarttua haaveisiini. Tuntuu, että joka päivä on oikeasti elämisen arvoinen, ja se kai vaakakupissa eniten painaa, kun katsotaan elämää taaksepäin viidenkymmenen vuoden päästä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hyvin sanottu tuo viimeinen lause <3 Tuskin kukaan vanhana tosiaan harmittelee ainakaan sitä, että tulipa tehtyä liian vähän töitä, vaan päinvastoin. Elämästä pitää nauttia ja tehdä siitä sellainen, että viidenkymmenen vuoden päästä sitä voi muistella hymyssä suin ja kertoa siitä ehkä lapsen lapsilleen:) Kiitos myös kehuista. Oot kyllä niin ihana <3 <3

      Poista
  7. Voi miten upeita kuvia, ja että poikasi on suloinen! ♥ Ja niin tyylikäskin! ;)
    Mä olen myös aina haaveillut ulkomailla asumisesta. Jenkeissä jossain. En tiiä, ehkä kaikki telkkarisarjat ja elokuvat on luonut mulle sellasen vetovoiman siihen maahan, koska en oo edes koskaan ollut lomamatkalla sielläpäin. Mutta niin, jotenkin silti kun miettii, että jos voisi jonnekin muutta, niin se olisi ehdottomasti Amerikka. Tosin, kai siellä olisi ensin hyvä käydä vierailulla muutenkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, voi kiitos Pauliina! <3 Ai sinullakin on ulkomaat mielessä. Huippua!! :) Ois kyl mahtava asua ulkomailla, mutta mulla varmaan tulis liian ikävä kaikkia niitä jotka jäis Suomeen :( Mut tokihan sieltä pääsis aina takaisin :) Toviottavasti sinun haave käy toteen ja pääset ainakin vierailemaan sinne pian! <3

      Poista
  8. Aivan ihana postaus jälleen kerran Tania!♥ ja tosi suloisia kyllä nuo kuvat :)♥
    Itse haaveilen lähes jatkuvasti jostain, mutta tällä hetkellä ehkä eniten tulevaisudesta ja siitä mitä oikeasti haluan sitten "isona" tehdä työkseni. Asiakaspalvelu on kyllä yksi ehto, mutta haluaisin kyllä sitten tienatakin vähän enemmän kuin pelkän myyjän palkan verran. Toisin sanoen haaveilen hyvästä palkasta ja sellaisesta työstä josta oikeasti pidän ja mitä haluan tehdä :) Kaikki on kuitenkin vielä niin avoinna tulevaisuuden suhteen, mutta toivottavasti asiat vielä tästä selkiytyvät! Hah, toivottavasti tästä ei nyt saanut sellaista kuvaa että raha ois miulle tärkeintä, mutta tällä hetkellä oon alkanut kiinnittää enemmän huomiota työelämään koska vuoden päästä jo valmistun merkonomiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti Tuuli!! Tosi kiva miten jaksat aina piristää mieltäni, suloinen olet! <3 Mullakin oli sinun iässä tosi vahvasti unelmissa se työpaikka, jonka sitten valmistuttuani sainkin...ja olinkin sitten samassa paikassa 6,5 v. töissä, ennenkuin sain pojan. Se onkin onkin tosi tärkeää löytää miellekäs työpaikka jossa viihtyy, eli en lainkaan aattele, et raha ois sulle tärkeintä, vaan enemminki aattelen miten fiksu olet, kun mietit noita asioita. Pääasia tietenkin on, että keskityt vielä opiskeluihin ja koitat elää hetkessä. Uskon, että pääset vielä sellaiseen työhön mitä tykkäät tehdä ja saat sen palkan mikä sinulle kuuluukin! Oli ihana lukea sinun haaveistasi. Kiitos <3

      Poista
  9. Olen lueskellut tunnin verran blogiasi ja olen ihan koukussa näihin sun juttuihin, vaikutat ymmärtäneesi elämästä jotain tärkeää, minkä moni hoksaa vasta paljon myöhemmin jos koskaan. Ihanan pohdiskelevia ja mielenkiintoisia tekstejä! Oot inspiroiva ja kaunis sisältä sekä ulkoa :) Niin hyviä kuviakin, liityin lukijaksi. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tuli kyyneleet silmään tästä sinun kommentista ihan oikeesti! (oon ollut nyt vähän herkkällä päällä muutenkin.) Ihminen, joka laittaa näin kauniin kommentin on kyllä itsekkin sisältä puhdasta kultaa. Kiitos ihan mielettömästi ihana Maria! <3 Kylläpä torstaipäivä alkoi mukavasti! <3 <3

      Poista
  10. Hyvästi aiheesta kirjoitit, joo aina kannattaa yrittää sittenkin vaikka aina ei ns. voi voittaa. Jos ei edes yritä, se jäisi harmittamaan pitkäksi aikaa..
    Kyllä perheenkin kanssa voi matkustella :) siskollani on ollut tapana reissata autolla ulkomailla. Yksi hyvä tapa tietysti voisi olla jos on lomaa niin vuokraa loma-asunnon, koska siellä voi myös laittaa ruokaa eikä tarvitse säntäillä etsimään ravintoloita +ruuan tekeminen itse tulee tietenkin myös halvemmaksi kuin ravintoloissa käyminen, vaikka on niissäkin mukava välillä pistäytyä. Luulen että tuollainen lomanviettotapa olisi se paras vaihtoehto perheille. Oma haaveni oli asua Italiassa ja vietinkin vuosi sitten siellä pari kuukautta, eli se unelma kyllä toteutui joten kuten ja sitten löysin monia muitakin hyviä uusia kohteita koska lähdin pois. Olenkin miettinyt paljon sitä, että mitä jos en olisikaan lähtenyt pois Etelä-Italiasta, niin nämä kaikki muut mahtavat kohteet olisi saattaneet jäädä näkemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo loma-asunto vaihtoehto kuulostais kyllä tosi hyvälle idikselle perheen kesken ja voi olla ehkä edullisempikin? Ai sä olet viettänyt siellä Italiassa ihan pari kuukautta. Vähän huippua!! Ois kyllä ihana päästä itsekkin edes kuukaudeksi jonnekkin ulkomaille <3 Haaveita ja unelmia toteuttaessa mukana on hyvä olla ripaus rohkeutta <3 Kiitos Susanna <3

      Poista
  11. Ihanat kuvat! Rantamaisemat toi kesän mieleen =))) Ja toi pipo!!! <3
    Mun unelma olis omistaa täysin valkoseks sisustettu kattohuoneista Lontoossa =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tuo pipo on kyllä söpö <3 Kuulostaapa ihanalta toi sinun haave, kelpais mullekkin! :P

      Poista

Kiitos sinulle kommentista!