26.4.2014

Rakkaat blogi ystävät..

Nyt on käynyt niin, että tosi moni hyvä blogi jota olen seurannut on lopettanut/lopettaa syystä tai toisesta ja se on käynyt joskus itselläkin mielessä ja varsinkin silloin alkuaikoina. Tekisin ja kirjottasin tätä vain itselle ja ehkä kutsutuille. Aika monen bloggaajan huoli on ollut yksityisyys. Mietin itsekkin yksityisyyttä blogin alussa tosi paljon ja vaikka olen asiassa jo paljon hölläillyt, niin mulle on selvää etten laita tänne niitä kaikkein henkiökohtaisimpia juttuja ja kuvien kanssa saa olla tarkka mitä tänne julkaisee. Mulle itselleni on nyt ihan sama vaikka oma pärstä näkyykin, mutta mulla on yksi pieni poika jota haluan äitinä suojella kaikelta pahalta. Ja mitä kaikkea se paha voisi täällä internetissä tarkoittaa jokaiselle varmasti tulee ainakin  mieleen jotain varjopuolia? Ehkä ilkät kommentit, kuvien kopioiminen, kuvien käyttäminen ilman lupaa, kuvien ja tekstien linkittäminen jonnekkin epäsoveliaalle sivustolle ja paljon kaikkea muuta. Olen kirjoittanut tästä aiheesta pohdintaa jo viime lokakuussa "muutamia mietteitä blogista ja bloggauksesta" eli 7 kk takaperin. Huhuijjakkaa, kun aika on mennyt nopeaa.

Välillä mietin jättäisinkö poikani kokonaan blogin ulkopuolelle, mutta ei mun mielestä sekään ole oikein, sillä tiedän erään bloggaajan (suositun) jolla on lapsi, muttei tuo asiaa millään tavalla ilmi. Hän kirjoittaa lifestyleblogia niinkuin olisi lapseton. Ymmärrän kyllä, että lasta halutaan suojella kaikelta, mutta haittaisiko se asiaa vaikka lukijat tietäisi hänen olevan äiti?
Tämä on minun lifestyle blogi jonne on kiva päästä jakamaan ajatuksia, omaa arkea ja omia mielipiteitä. Joitain itselle tärkeitä ja kiinnostavia juttuja on myös kiva jakaa ja joitain paloja myös tavallisesta arjestakin. Aluksi mua huoletti mitä muut ajattelevat blogistani. Entä jos joku tuttu löytää tämän? Kaikki näkee mun kirjotukset. Mutta sitten vastaani tuli kysymys. Mitä sitten? Minusta tämä on ihana tapa toteuttaa itseä ja tästä on tullut rakas harrastus. Tänne on kiva palata joka kerta ja kirjoittaa silloin, kun on jotain kirjoitettavaa. Joskus riittää pelkät kuvat.
DSC_9150

On hauska nähdä miten toiset elää. Blogista monesti tekee mielenkiintoisen juurikin ne ihmisten henkilökohtaiset asiat, koska mehän ollaan utelijaita. Olen törmännyt myös sanaan pintaliitoblogi? Mitä se ihan oikeasti tarkoittaa? Pinnallisia asioita? Täydellistä elämää? Täydellistä blogia? Heh, ehkä jotain kaikista noista. Kaikki varmasti haluaa tehdä blogista omanlaisen (ainakin toivottavasti) ja osa haluaa luoda blogilla jopa tietynlaista mielikuvaa. Osa keskittyy enempi niihin positiivisiin asioihin ja elämän parempiin ja onnellisiin hetkiin. Blogista jätetään tietoisesti surulliset ja ikävät asiat pois. Joitakin tämäntyyliset blogit voi ärsyttää, koska eikai kenekään elämä täydellistä voi olla. Eikä olekkaan. Minäkin luen blogeissa ikävistäkin asioista ja varsinkin niistä, joista löytää joitain samaa mitä omassa elämässä on ehkä käynyt läpi. Turhanpäivänen valittaminen ja muiden haukkuminen on asioita joita minä en sulata. En blogeissa, en facessa, enkä oikeassa elämässä. Tai siis onhan tämä somekin oikea maailma ja nykyaikaa, mutta ymmärsitte varmaan pointin. Sellaisia negatiivisia juttuja on aika raskasta lukea -koko ajan. Siispä minäkään en niitä hirveästi tänne halua laittaa. Lisäksi olen kyllä tällä hetkellä aika onnellinen. Toki on niitä kurjiakin päiviä, mutta noin yleisesti. Elämäni on hyvää ja haluan niin jatkossakin olevan. Vaikka haluan keskittyä blogissa hyvään elämään, onnellisuuten ja haluan jakaa sen teidän kanssanne niin se ei tarkoita, etteikö mulla niitä vastoinkäymisiä ja ikäviä ihmisä olisi elämässäni ollut ja tulee olemaan. Luomme bloggaajasta aina tietynlaisen kuvan hänen ulkomuodon, kirjoitusten, mielipiteiden ja elämänarvojen perusteella mikäli ne blogissa haluaa tuoda ilmi. Olisi kiva tietää minkälaisen kuvan te olette minusta saaneet ja haluaisitteko kuulla jostain kenties lisää?
DSC_4163

Itse aloitin blogin oikeastaan ystävän kehoituksesta, koska hän tiesi minun lukevan niitä itsekkin paljon ja kysyinkin vielä, "että siis mitä mää sinne niinku laitan?" Koska en yhtään tiennyt miten homma toimii. Johon ystäväni totesi, että ihan mitä haluat laittaa, kuvia, tekstejä ja blogista voi ja pitääkin tehdä omanlainen. Ei kannata tuijottaa liika muiden blogeja vaan tekee sitä omaa juttu omannäköiseen blogiin. Ei myöskään kannata liikaa miettiä mitä muut haluaa, vaan pääasia on, että kirjoittaa ja jakaa sellaisia kuvia jotka kelpaavat itselle. Mulle te lukijat olette tosi tärkeitä ja tuntuu ihan hurjalta, että bloggerin puolella teitä on jo viitisenkymmentä. Jollekkin suositulle bloggaajalle se voi kuulostaa pieneltä luvulta, mutta minä olen siitä suorastaan häkeltynyt. Ensi kesän loppupuolella blogilleni tulee ikää yksi vuosi. Paljon on jutut muuttunut ja pikkuhiljaa alan löytämään sen oman tavan olla bloggaaja. Nyt vasta. Olisi hauska tietää bloggerin, bloglovinin ja blogilistan lisäksi myös kuinka moni anonyymi näitä juttuja lueskelee? Aina on mukava saada kommenttia ja ne piristävät mieltä joka kerta. Kaikille blogiystäville lopuksi: Tehkää sitä omaa juttua mikä tuntuu hyvältä. Jätä lapsesi kuvat pois netistä jos asia ahdistaa, elä julkaise henkilökohtaisia juttuja jos yksityisyys pelottaa. Älä mieti mitä muut ajattelee sinusta, sillä tärkeintä on mitä ajattelet itse itsestäsi. Ole kuitenkin omaitsesi, koska se on asia millä pääsee pitkälle. Huomioi lukijasi ja käy vierailulla heidänkin blogeissaan, koska sitähän tämä on -vuorovaikutusta. Minusta on ainakin kiva tietää, että kommentoimalla voin piristää jonkun päivää. Minkälainen bloggaaja sinä olet? Heräsikö ajatuksia?

30 kommenttia :

  1. Ihan huippu hyvä postaus! Olen itsekin pohdiskellut juuri näitä samoja asioita. Varsinkin blogin alussa mietin usein sitä, että mitä muut blogistani ajattelevat? Ja mitä jos joku tuttu löytää tämän, mitäköhän hänkin sanoisi? Olen useaan otteeseen hakenut sitä omaa tyyliä blogata, sitä mikä tuntuu itsestä kaikkein parhaimmalta. En voi väittää että olisin vieläkään löytänyt täysin sitä omaa tyyliä, mutta hyvää vauhtia sitä kohden ollaan kuitenkin menossa, sillä nykyään nautin bloggaamisesta todella paljon, enkä stressaa turhista asioista :)

    Blogisi ja kommenttiesi kautta olen saanu sinusta sellaisen kuvan, että olet hyväsydäminen, fiksu, aito ja omaat positiivisen elämänasenteen! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kivasti sanottu Sanna ja mukava kuulla, että tykkäät tekstistä ja löysit sieltä samanlaisia ajatuksia. Minä en ole vieläkään kertonut blogista kovin monelle ja ajattelen, että löytävät jos löytävät :D Joku siinä vähän jännittää:) Sinulla on tosi ihana se blogi nyt (aina ollutkin) ja jaat siellä huippuhyviä ruokavinkkejä ja positiivisuutta.
      Minäkin olen saanut sinusta ihanan ja vilpittömän kuva! <3 Kiitos sinulle! <3 Tuli hyvä mieli kommentistasi.

      Poista
  2. Tosi hyvä postaus tosiaankin!

    Mä myös ihmetellyt, miksi jotkut haukkuu ns. pintaliitoblogeja. Mitä sillä tosiaan edes tarkoitetaan? Jokainen kertoo blogissaan mitä haluaa ja niin paljon itsestään kuin haluaa. Jos ei miellytä, niin kyllähän on vara mistä valita, turha siinä on toisten tapaa kirjoittaa arvostella.

    Mitä lapsiin tulee, niin itse pelästyin pari vuotta sitten kun sain aika epämääräisen viestin epämääräisestä paikkaa. Laitoin asiasta silloin viestiä nettipoliisille ja sukulainen (poliisi) kertoi, että netti on pullollaan pedareita, ei siis ihme että "hakeutuvat" myös ns. äitiblogeihin. Joka tapauksessa, tuon jälkeen olen tarkkaa miettinyt millaisia kuvia laitan ja mitä lapsistani kirjoitan. Vaikka lasteni äiti olenkin, mun mielestä mulla ei ole kuitenkaan oikeutta tuoda heitä "yleiseen" levitykseen omalla naamalla. Myös fbssä olen paljon rajannut lasten kuvien julkaisua. Ja jos hyvin harvoin julkaisen, näkyy ne vain ihmisille jotka tunnen hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi että, tuo on kyllä niin kauheaa minkälaisia tyyppejä täällä nettimaailmassa pyöriikään. Mun ystävän blogiin tuli myöskin porukkaa "niiltä" sivuilta, josta mainitsinkin siellä tutipuun blogissa ja todellakin hänellä oli ihan normaali lifestyle tyylinen se, joten kyllä ne väärät ihmiset näköjään löytää noihin äitiysblogeihinkin. Mulla ihan karvat nousee pystyyn, kun mietinkin..huhu! Minäkään en aluksi laittanut faceenkaan Nipsukan kuvia. Nyt on tullut sitten laitettua muutamia, mutta joka kerta tuntuu, että teen "väärin" :(

      Ja mitä noihin pintaliitoblogeihin tulee, niin tosiaan -jokainen onneksi itse saa päättää millaisena blogin pitää ja mitä siellä kertoo ja jakaa. Oli se sitten henkilökohtaista tai ei. Kiitos Hanna! Ja minusta tuosta pedari asiasta pitäis kirjoittaa enemmän ja saada se muidenkin tietoon, koska tuskin monikaan tuollaista osaa edes ajatella :`( Oma lapsen kuva jossain jaettu ties minne......................hyi.....

      Poista
  3. Minä pohdin myös blogin alkuaikoina, välillä enemmän ja vähemmän paniikissa, että entäs joku tuttu vaikka löytää tämän ja apua apua. :D En oikeastaan ole kovinkaan monelle tutulle kertonut, että pidän blogia. Jossain vaiheessa sitten lisäsin oman facebook-sivuni tietoihin blogini osoitteen ja sitä kautta kaverit ja tutut sinne löysivät. Olivat aivan ihmeissään, miksi en ollut kertonut pitäväni blogia. Sillä hetkellä tuli vähän hupsu olo ja tunsin itseni vähän hoopoksi suoraan sanottuna. Nykyään mainitsen blogini myös CV:ssä. Luovalla alalla tästä harrastuksesta on työnhaussa yllättävän paljon etua.

    Mitä enemmän lukijoita blogille on siunaantunut, sitä enemmän olen alkanut miettiä omaa yksityisyyttäni. Olen tullut tiukemmaksi monissa asioissa, mutta toisaalta en kuitenkaan halua kirjoittaa sellaista blogia, jossa olisi pelkkiä pinnallisia asioita, vaan haluan, että joukossa on myös vähän syvällisempiä ajatuksia. Välillä sitä joutuu kuitenkin edelleen miettimään, että missä se raja sitten menee. :)

    Aurinkoista viikonlopun jatkoa!

    Lady N

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä kirjoitat blogiisi kyllä tosi hyvin ja tekstisi on sujuvaa ja mukaansa tempaavaa. Huomaa, että olet alalla:) Oon itekkin miettinyt josko laittaisin linkin faceen, mutten taida olla ihan vielä valmis siihen. Ja tosiaan mitäpä kamalaa siinä olisi vaikka tutut tänne löytäisikin. Omana itsenänihän minä täällä ajatuksiani jaan ja samat asiat voin kertoa melkeempa kelle tahansa joten mitä pelkään?:) Oma rakas harrastushan tämä vaan on.

      Pitää kuitenkin olla tarkka varsinkin noiden kuvien kanssa mitä tänne levittää ja niinkuin sanoit miettiä missä raja kulkee. Mutta eikai tätä muuten kannata ottaa liian vakavasti:) Kiitos kommentistasi! Harkitsen tuota face-linkitystä B) Linkityksen jälkeen mun olo on varmaan sama, kuin sinulla aikoinaan..hupsu <3

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus Tania :)
    Mulla ei tosiaankaan ollut mitään ongelmaa löytää MUN kuvia ja ajatuksia ympäri googlea, mutta sitten taas siellä näkyi niin paljon muutakin mun ympäriltä. Kaikki muhun liittyvä jaettuna ympäri nettimaailmaa.
    Musta on ihanaa lukea ja nähdä muiden lapsia blogeissa! Itse vaan mietin, että jos mä näkisin paljon lapsuuskuviani ympäri nettiä, niin en tiedä mitä ajattelisin. Ja en voi tietää omienkaan lasteni tulevaisuuden ajatuksia, vaikka olisin jakanut pelkkiä kivoja juttuja ja kuvia.
    Toivoisin, että voisin jatkaa bloggausta kuitenkin, se oli mulle tärkeä harrastus:( Olen nyt eilisestä lähtien vaan itkenyt kun "menetin" jotain tärkeää. Ehkä uus osoite ja oikeasti tarkkaan harkittu ja linjattu blogi, mutta kuitenkin liisamainen.
    Musta on ihanaa, että sinä jatkat, etkä koe ajatustesi tai kuvien jakamista ahdistavana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Liisa! <3 :`) Kiitos ja mukava kuulla, että tykkäsit kirjoituksesta. Minäkin tykkään katsella muiden lapsukaisista kuvia täällä ja niin aina kutkuttaisi laittaa pojastakin, mutta omatunto kolkuttaa, että teen väärin:( Niinkuin tekstissä jo kerroin niin mua ei tuo oma naama haittaa niinku ihan yhtään vaikka se jossain googlessa tuleekin vastaan, mutta läheisistä ja pojasta en niitä halua siellä nähdä. Ymmärrän kyllä, että ahdistaa löytää sieltä sitten kaikki mahdollinen. Ei kiva :(

      Tämä bloggaus on kyllä niin kivaa joten tiiän, että varmasti sinulla ollut suru puserossa ristiriitaisten tunteiden kera, kunnes kuulin hyvistä uutisista sitten kuitenkin!!:) Huippua! Innolla odotan! <3 :`)

      Poista
  5. Huippuhyvä teksti! Itsekin mieitin paljon samoja asioita jo ennen kun perustin blogin. Samojen asioiden vuoksi se meinasi jäädä perustamatta. Halusin kuitenkin perustaa blogin, mutta tein jo alkuun aika tiukan linjavedon. Itsestä ei juuri kuvia ole ja lapsestakin varsin harkitusti. Ehkä blogini on sitten juuri sellainen parjattu "pintaliitoblogi", mutta toisaalta se on itseni näköinen.

    Maailma on pelottava paikka, mutta ei kaikkea voi miettiä liian tarkkaan. Voihan joku pipi ihminen vaikka kuvata lasta uimarannalla jne. Maalaisjärjellä pääsee jo pitkälle, esim nakukuvat ei mielestäni kuulu nettiin, vaikka ne olisivatkin kuinka suloisia.

    Toivottavasti kaikki kivat blogit eivät nyt kuihdu tämän "kohun" myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä kyllä koe sinun blogia pintaliitoblogiksi mitä se nyt sitte ikinä tarkoittaakaan, mutta aidolta ja ihanalta se ensimmäisenä vaikuttaa! :) Tykkään! Ja kyllä sitä kannattaa olla hiukan tarkkana mitä tänne jakaa ja maalaisjärjellä pääsee varmasti pitkälle.

      Mustakin tuntu, että kaikki kivat blogit lopettaa, mutta onneksi osaa voi seurata kutsutut henkilöt:) Toivottavasti tämä kohu menee nopeaa ohi, ettei kaikki lopeta :DD Kiitos hyvästä kannanotosta!! :) <3

      Poista
  6. Todella hyvä teksti! :) Olet kyllä kiteyttänyt hyvin tärkeimmät ajatukset. Liian paljon pohditaan muiden blogeja ja lukijoiden mieltymyksiä. Pelätään, että blogia ei lueta jos ei olla tietynlaisia. Mutta miksi? Jos kaikki blogit olisi samanlaisia niin olisipa hauskaa lukea. Oma persoona täytyy näkyä ja omassa blogissaan on toimittava niin, että itsestä tuntuu hyvältä. Minä en julkaise pojasta kasvokuvia, ja jos jotakuta se häiritsee voi siirtyä lukemaan sellaista blogia, jossa julkaistaan. So simple! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä joskus mietin onkohan blogini ihan tylsä ja mitähän muut bloggaajat aattelee, kun en paljasta lapseni kasvoja. En laittanut facebookkiin pojasta kuvaa, kun hän syntyi ja heti sain kuulla, että eräs oli taivastellut onko mulla jotenkin "sairas" lapsi, kun KEHTAA hänestä kuvaa laittaa. Hohoijjaa. Nykyään en välitä mitä muut aattelee ja juurikin noin, että he voivat mennä lukemaan sellaisia blogeja joissa lapsen kuvia julkaistaan:) Eikä siinäkään mitään väärää ole jos niitä haluaa tänne jakaa, mutta ei ehkä ole minun juttu ja tästä lähin olen asiasta vielä tarkempi. Kukin tavallaan siis! Kiva kuulla, että tykkäsit tekstistä Mari ja kiitos kannanotosta!! <3 :)

      Poista
  7. Hyvä teksti taas kerran Tania! :) Olen saanut sinusta blogisi perusteella ystävällisen, lämpimän, sydämmellisen ja huolehtivan kuvan. Pelkästään positiivisen siis! Kirjoitustyylisi on miellyttävä ja sinulla on omat mielipiteet jotka uskallat tuoda julki.

    Itse lopetin blogini sen vuoksi, että se vei minulta tosiaan liikaa aikaa. En halunnut keskittyä päivän aikana siihen, että kuvaisin jonkun hetken tai tapahtuman, jotta voisin jakaa sen blogissa. Halusin vain ja ainoastaan keskittyä siihen hetkeen. Se oli vain minun syyni lopettaa, joku toinen voi suhtautua blogiinsa paljon "huolettomammin" kuin minä :) Olen seuraillut sinua silti edelleen! :)

    -Maaria-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Maaria, ja mukava kuulla sinusta. Ihmettelinkin, kun blogiisi ei enää päässyt :ja mielessä vilisi jo kaikki mustat listat sun muut :`( Ehkä kenties joskus vielä palaat kirjottamaan, koska pidin kovasti kirjoitustyylistäsi.

      Mulle tuli tosi hyvä fiilis noista sinun sanoistasi. Kiitos tosi paljon kommentistasi. Toivottavasti vielä "tavataan" täällä ja mukava, että olet jäänyt seurailemaan! <3
      Kruunasit minun illan! :`)

      Poista
  8. Hyvä teksti! Mä oon nyt toista kertaa sun blogissa ja ihan oikeesti tykkään vaikka en oo kerennyt kovin montaa juttua lukemaan, musta sie oot ihanan sydämellinen!

    Mä nyt toistan itseeni kun samat asiat kävin just vastaamassa sun kommenttiin omassa blogissa, mut siis joo, mulla on aika iso asia antaa itsestäni jotain tekstin muodossa, just sen heikon itsetunnon takia. En tiedä mitä musta ajatellaan siksi kun kirjoitan, ja avaan _tosi_ henkilökohtaisia juttuja usein, tunteita ja silleen -niistä ei kai nykymaailmassa sais kauheesti puhua? Mutta koen jotenkin että mun pelko siitä miten ihmiset muhun suhtautuu, on pienempää kuin sen tärkeys, että joku sanoo, joku puhuu, joku avaa. Et joku sanois ettei näistä asioista puhuminen oo tabu.

    Lasten suhteen oon pikkuhiljaa jättämässä Maxia ja Emmiä blogin ulkopuolelle, he alkavat olla sen verran isoja, että voi alkaa haitata elämää että äidin blogissa puhutaan heidän asioistaan. Maxin adhdepäilys -homman käyn vielä blogissa läpi ihan vaan kokemuksen jakamisen vuoksi, mutta sitten isommat saavat olla rauhassa. Mie tosin uskon, että heidän sukupolvelleen netissä olo oman tai muiden toimesta tulee olemaan täysin arkipäivää, eivätkä tule sitä pahana pitämään. Sophien kanssa sitten jatketaan, kuvat on aina hyvällä maulla otettuja ja tekstit tyyliin kehityksen seuraamista. Kyl jos joku haluaa ilkeäksi alkaa, niin kohde oon varmasti silloin minä, ei sekään kivalta tuntuisi, mutta kirjoittaminen ja ajatusten ja fiiliksien jakaminen on niin tärkeää että otan riskin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin kiitos tosi paljon kommentistasi ja ihan parasta kuulla, et tykkäät minunkin blogista!! :)) Minusta tunteiden näyttäminen ja niiden oikeanlainen ulosanti on tosi tärkeää ja hienoa miten pystyt asioista blogissasi kirjoittamaan. Itse olen ajatellut sen niin, etten kirjottaisi blogiin ehkä sellaista mitä en haluaisi muiden tietoon muutenkaan vaan kerron ja pohdin täällä niistä jutuista joista haluankin. Vaikka osa olisi henkilökohtaisempaakin, niin kuitenkin sellaista minkä koen tärkeäksi ja haluan jakaa. Ja minullakin on kirjoituksen jälkeen paljon kevyempi olo :)

      Sinä kirjoitat kyllä mielettömän hyvin ja tekstejä lukiessani saan sinusta erittäin fiksun ja herkänkin(?) kuvan. <3 Jatkat vaan samaan malliin ja tämä nettimaailma on kyllä niin nykypäivää ja tulevaisuudessa vielä enemmän, olet kyllä ihan oikeassa!:) Kiitos vielä kerran! <3

      Poista
  9. Ihanasti ja erittäin hyvin kirjotettu teksti! Oot kertonut tässä kaikkein tärkeimmät ajatukset ja ymmärrän sua hyvin. Oon ihan vasta löytänyt tänne sun blogiis, ja ihastuin sussa sellaseen avoimuuteen ja ihmisenä, suhun ja sun teksteihin voi samaistua ja innolla odotan tulevia postauksia! sait musta siis uuden lukijan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Julia ja lämpimästi tervetuloa blogiini! :) <3 Mukava kuulla, että tykkäät ja löysit tänne. Apua, mullehan tulee nyt ihan suorituspaineita uusien postausten tekoon,mutta hyvällä tavalla. :) Tuli hyvä fiilis kommentistasi! <3

      Poista
  10. Ihanaa että otit asian esiin. Ajattelen aikalailla samalla tavalla asioista bloggaamiseen liittyen. Minulle sinusta on välittynyt ihana, aurinkoinen, aito ja lämmin fiilis. Juuri sellainen mistä on mukava lukea. Ehdottomasti tärkeintä on että blogi on jokaisen omanlaisensa näköinen. Oliko sitten " pintaliitoa" tai ei ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näitä asioita on välillä ihan hyvä pohdiskella ja miettiä missä raja kulkee. Minä ihastuin sinun blogiin välittömästi, kun eka kertaa sivun avasin :) Sinulla nimenomaan on sellainen omannäköinen blogi joka hiukan eroaa muista. En osaa sanoa miten, mutta se ei kuitenkaa ole sellainen "massablogi" vaan selkeästi teet sitä omaa juttua! (toivottavavasti ymmärsit?) :)
      Ja kauniisti minua kuvailet blogini perusteella! Kiitos paljon. Hymyilen! :) <3

      Poista
  11. Samanlaisia mietteitä on ollu titelläkin tuoreena bloggaajana! Enkä oo vieläkään varsinaisesti päättänyt pidänkö lapset blogin ulkopuolella vai en, koska kirjoitan kuitenkin omasta elämästä ja lapsethan kuuluu siihen kaikkein olennaisimmin. Toistaiseksi oon jättäny lasten nimet kertomatta ja kasvot ainakin osin piiloon tähän tyyliin, mutta edelleen mietin haittaisiko tosiaan niin paljon, vaikka lapset olisivat tunnistettavissa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite oon jakanu pojasta joitain kuvia, mutta aina pyrin ne kuvat valitsemaan silleen, ettei kasvot ole tunnistettavissa suoraan. Mustakin tuntuis oudolta jättää kokonaan laps blogin ulkopuolelle varsinkin jos tarkoitus on kirjoittaa lifestyle-tyylisesti, mutta toisaalta ymmärrän mikäli niin haluaa tehdä:) Joidenkin mielestä minunkin blogi saattaa olla tylsä, koska en ihan kaikkea mahdollista täällä jaa muiden kanssa, mutta omapahan on blogini :D Varmasti sinullekkin löytyy omanlainen tyyli bloggailulle. Kivalta kyllä vaikutti, kun kävin kurkkaamassa! :)

      Poista
  12. Mää oon ainakin saanu susta tosi hyvän kuvan blogin välityksellä. Oot mitä ihanin ihminen ja äiti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiätkö, mulla melkein tuli tippa linssiin tästä kommentista! :`) Vaikkakin tiedän tämän kuvan olevan vain blogin välityksen kautta, niin silti! Kiitos paljon ihana Heisi. Et usko miten hyvälle mielelle tulin kommentistasi! <3 <3

      Poista
    2. Kiva, että sain piristystä sun päivään. Se on vaan täysi totuus! :)

      Poista
  13. Hyvästä ja ajankohtaisesta aiheesta kirjoitit. Juu itsekin olen välillä miettinyt että olisipa hyvä rajata blogia välillä etenkin jos voisi tehdä niin kuin joillakin muilla sivuilla että tietyt jutut näkyisi vain kaikille, esim. matkavinkkien haluankin näkyvän kaikille jos joku sattuu etsimään samoista kohteista tietoa niin se on hyvä. Arvostan erityisesti bloggaajia ja lukijoita jotka osallistuvat myös kommentoimalla, muuten ei oikeastaan edes tiedä kuka blogia lukee koska aivan kuka tahansa ja mistä tahansa voi blogeja lukea. Minulla on pari sellaista vainoukseen asti sortunutta "tuttua" tiedossa joiden vuoksi en voi enää kovin henkilökohtaista blogia omien kuvien kera pitää.. Mutta jos ei itse tunne ketään sellaiseen taipuvaa niin blogin pito on helpompaa, niin kuin ennen oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä niin inhottavaa mitä joudut kokemaan blogin välityksellä ja se miten ne "tutut" sinua kohtelee, kertoo enempi niiden mielestä, kuin sinun. Minusta on väärin, ettet pysty pitämään blogia sellaisena, kuin haluat mikäli on vaarana, että ne hyökkää sieltä heti kimppuun:( Minäkin arvostan paljon kommentteja ja tykkään laitella niitä itsekkin. Siinä näkee ja tietää tosiaankin paremmin minkälaiset ihmiset blogia lukee ja sitä kautta tästä hommasta tulee paljon miellekkäämpää...tarkoittaa tietenkin niitä positiivisia viestejä. Kiitos sinulle kommentista ihana Susanna! <3 <3

      Poista

Kiitos sinulle kommentista!