12.1.2014

Lapset ja lemmikit

Ajattelin jakaa teille ajatuksia semmoisesta valkoisesta mörököllistä joka on meille ja varsinkin minulle hyvin rakas otus! Raskaana ollessi jotkut olivat huolissaan sellaisesta asiasta, kuin meidän kissasta. Osa jopa kommentoi, kun kuuli perheenlisäyksestä "No mites, kun teillä on se kissa mihinkäs meinaatte sen laittaa?" Anteeks mitä no ei todellakaan mihinkään!! Olen minäkin kuullut niitä hyvin surullisia kertomuksia kuinka kissa on mennyt vauvan päälle nukkumaan ja kuullut myös sanonnan, ettei kissa ja vauva sopisi saman katon alle. Sindi on suhtautunut poikaan aika neutraalisti ja aluksi itse asiassa häntä vähän pelkäsikin. Nyt hän seurailee pojan touhuja vähän etäämmältä ja siksi en ole osannut olla huolissani tai pelännyt sen satuttavan poikaa vaikka tarkka ja huolellinen asian suhteen olenkin.
DSC_1609 DSC_1572 Kaikissa eläimissä on luonne eroja ja niin on myös kissoissa. Monilla ihmisillä voi olla kissoista huonoja kokemuksia ja sellainen joka niiden kans on ollut vähemmän voi mieltää kissat arvaamattomiksi jotka vain purevat ja raapivat. En sitten tiedä miten tällaiset kissat ovat kasvatettu? Ja kyllä -minusta kissan voi kasvattaa, sillä kaikki meidän kissat ovat olleet kiltin ja säyseän luontoisia ja hyvin ihmisläheisiä sylikissoja -ei lainkaan vihaisia. Joskus valitettavasti pääsee käymään niin, että poika ottaa kissaa aika napakasti kiinni ja onhan se turkki niin ihanan pehmeä minne voi upottaa sormet puhumattakaan sen hännästä mistä saa hyvin otteen. Sindi ei ole vielä tähän päivään mennessäkään purrut tai raapinut häntä, mutta ääntänyt kyllä sitäkin pahemmin. Olen yrittänyt opettaa pojalle, että kissalle käy kipeää ja se tulee surulliseksi kun sitä kovakouraisesti kosketaan ja koittanut näyttää esimerkkiä miten kissaa silitellään hellästi. Olen miettinyt olisikohan  melkein parempi, ettei se koskisi siihen ollenkaan sillä koskaan tiedä milloin vahinko sattuu ja kissa oikeasti suuttuu? Aina ei kerkiä mennä väliin niin nopeasti ja kuitenkin samaa perhettä ollaan ja saman katon alla asutaan. Toki jokainen vanhempi toimii, niinkuin parhaaksi näkee näiden lemmikkien kanssa, mutta itse en ole missään vaiheessa miettinyt luopuvani lapseni takia tuosta rakkaasta kissastani joka minulla on ollut jo 6 vuotta. Tosi julmaa tulla sanomaan, että se pitäisi hävittää kun meille tulee vauva! Tulin sellaisista kommenteista aika surulliseksi.
DSC_1596 Meillä on meinannut sattua vahinkoja enemmän koirien kanssa ja itse asiassa parinkin eri koiran kans on ollut läheltä piti tilanteita, joissa ne ovat ärähtäneet poikaa päin ja mun pulssi on kerennyt kohota aika huimasti. Kyseiset koirat ovat tosi kilttejä ja ihania muuten luonteeltaan. Haluan olla tästä lähin aika varovainen koirien ja kissojenkin lähellä, ettei vahinkoa käy. En usko, että tässä asiassa voi olla liian varovainen. Vai voiko?
DSC_1611 Rakastan ja kunnioitan itse eläimiä tosi paljon ja haluan opettaa sen myös lapselleni, ettei niitä saa vahingoittaa tahallaan. Parhaillaan lemmikki tuo lapselle sympatiakykyä, kiintymystä ja rakkautta. Meillä on ollut lapsuudessani aina kotieläimiä ja olen kokenut ne hyvin tärkeiksi ja rakkaiksi aina. Mieheni on kuulema aina ollut koiraihminen ja ei ole välittänyt kissoista, mutta nyt hänestä on kuoriutunut vähintään Sindi-ihminen ja itse asissa huomaan kyllä miten hänen suhtautuminen kissoja kohtaan on muuttunut myönteisemmäksi muutenkin ja aina muidenkin kissoja rapsuttelee. Lemmikki on yhtä tärkeä, rakas perheenjäsen ihmiselle oli se sitten kani, hamsteri, käärme, lisko, lehmä, kissa tai koira eikä sitä asiaa muuta muiden mielipiteet eikä toinen lemmikki ole toista huonompi. Ollaan muuten katseltu pojan kans tosi paljon kuvakirjoja (asiasta vedenkeittimeen) ja roudaan lähelle aina jonkun kuvassa olevan esineen mikäli se meiltä löytyy. Ihana huomata kuinka se oppii koko ajan uusia juttuja ja miten tärkeää hänelle on selittää koko ajan arkipäivän askareista. Ajatella, että asiat mitkä itse kokee itsestäänselvyytenä, niin ovat pienelle ihmiselle uusia jännittäviä asioita jotka tapahtuu elämässä ensi kertaa. Tulee vielä aika jolloin äidin pikku poika ei olekaan enää niin pieni ja tulee aika jolloin kissaa osataan silittää vielä hellästi -sillä siitä kissa tykkää! DSC_1593 DSC_1575 DSC_1066

14 kommenttia :

  1. Itse oon koiraihminen enemmän kui kissa, mutta se varmasti johtuu kovasta allergiasta kisuille. Meillä on kaks vuotias aikas villi labradorin noutaja Okko ja moni on kysellyt miten oikein koira sit suhtautuu uuteen tulokkaaseen, mutta en oo murehtinut etukäteen ollenkaan. Okko on kuitenkin luonteeltaan tosi kiltti ja hellyyttävä vaikka onkin tosi touhukas ja välillä meinaa tapahtua kaiken näkösiä "onnettomuuksia" sen temmeltäessä. Mutta jotenkin luotan Okkoon että kaikki sujuu, sen näkee sitten :) välillä jo käy kovasti haistelemassa pinnasänkyä ja rattaita jos sinne olis jo ilmestynyt se "nahka pikkuveli" - josta ollaan paljon puhuttu koiralle :D ja juu tiedän toi nahka pikkuveljen voi ajatella hieman kaksimielisestikki mut musta se on osuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin aivan ihana nimi teidän koiralla "Okko" :) Olen itse kissa -sekä koiraihminen ja lappikset on kyllä tosi sulosia koiria ja olen kuullut niiden luonteestakin pelkkää hyvää:) Varmasti kaikki sujuu hyvin kunhan Okko pääsee tutustumaan karvattomaan pikkuveljeensä :D Kyllä sitä oman lemmikin aina tuntee niin osaa vähän arvioida:) Ja tuo kisuallergia taitaa ollakin aika yleinen allergia:/

      Poista
    2. Juu välillä harmittaa kun tuli koiralle annettua nimeksi se Okko olis ollut hyvä nimi meidän pojallekkin, mutta kyllä toi Okko on ihan okon näköinen ja sopii sille :) juu kisuallergia on aika pahakin, silmät muurautu rähmästä ja kutiaa kauheesti.

      Poista
    3. Niin joo se olis ollut kyllä mainio pojankin nimi:) Ei ole kyl kivat oireet allergiassa -eli parempi vältellä kisuja.

      Poista
  2. oi että kuinka kaunis kissa teillä!! minunki lapsuuden kodissa oli rakas Mikki kissa, kunnes allergiat iskivät. Sen takia minulla onkin karvaton lemmikki, hirmuli :3 se on hauska veitikka! Olet kyllä kirjoittanut taas niin hyvin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Paula, kiva kuulla että tykkäät näistä mun sepostuksista :D Ja Sindi kyllä on semmonen pikku prinsessa! <3 Voi että, tuo allergia on kyllä harmi, mutta ei silti estä ottamasta karvattomia eläimiä, niinkuin sinulla on se pikkuinen lisko söpöliini:)

      Poista
  3. Hyvä aihe ja kivoja kuvia! oon samaa mieltä tuosta kasvatuksesta, se vaikuttaa paljon ja ihmeellistä asennoitumista että kaikesta pitäisi luopua sen jälkeen kun lapsi tulee taloon, eihän se niin mene päinvastoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna, ja kylläpä sanoit taas hyvän kannanoton. Olen itse pyrkinyt antamaan lemmikillekin huomiota, ettei tunne itseään ulkopuoliseksi perheessään. Pienestä asti olen antanut sille hellyyttä, pidellyt sylissä ja kohdellut hyvin. Kiltti kisu! Mukavaa alkavaa viikkoa sinne! :)

      Poista
  4. On kyllä ihan totta mitä sanot asiasta. Hyvin kirjotettu. Ei munkaan mielestä pidä alkaa ensimmäisenä miettimään mihinkäs se lemmikki nyt laitetaan, kun vauva tulee kotiin. Toki sitten, jos alkaa oikeasti näyttäytyä sellasia merkkejä, että jotain voisi sattua. Eihän toki pieniltä naarmuilta ja raapasuilta voi välttyä ja ne opettaa lastakin, mutta tiedät varmasti mitä tarkotan. :)

    Teillä on kyllä tosi kaunis kisu! <3 Itsekkin tykkään kovasti kissoista. Koira-ihminen en ole sitten ollenkaan. Kissat taas on ihania! :)

    Ja tosiaan se on kyllä ihaan miten pikkuset oppii ja äkkiä oppiikin uusia asioita! Voi, kun me aikuisetkin voitais niin äkkiä omaksua asioita ja osata heti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu tiedän mitä tarkoitat ja musta olisi joskus (vaikka kauhelta kuulostaa) ihan hyvä, että tuo kissa antais pikku opetuksen pojalle, että siihen sattuu jos kovasti kosketaan. Pitää yrittää itse mennä siis aina väliin:) Onneksi se osaa jo vähän hellemmin sitä käsitellä. Ja tokihan sillon pitää ratkaisuja miettiä jos näytästää siltä, ettei lemmikki jostain syystä "tule toimeen" lasten kanssa niin kyllä se lapsi tietenkin kaiken edelle siinä tapauksessa menee, mutta onneksi taitaa aika harvinaista olla, että kotieläimet olisi vihaisia:)

      On kyllä niin huikeaa seurata miten ne kehittyy koko ajan. Nyt olen huomannut kun poika koittaa sanoa jo sanojakin enemmän ja niitä sitten koitan tulkita :D
      Ja kiitos, Sindi kiittää kehuista! <3

      Poista
  5. Ihanan oloinen blogi! Miten en ookaan tänne ennen eksynyt? :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompa tosi ihana kuulla Anette että tykkäät! :) Kiitos paljon! Sullakin on tosi ihana blogi täynnä aitoa elämää! <3

      Poista
  6. Aneten kans samaa mieltä!! Miksen oo löytäny tänne aikasemmin? Jään seurailemaan!! Tervetuloa meitä seuraamaan tutipuu2012.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ootte ihania! Kiitos paljon linkistä, minäpä tulen kurkkaamaan! :) Kuulostaa kyllä tutulta tämä sinun blogi;)

      Poista

Kiitos sinulle kommentista!