15.4.2014

Siis ootko sä vaan kotona?!

HELPPO KOTIÄITIYS! Luin hyvän jutun vau.fi sivuilta 10 asiaa jotka jokainen äitsy on ansainnut. Lukaiskaapa oli ihan hauska. Eksyin myös artikkeliin jossa kerrottiin 15 asiaa, joita äiti ei halua kuulla ja tuosta jo ensimmäinen kohta pomppasi ylitse muiden: "Olet vain kotona, etkö tee muuta?" Kuulosti nimittäin niin tutulta! Mä olen päättänyt hoidella poikaa kotosalla ja olen tästä asiasta oikeasti iloinen, että se on edes mahdollista. En tuomiste ihmisiä jotka haluavat mennä töihin äitiysloman jälkeen ja vievät lapsensa hoitoon. Ymmärrän, että osa kaipaa töihin paluuta ja osa miettii taloudellista puolta. En ala arvostelemaa asiaa yhtään ja se on jokaisen oma asia minkä takia haluaa palata töihin. Siitäkin löytyy hyviä kommentteja täältä! Ei kotiäitiys ole ruusuilla tanssimista pumpulilinnassa. Tulisiko näkökulmat vähän vastaan tässäkin asiassa? Onko oikeaa ja väärää? Tekipä miten teki, niin aivan varmasti joku on osoittamassa sormella. Otetaanko me kasvatus liian vakavasti?

Jos kuitenkin päättää hoitaa lasta kotona, niin se on lapsen edun mukaista ei vanhemman. Mua huvittaa, kun monet luulevat kotiäitiyden olevan jotenkin helppoa ja yksinkertaista. Kotosalla ei todellakaan laiskotella vaan täällä kasvatetaan pientä ihmistä ja siinä sivussa tulee kotityöt, pyykin pesut, ulkoilut ja siivoaminen. Minä ainakain teen kaikki nuo edellä mainitut asiat ihan päivittäin ja lisäksi koitan keksiä pojalle aktiviteetteja. Joka päivälle jotain, mutta kuitenkin rennolla asenteella. Jos en muuta keksi niin vien lapsen puistoon ja kerhoonkin ollaan ilmottauduttu. Mun mielestä tämä käypi ihan työstä, eikä palkka ole kovin häävi. En kuitenkaan halua asiasta valittaa ja olen iloinen nähdessäni pojan kasvavan ja kehittyvän minun valvovien silmien alla. Olen iloinen, kun saan olla poikani kanssa. Onko siinä jotain erikoista? Naiset on luotu synnyttämään ja hoitamaan lapset ja se on vaan luonnonlaki kasvattaa jälkeläiset. Mielellään tietenkin itse. Itse ajattelen asian niin, että lapsilla on yksi lapsuus. Ei ole ihan sama, miten he sen viettävät.
DSC_9601 Sittenkun sen aika koittaa. Mua huolettaisi minkälaiset ihmiset poikaani hoitaisi? Toinen ei osaa vielä puhua jos joku asia olisi huonosti, vai pitäisikö luottaa äidinvaistoihin, että kyllä sen aistii jos joku on pielessä. Joutuisko poika tarhaan mentäessä kilpailemaan huomiosta muiden lasten kanssa isossa ryhmässä? Olisiko perhepäivähoito sittenkin parempi? Ympäristö muistuttaisi enemmän kotia. Sain itse olla suurimman osan varhaislapsuudesta kotihoidossa, koska äitini työskenteli silloin perhepäivähoitajana ja mummoni hoiti minua myös paljon. Mulla on itsellä tosi huono kokemus toisesta perhepäivähoidosta missä olin lapsena. Hoitaja ei ollut missään nimessä omalla alallaan ja mulle tuli olo, että hän ei missään vaiheessa välittänyt hoidokeistaan aidosti. Hän katsoi meitä halveksuen ja kerran erehdyin sanomaan äidilleni, etten oikeen haluaisi syödä hoitotädin kaalilaatikkoa. Se suorastaan yökötti. Äitini otti asian puheeksi perhepäivähoitajan kanssa ja katselin vierestä. Hän mielisteli äidilleni ja oven suljettuaan hän mulkaisi minua ja tuhahti, "kaikkee se sinäki meet äitilles sanomaan!" Tämä kommentti jo todistaa miten akka vähätteli kasvavan lapsen tunteita ja tarpeita. Hän opetti käytöksellään miten ihminen voi olla kaksinaamainen ja mairea. Hän opetti, että kauniin hymyn takana voi olla petturi. Minä kyllä muitan. Osasi hän varmaan mukavakin olla, mutta mulle on jäänyt ainoastaan pahat muistot. Jos joku sen sijaan kohtelisi mun poikaa näin niin saisi kuulla kyllä kunniansa! Ehkä minulta puuttuu luottamus omien kokemuksieni perusteella.

Varhaiskasvatus on mielestäni niin tärkeää ja kaikki ympärillä olevat aikuiset ja hoitajat vaikuttavat siihen miten lapsi oppii luottamaan itseensä ja muihin ihmisiin. Pienen lapsen ei tarvitse saada osakseen maireutta ja kaksinaamaisuutta.

Oli miten oli, niin minä en ole kokenut missään vaiheessa syyllisyyttä kotikasvatuksesta, päinvastoin. Ajatteleeko tämmöisen kysymyksen esittäjä kotiäidille "ai olet vain kotona?" tekevän itse päivisin jotain tärkeämpää? Ilmeisesti. Ajatuksia?

22 kommenttia :

  1. Itse suurperheen äitinä oon törmännyt samaan kysymykseen "ootko vaan kotona". Kirjoitit hyvin tyhjentävästi sen, mitä minäkin mietin. Pienen lapsen paras paikka on olla kotona, mikäli se vain on mahdollista. En syyllistä heitäkään, jotka lapsensa joutuu hoitoon laittamaan, mutta toivoisin myös sitä, ettei meitä syyllistettäisi myöskään, jotka päätämme lapsemme hoitaa kotona. Tsemppiä näitten kommenttien kohtaamiseen, me olemme kuitenkin lapsemme parhaat hoitajat, sanoi sitten muut mitä tahansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on ihana asia, kun saapi omat muksut kasvattaa ja olla itse mukana touhuissa päivisin:) Osa on sanonut, että tästä ajasta pitäisi osata nauttia, mutta osalta taas tulevat ne vähemmän kivat kommentit. Ja tuossa olet niin oikeassa, ettei tarvitse syyllistää ketään vaan kaikki tekevät ne omat valinnat. Koska sitähän se elämä on. Valintoja:) Kiitos ihanasta kommetista ja poikkeathan toistekkin?

      Poista
  2. Kun itse on sinut omien valintojen kanssa, ei tarvitse lähteä arvostelemaan toisia, eikä puolustelemaan omia.

    Ruunea odottaessa kuulin edellisen kerran, että meinaankö laittaa Veikan jo päiväkotiin. Samaa olin kuullut tasaisin väliajoin sukulaiselta jotka oli päättyneet toiseen ratkaisuun (eivätkä ehkä olleet sinut asian kanssa). Nykyään eivät enää kysele, taitaa olla jokaiselle jo selvää, että me pyritään hoitamaan lapset kotona mahdollisimman pitkään. Tai jos kysyy ja tokaisen, että olen niin kauan kotona kun Ruune on kolme, ei sitä enää kummastella.

    Myös se, että viihdyn kotona on ollut juuri kyseiselle henkilölle tosi outoa. "No mitä te sitten teette kotona?" Selitä siinä sitten, että ei me kotona kamalasti olla; nähdään kavereita, puistoillaan, kerhoillaan.... sosiaalisempi elämä minulla on kuin ennen ja harvoin on päiviä ettei lapsilla ole muita leikkikavereita kuin toisensa (mikä on myös ihan tarpeeksi).

    Eikä siinä mitään, saa kysyä. Mutta kun asenne on jo valmiiksi vähän jyrkkä ja heti perään puolustellaan omia valintojaan, olen nykyään ihan hiljaa jos tulee puhetta asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kun itse on sinut omien valintojen kanssa, ei tarvitse lähteä arvostelemaan toisia, eikä puolustelemaan omia." Veit sanat suustani, eli näimpä juuri. Voisin oikeastaan olla itsekkin seuraavan kerran vaikka hiljaa, jos joku alkaa ihmettelemään "kotona oloa" kun on aina tuntunut, että alan juurikin pitämään sitä puolustuspuhetta ihankuin se toinen saisi asian näyttämään väärältä, vaikka itse tiedostan miten asia oikeasti on. Ja kyllähän sitä hommaa riittää, niinkuin itsekkin kuvailit, että koet elämän olevan jopa sosiaalisempaa, kuin ennen. "Hiljaisissa vesissä asuvat viisaimmat kalat." Kiitos kommentista Hanna! <3

      Poista
  3. Mä olisin myös mieluusti kotona jos olisi taloudellisesti mahdollista! Itte oon menossa töihin heti kun sellanen nokan eteen osuu :) ja joo, ihan samanlaista työtä se on kotonakin lapsen kanssa kuin että ois töissä!! Sitte ku käy siellä töissä, ni tulee kotiin takasin töihin. eli työtä pahimmassa tapauksessa 24/7 :D Mua jännittää myös hirveästi se, että millaset ihmiset sitä tulee lastaan hoitamaan.. Olispa kiva jos päiväkodeissa ois jotku kamerat mitä vois tutkailla sitte vaikka kännykän kautta, hih ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän kyllä täysin tuon taloudellisen puolen, sillä mainitsinkin tuossa blogitekstissä kotiäityden "hyvästä" palkasta. :(
      Hahha sinnehän vois itse salaa asentaa kameran ja sitten töissä tiirailla miten ne siellä Jesseä hoitaa :) Varmasti hyvin! Mutta kerta olet vielä kotosalla(?)niin nautihan näistä hetkistä vielä Jessen kanssa! Pikku muru! <3

      Poista
  4. Huh, huvittaa kyllä sellaset ihmiset, jotka oikeesti kuvittelee, että täällä vaan sohvalla maataan päivät pitkät. Mut oottakaahan vaan, kun ite on samassa tilanteesssa ;D Omasta mielestä kotona oleminen on paljon rankempaa kuin työssä käynti, koska äitiys ei tunne taukoja sillon kun huvittaa ja töissä ollaan 24/7. Koko elämä pyörii sen oman lapsen tarpeiden ympärillä, joka monesti saattaa melkeen ruveta ahdistamaan. Mutta kaikesta huolimatta äitinä oleminen on maailman suurin rikkaus, kun saa nähdä oman pienen nauravan, kehittyvän ja nauttivan sun seurasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulle on muuten haaste :) http://lovebeyondwordsblog.blogspot.fi/2014/04/vastauksia-haasteisiin.html

      Poista
    2. Hahaha joo ketarat ojossa sohvalla löhötään täällä :DDD Joo, no ei tod, mutta kieltämättä kuulostas aika hyvältä :P Edes joskus:) Nyt varsinkin, kun poika oppinut kävelemään niin saa kyllä olla vahtimassa koko ajan ja kuitenkin pitäs ne kotityötkin hoidella siinä sivussa, ruuat sun muut.
      Sanoit kyllä niin kauniisti tuon viimeisen lauseen. Äitiys todellakin on rikkaus! <3 Kiitos kommentista ja haasteesta!! Toteutan pikimmiten!:)

      Poista
  5. Minulla ei vielä ole lapsia, mutta menin itse todella nuorena päivähoitoon. Se oli pieni perhepäiväkoti maalla, tarhapaikassani oli koiria, kirssoja, lampaita, hevosia, kaneja jne ja siitä en voi sanoa mitään pahaa, päin vastoin! Mutta uskon kyllä, että sitten kun sen aika koittaa, niin varmaan jään itsekin kotiin niin pitkäksi aikaa kuin vain mahdollista.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä mielettömän ihanalta paikalta kaikkinensa <3 :) Eihän tuommoisesta voi jäädä, kuin kauniit muistot ja hyvät kokemukset. Kyllä hoitopaikoissa varmasti suurimmaksi osaksi hyviä lastenhoitajia on, mutta mulle vaan sattui aika inhottava täti silloin aikoinaan :( Ja mun tarkoitus ei ollut tekstissä kyseenalaistaa lastenhoitajia tai tarhapaikkoja, mutta vilkas mielikuvitus tekee aina tepposia :D Kiitos kivasta kommentista Karoliina! :) <3

      Poista
    2. Se kyllä oli!:) Tarhatäti oli viimeksi vielä lakkaisissanikin! Mutta olen kyllä kuullut myös kauhutarinoita päiväkodeista, ja se varmasti kyllä vaikuttaa lapseen ja siihen, että haluaako aikuisena omia lapsia altistaa sille! Harmi, että sinäkin olet joutunut sen kokemaan! :(
      Hyvä kirjoitus! <3 Tästä tarhatätien osaamattomuudesta, mutta myös kotiäitien "tekemättömyydestä" voisi olla julkisuudessa paljon enemmänkin keskustelua!:)

      Poista
    3. Teillä on säilynyt lämpimät välit sitten pitkään! :) Ihana kuulla! <3 Ja olen kanssasi samaa mieltä tuosta, että tästä aiheesta voisi keskustella enemmänkin :) Kiitos taas kommentista! <3

      Poista
  6. Itselläni on aivan ihania muistoja eskari ja päiväkoti ajoilta. :) Pääsin yksityiseen päiväkotiin, jossa oli todella ihanat pihat ja aina oli esilaisia aktiviteettaja ja minull oli paljon kavereita. Joka vuosi oli esimeriksi näytelmiä ja käytiin tutustumassa erilaisiin paikkoihin kuten maatiloihon. :) Luulen, että luonne vaikuttaa todella paljon hoitopaikoissa. Nykyään kouluissakin hiljaiset eivät saa tarvittavaa huomiota kun sosiaalisemmat. Itsekin olen huomannut tämän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuo kuulostaakin oikein ihanteelliselta hoitopaikalta. Minullakin alkaa vähän mieli muuttumaan ja ei ehkä enää tuntuis niin pahalta laittaa pienokaista hoitoon, kun kuulee näitä positiivisia kokemuksia:) (sittenkun aika koittaa)
      Olet oikeassa tuossa, että luonne varmasti vaikuttaa. Mielestäni lastenhoitajien/opettajien pitäisi pyrkiä ottamaan huomioon nämä hiljaisemmat/ujoimmatkin lapset rohkaisemalla ja kannustamalla heitä. Sääli, jos ne jäävät varjoon :( Kiitos sinulle kommentista! :) <3

      Poista
  7. Olet aivan asian ytimessä!! vaikkei minulla itselläni ole vielä lapsia, niin minusta on hienoa että jotkut äidit pystyvät kasvattamaan lastaan pitkään kotona! Lapsuus eletään vain kerran, joten siitä on hyvä ottaa kaikki irti :) ja lasten hoito käy kyllä ihan työstä! Ei ole mitään helppoa hommaa. Olen itse tällähetkellä vielä päiväkodissa töissä, joten näen melkoisen läheltä perhe-elämää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ps teidän poikanne on aivan ihastuttavan näköinen tapaus<3

      Poista
    2. Näimpä juuri :) <3 Sinulla on ihana työpaikka ja muistan, että olit päiväkodissa. Olen ollut itsekkin harjottelussa päiväkodissa ja kivaa oli :) Lapset ovat niin aitoja. Olen myös miettinyt, että lasten parissa olisi kiva työskennellä tulevaisuudessakin.
      Ja Nipsukka on kyllä niin sulosin pikku-poika! <3 Kiitos kommentista muru! <3

      Poista
  8. Se on muuten jännä, että kotiäitiä ei arvosteta sitten yhtään. Multakin kysytty, että kauan meinaat lomailla kotona. LOMAILLA? Kahden lapsen kanssa olo ei ole lomailua, ei ole kyl yhdenkään kanssa olo vaan ihan henkisesti välillä aika raskasta työtä. Helpommalla pääsee osittain kun olisi töissä, mutta minä haluan myös, että lapseni eivät heti joudu päiväkotiin, he kerkeävät kyllä!

    Hyvä kirjoitus! :)
    Uusi lukija ilmottautuu! (http://ihanankarmea.blogspot.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin itsekkin, että töissä voisi olla jopa helpompaa ja siellä näkisi aikuistakin seuraa. Hahhah järkky tuo LOMA kommentti. Tuleekohan se sanasta "äitiysloma" ja osa miettii, että lomailuahan se lastenhoitaminen kotona on. Entäs perhepäivähoitajat? Ovatko hekin siis lomalla, vaikka töissä ovatkin kotiympäristössä? :) Kysy tuo seuraavan kerran heiltä, jotka kysyvät lomasuunnitelmistasi;) Kiitos kommentista ja tervetuloa lukijaksi. Tosi mukava kuulla, että tykkäsit kirjoituksesta! :) <3

      Poista
  9. Hyvä aihe. Olipas ikävä perhepäivähoitaja, minullakin on kokemusta vastaavasta! mutta meillä se meni niin että perhepäivähoitaja kävi muistaakseni kerran tai pari ja kaikki mitä hän teki oli se että hän meni yksin meidän jääkaapille syömään jääkaapin tyhjäksi etenkin kaikista herkuista.. Äitini oli tästä aika pettynyt eikä kutsunut samaa hoitajaa enää toista kertaa. Niin näihin hoitajiin liittyen esim. ulkomailla hoitajille on nykyään runsaasti vaatimuksia, vaikka palkka ei aina olisikaan mikään huippu. Esimerkiksi yksi perhe Italiassa etsi 300e kuukausipalkalla yli 25 vuotiasta hoitajaa kuukaudesta toiseen, ymmärrän kyllä että siellä on palkat pienemmät mutta joskus on liikaa vaatimuksia iästä sun muusta lähtien. Ehkä kaikkein parasta kumminkin on jos saa hoitajaksi jonkun tutun, luotettavan ystävän tai sukulaisen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Susanna! :) Melkoiselta tapaukselta kuulostaa tuo hoitaja mikä teilläkin on ollut. Kehtaa mennä mässyttämään toisten herkut jääkaapista :(
      Sehän se melkeen olisi ihanteellisin vaihtoehto, jos joku tuttu voisi hoitaa. Joku johon lapsi ja vanhemmat luottavat. Kiitos kommentista:)

      Poista

Kiitos sinulle kommentista!