9.1.2014

Entä jos?

Kävin eilen myöhään illalla lenkillä taas kerran. Olen kiertänyt saman reitin jo useampana päivänä, mutta hui kamalaa kuinka pelottava se onkaan pimeällä ja varsinkin iltaisin. Liikkuessani mielikuvitus pääsi valloilleen ja eilen siellä vilisi kaikki kauhukertomukset kuvineen päivineen aina tosielämästä lehtien karmiviin otsikoihin ja jännityelokuvien pätkiin. Mieleeni juolahti "entä jos?" Entä jos joku lähtee seuraamaan minua? Mitä teen, jos joku oikeasti hyppää tuosta viereisestä puskasta päälleni? Lähdenkö juoksemaan ihan täysillä minkä kintuistani pääsen, vai huudanko apua kurkku suorana ja entä jos kukaan ei kuulekkaan minua? Rupesin jopa katselemaan jotain kättä pidempää ja mikähän se mahtaisi lenkki reitilläni olla? Puunoksa, jolla koittasin säälittävästi läpsiä hyökkääjää? Ja nyt herääkin kysymys mitä ihmeen hyökkääjää? Kyllä -juoksin loppumatkan kotiin. En osaa sanoa missä vaiheessa minusta on kuoriutunut tämmöinen vainoharhainen säikkypetteri! Olen kyllä pelännyt aina pimeitä kujia, mutta jotenkin olen aina naiivina ajatellut ettei minulla koskaan voisi sattua mitään. Toisaalta eihän elämästä mitään tulisikaan jos koko ajan joutuisi elämään pelossa.
DSC_1021 Tänään aijon käydä lenkillä vähän aikaisemmin vaikka pimeää se taitaa olla jo silloinkin. Olen käynyt nyt joka päivä hölkkäilemässä ja sen perään tehnyt vähän kotijumppa juttuja. Onhan tässä reilu kuukausi aikaa tulla rantakuntoon. Mua motivoi liikkumaan tosi paljon saavuttamani tulokset ja se tunne, kun huomaa että shortsit joista ei mennyt viime kesänä nappi kiinni sujahtaa jalkaan ihan yks kaks ja ovat vyötärön kohdalta jopa löysähköt. Täytyy sanoa, että vaikka liikuin viime kesänäkin niin ruokavalioni ei ollut ihan kunnossa koska painoni jojoili tosi paljon. Mua ärsytti se vaikka juoksin kuin hullu niin puntari näytti samoja ja välillä vähän isompiakin numeroita. Se ei motivoinut yhtään! Lopetin puntarilla käymisen kokonaan ja vasta joulun aikaa uskalsin käydä siinä pitkästä aikaa ja kuinka ollakkaan -paino alkaa olemaan samoissa lukemissa kuin ennen raskautta. Mulla painon tippumiseen meni aikalailla vuosi ja en ole koskaan aikaisemmin "laihduttanut" vasta kuin raskauden jälkeen. En kuitenkaa missään nimessä aijo nyt lopettaa liikuntaa tai ruveta mässäilemään, vaan päinvastoin. Nyt ihan oikeasti huomaan mitä oikeanlainen ravinto ja liikunta tekee keholle, mielelle ja terveydelle. Ihonkin on paremmassa kunnossa.DSC_1022 Pakko näyttää tähän loppuun vielä tuo uudenvuoden tinani. Näyttääkö tuo teidänkin mielestä nuijapäältä vai mikä se voisi olla? Se itse asiassa levisi kahteen osaa ja se toinen osa oli vaan semmonen pyöreä möykky :O Ja muistattehan, että nuijapää on siis sammakon poikanen.
DSC_0731 DSC_0728

21 kommenttia :

  1. Hahahahah, mulle tuli tosta sun tinasta mieleen siittiö :DDDDDDD Sit se möykky on munasolu!

    Tälle vuodelle sit vauvauutisia ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuli mullekkin, mut en kehdannut sanoa! :D

      Poista
    2. Hahaha vähän mä repesin näille kommenteille :DDD (onneks en kuitenkaan kovin pahasti) Itse asiassa varjoa vasten kun niitä katselee (oikeaoppisestihan näin kuuluu toimia) niin kyllä -siittiö ja munasoluhan niistä tulee ihan selvästi! JAIKSSS!!!! :´D

      Pihla: B)

      Poista
  2. Täällä toinen lenkkipelkuri! Aiemmin pitkiä lenkkejä tehdessäni valitsinkin reitin vähän sen mukaan, että missä on turvallista kulkea yksinkin.

    Totta se vaan on, että tässä maailmassa on nykyään aivan liian paljon pelonaiheita - eikä suinkaan turhia sellaisia. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eikö ookki kauheeta mitä kaikkea maailmalla ja täällä Suomessakin tapahtuu. Tuntuu, että joka päivä uutisissa on jotain surullisia juttuja :( Aina sitä vaan miettii jos joskus sattuisiki omalle kohalle, tai jollekin läheiselle jotain pahaa. :`( Mutta ruvetaampa me tosiaan valitsemaan ne lenkkireitit siten, joissa liikkuu myös muitakin ihmisiä tai ainakin on muuten turvallista seutua niinkuin kirjoititkin. Omistaisimpa jonkun oikeen turvallisen suojelevan ison koiran! <3

      Poista
    2. Mulle riittäis ihan lenkkikaveri, toi meiän talouden toinen osapuoli kun ei järin kiinnostunut ole noista juoksupuuhista, ellei niihin liity nahkapallo ja nurmikenttä.. :D

      Poista
    3. Totta, kaksin olisi muutenkin mukavempi niin voisi rupatella samalla:) Meille mies lähtee joskus hyvin harvoin mukaan ja silloinkin varmaan säälistä heh :DDD

      Poista
  3. Hei mullekki tuli mieleen siittiö :D :D

    Ja täält löytyy kans yks säikky.. mä en uskalla pimeellä kulkea missään yksin! oon usein suunitellu millä taistelen jos joku hyökkää jostain! Kuitenki nii paljo tapahtuu joka puolel et ei sitä osaa olla pelkäämättä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tiiätkö mitä Niina kun vierailin sinun sivuillasi näiden siittiökommenttien jälkeen niin luulin, että mun silmät valehtelee, kun siellä olikin sen nuolen tilalla jotain muuta, you know enkä ollut aikaisemmin ajatellut B) Ehkäpä se on ihan hyväkin olla vähän varuillaan ja nimenomaan tehdä se sotasuunnitelma miten siinä tilanteessa sitten toimisi :/

      Poista
  4. hyih pimeellä kulkeminen yksin on kyllä suorastaan ärsyttävää! Kun vaara piilee ihan oikeasti, mulla onkin tapana pitää puhelin mahdollisimman lähettyvillä että jos tarve tulee niin nopeasti voi soittaa jonnekkin. Muistan kun lapsena (ala-asteikäsenä) kävelin iltahämärässä kotia kaverini tyköä. auto pysähtyi kohalle ja kyseli minne tyttö oot matkalla.. kaivoin puhelimen esiin ja soitin heti, huusin autossa istuville et kotia tohon ihan lähele. Onneksi auto lähti sitä myöten matkoihin..

    eppaa multa jäi koko tinat valamatta! Mutta ilmiselvä siittiö se on;) mitähän lie tarkottaapi hehe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi kauhea tiedätkö et mulle on käyny samanlailla ja vähän vanhemmalla iällä, että eräs vanhempi mies tarjonnu kyytiä kotia ja vielä 2 eri kertaan(sama ukko) ja samoin käynyt kaverilleni:( Tuo on kyllä jo tosi karmivaa, jos olet ollut vielä lapsi, mutta hienosti olet tilanteessa toiminut! :) Aijon myös opettaa omalle lapselle, ettei vieraiden kyytiin saa mennä jne!! Ja tuo tuo puhelin on kyllä tärkeä pitää aina mukana ja lähettyvillä kun yksin liikkuu!

      Poista
  5. Pimeä ja yksinäisyys, hui! Sitä rupee jo ynialalysoimaan jokaikisen rapsahduksen, vaikka ne olisi tuottanut itse:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niimpä.. pimeä ja yksinäisyys=analyyttinen vainoharhaisuus :D Helpottavaa kuulla, etten ole yksin näiden juttujen kans:) <3

      Poista
  6. Mun mielestä toi tina näyttää ihan jollekkin kissa-eläimelle, jolla tosin ei oo jalkoja. :D

    Mutta tohon "entä jos"-juttuun... Mää ite kanssa aina pelkään, että joku tulee pimeillä kaduilla ja tekee jotain. Täällä kaupungissa asuessa oon tosin pelänny vähemmän, kun aina liikun valaistuilla teillä, mutta silti voi joku tulla. Mäkin varmaan huutasin tai etsisin jotain kättä pitempää. en tiiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rupesin katsomaan sitä uudestaan niin ihan selvä kissan kuono ja häntähän sillä on:) Voisikohan se olla kissanpentu? :D <3 Niin, katuvalot luo kyllä vähän turvaa ja yleensäkkin valosalla minunkaan lenkkireitti ei tunnu yhtään niin pelottavalta. Kaupungissa ei pelota niin paljon liikkua varsinkin jos ihmisiä ympärillä, mutta sitten jos lähtee vähänkään syrjäisempiä seutuja kulkemaan niin koko ajan saa vilkuilla taakse päin, ettei kukaan vaan seuraa.

      Poista
  7. Mä oon aina ihan vainoharhanen kans ku pimeällä kuljen, varsinki jos takana on kävelly pitemmän aikaa sama henkilö, heti alkaa askel piteneen ja nopeneen :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyl kans tosi paha jos on pimeää ja takana tosiaan vielä kävelee joku! Ihan varmastihan se silloin seuraa!! :/ ...ainakin siellä mielikuvituksissa!

      Poista
  8. Olipas hauska tina! Olisin heittänyt villin veikkauksen, että tuo vihjaa lapsukaisia lisää. ;)

    Olen aivan yhtä vainoharhainen! Olen ollut lapsesta asti. Pienikin rasahdus ja juoksen kuin gaselli, sydän rinnassa takoen. Se ei aina ole paha asia, vaikka suurimman osan ajasta aiheuttaakin turhaa pelkoa. Kerran Tampereella saattoi tämä varovaisuus pelastaa, sillä tajusin tarpeeksi ajoissa lähteä pinkomaan erästä miestä pakoon. Oli talvi ja minulla oli korkkarit jalassa. Siinä oli tarvetta sopivalle etumatkalle..
    Jos nykyään joudun kävelemään jostain mistä kulkeminen pelottaa, puhun aina puhelimessa jonkun kanssa. Se tuo "turvaa". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo puhelimeen puhuminen tuo kyllä turvaa itsellekin. Ompa tosi inhottavaa kuulla, että sinua on oikeasti lähtenyt joku seuraamaan, eli pieni vainoharhaisuus voi ollakin siis ihan hyvästä tässä asiassa. Hui kun minulla tulee ihan kylmiä väreitä, kun mietin asian omalle kohdalle :( Onneksi olit niin fiksu ja hoksasit ajoissa ottaa varaslähdön -ja vielä korkokengät jalassa.

      Ja niin tuo tina.. ehkä lapsia vielä joskus tulevaisuudessa siis;)

      Poista
  9. Vitsit...mulle käy ihan samalla tavalla, et alan miettimään tollasta "entä jos" tapahtuisi sitä ja tätä :DDD en edes uskalla palata myöhään yksin kotiin.....xd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa niin tutulta, mutta ehkä se on ihan hyvä ollakin vähän varovainen ja jossitellakin -ainakin välillä. Osaa toimia sitten, JOS oikeasti sattuukin joku tilanne. Hyi mä en kohta liiku enää missään yksin!! :DD

      Poista

Kiitos sinulle kommentista!