29.12.2013

Uudenvuoden lupaus

VOIHAN JOULUSUKLAAT ja jouluruoat sentään! Nyt te olette kaikki vyötärölläni. Tiedättekö, kun istuu joulupöydässä ja naaman edessä on konvehtirasia jos toinenkin niin miten siinä käy? Ollaan lisäksi kyläilty hyvin monessa eri paikassa ja se suklaarasia tai joku herkullinen suklainen kakku on jöröttänyt aina siinä pöydässä!! Kerrompa vähän omaa liikunnallista hyvinvointi taustaani kuvittaen tekstin samalla vähän terveellisimmillä pöperöilläni.

DSC_0157

Synnytin vuosi sitten ja raskausaikana päätin että syön terveellisesti ettei liikakiloja tulisi hirveästi ja saisin ne ehkä nopeammin pois. Olin aika tarkka painostani ja en kyllä hirveästi antanut itseni lipsua herkkuihin, vaikka sitä sanotaankin että silloin syödään kahden edestä ja saa seurata kaikkia mielihalujaan. Eikä siinä mitään jos joku näin tekeekin. Itse rupsein oikeastaan vasta raskausaikana kiinnittämään enemmän huomiota ruokavaliooni ja herkkujensyöntiin. Vähensin niitä ihan älyttömästi ja nyt itse asiassa kauhistuttaa, kun mietin näin jälkeenpäin että mullahan oli melkeen aina sipsejä kulhossa. (muka vieraita varten) Sipsit on ollut kautta aikojen mulle sellainen suuri pahe. Nyt olen liikkunut päivittäin, eli käynyt pitkiä vaunulenkkejä ja syönyt kevyesti. Juon myös paljon vettä ja raskaana ollessani oikeastaan ainut ns. mielihaluni oli jäävesi, heh eihän ollenkaan paha? Haluan kirjoittaa oman kokemuksen ja näkemyksen liikunnasta ihan omana itsenäni yhtään kaunistelematta totuutta.

P2190182

Minusta terveys on todella tärkeä juttu ihmiselle ja se että harrastaisi edes jonkinlaista liikuntaa päivittäin, tai edes muutaman kerran viikossa. Näin ollen pysyisi kunnossa ja jaksaisi paremmin. Olin vielä reilu vuosi sitten töissä kauneudenhoitoalalla. Päivässä tein monelle asiakkaille hoitoja monipuolisesti samalla rupatellen mukavia, kuunnellen asiakkaita ja välillä oli niin kiire etten kerinnyt aina syömään. Naamion vaikutusajalla saatoin käydä syömässä mandariinin, banaanin tai pahimassa tapauksessa jonku kaupan valmishampparin. Kotiuduttuani ahmin nälkäisenä kaikkea mahdollista mitä kaapista löytyi. Olin usein hyvin väsynyt, mutta koitin välillä käydä salilla ja menin töihin kävellen tai pyörällä. Pääasiassa työ oli iltapainotteista joten liikunta jäi myös iltaan, sillä  (joo, aikaineinen lintu madon nappaa) en ole koskaan osannut käydä aamuisin salilla, tai missään muuallakaan ennen töihin menoa. "Osannut" korjaan jaksanut.

P3040815
P2190178

 Minun suhde liikuntaan on ollut aika kausittaista läpi elämän. Innostuin nuoruudessa kilpauinnista, olen käynyt välillä salilla säännöllisen epäsäännöllisesti, lenkkeillyt  ja viime keväänä aloitin juoksemisen. (siksi keväällä kun kuka nyt pakkasessa juoksee?) En oikein osaa sanoa miksi en ole ollut niin urheilullinen.. Silti ihailen paljon urheilullisia ja liikunnallisia ihmisiä ja ehkäpä jollain tapaa kadehdinkin. Se on kuitenkin asia mihin voin itse vaikuttaa ja aijonkin vaikuttaa. Liikkumisesta tulee hyvä olo ja ihmisen keho on tarkoitettu nimenomaan siihen. Olen saanut lähiaikoina paljon inspistä blogeista missä kerrotaan paljon hyvinvoinnista, terveellisestä ruuasta ja liikkumisesta.

Raskaudesta tulleet kilot ovat lähteneet lenkkeilyllä ja ruokavaliolla, mutta nyt haluaisin kuitenkin kiinteytyä ympäri kehoa tasaisesti. Siispä aijonkin aloittaa salilla käymisen uudestaan ja ihan kunnolla. Haluan olla hyvässä kunnossa saaden kroppani ja lihakseni kuntoon. Se on myös uudenvuoden lupaukseni. Minkäslainen suhde muilla on liikkumiseen, ruokaan ja herkkuihin?.

8 kommenttia :

  1. Mielettömän hyvä kirjoitus! Tsemppiä kovasti, omaan terveyteen kannattaa todellakin panostaa!
    Mun oma suhde ruokaan ja liikuntaan on aika ongelmallinen, ollut aina. Välillä on ollut ahmimiskausia, jolloin söin kaiken, mitä sain kynsiini, välillä armotonta paastoamista ja syömisen välttelyä ja joskus normaaliakin syömistä. Olen liikkunut aina paljon, usein liiallisissakin määrin. Nyt opettelen positiivisempaa lähestymistapaa näihin asioihin. Joulunajan pullottava mahanseutu ei enää aiheuta niin suurta ahdistusta kuin ennen. Herkutkin maistuivat pitkästä aikaa (viimeiset pari vuotta kartoin melkein kaikkea suklaista ja rasvaista kuin ruttoa), oikeastaan niinkin hyvin, että on aika tarkastella omia ruokailutottumuksiaan ja ravinnonsaantia. Mulla on uudenvuodenlupauksena terveellisempi ruokavalio, kohtuullisuus liikunnassa ja ennenkaikkea armollisuus omaa itseä kohtaan. En ole näitä asioita omassa blogissani sivunnut, syömishäiriö on niin henkilökohtainen juttu ja ehkä leimaavakin. Mun mieltä lämmittää, kun sä nimenomaan peräänkuulutat terveellisyyttä ja hyvää kuntoa. Mä ainakin tulen hakemaan täältä inspistä, toivottavasti postailet aiheesta lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin kiitos tosi hyvästä kannanotosta ja omista kokemuksistasi ruuan ja liikunnan suhteen. Arvostan kommenttiasi todella! Sinun uudenvuoden lupaus kuulostaa myös tosi hyvältä ja toivottavasti löydät kultaisen keskitien liikunnan ja ravinnon suhteen ja se taitaa ollakkin menossa jo parempaan suuntaan. Tsemppiä kovasti sinnekin ja kyllä uskon, että tulen tänne vielä näistä jutuista kirjoittelemaan varsinkin sinun kommenttisi jälkeen. Kiitos vielä ja hyvää alkavaa vuotta sinne! <3 :)

      Poista
  2. Mun suhde liikuntaan kuulostaa melko samanlaiselta kun sun. Mä innostun aina jostain, mutta mielenkiinto ei ikinä kanna kauhean pitkälle :( Mulla kans alkaa nyt terveellisempi elämä tän kaiken joulumässäilyn jälkeen. Tällä kertaa yritän oikeasti oppia terveellisemmän elämäntavan, enkä vain laihduttaa väliaikaisesti jollain typerällä dieetillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvälle sinunkin tavoite ja nimenomaan kun aloittaa kokonaan terveellisen elämäntavan niin sehän on jo paljon ja se vaikuttaa varmasti kaikkeen. Tervetuloa terveellisempi ja liikunnallisempi vuosi 2014!!;))

      Poista
  3. Vitsi miten herkullisia kuvia! :P Tuli heti mieli tehä jotain ihanaa salaattia tms. Kerrankin ruokakuvia mitkä ei oo pahasta. :D

    Mun suhde liikuntaan on ihan olematon. Mua se asia aina välillä ärsyttää ihan todella. Saatan saaha itteni kerran tai kaks liikkumaan, mutta siihen se sitten jääkin. Mieluummin menisin, jos ois joku jonka kanssa käydä lenkillä tai mitä vaan liinkuntaan liittyväää. Mulla ei vaan oikein ole ketään jonka kanssa vois lähteä. Avomieskin lähtee aina sellaseen aikaan lenkille etten pääse mukaan ja mieluummin kuulemma menee yksin, että voi kuunnella kännykästä podcasteja! PAH, sanon minä! Lähtisin mieluusti mukaan, mutta ei koskaan onnistu. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän sama juttu. Lenkillä käyn kyllä yksinkin, mutta jotenkin tuntuu että salille jos lähtee niin siellä olisi hyvä olla joku henkisenä tukena tai jotain ja se ei ole hirveän lähellä omaa mukavuusaluettani. Ainakaan vielä. Koitahan sanoa miehellesi, että jättää kännykän kotiin ja lähdette yhdessä lenkkeilemään, ainakin joskus:) Ja kiitos mukavasta kommentista! Nuo ruoat maistuivat myös oikeen herkulliselle. Hih:)

      Poista

Kiitos sinulle kommentista!