10.12.2013

Tähtipölyä

P2200240

Käytiin tänään pojan 1-vuotis neuvolassa. Yksi henkilökuntaan kuuluva neuvolan täti tuli juttelemaan odotellessamme vuoroa ja hän oli pari kertaa ottanut minut vastaan raskausajan alussa. Hän kehui poikaamme komeaksi ja pohdiskeli miten se voi jo vuosikas olla ja kylläpä aika menee niin nopeaa sillä minäkin olen muuttunut ihan erinäköiseksi. Utealiaana ihmisenä toki kysäisin, että mitenkäs minä olen tarkalleen ottaen hänen mielestään muuttunut? Olen kuulema vaan erinäköinen ja hoikistunut kovasti. Kasvoista minut kuulema kuitenkin tunnistaa vielä samaksi ihmiseksi. Hymyilin enempää kyselemättä ja sanoin hämilläni "Kiitos!" Mitä muuta tuohon voisi nyt sanoa? Ei sillä, että minulla olisi ikävä sitä "entisennäköistä" Taniaa, miltä ikinä se onkaan näyttänyt? Hyvinvoivalta raskaana olevalta tyttöseltä kenties? Hassua miten joku vaan tulee ja sanoo, että olen erinäköinen.

Muistin myös, että sama rouva kysyi minulta raskauden alussa minkämaalaisia vanhempani ovat, johon tottakai vastasin, että tietenkin suomalaisia. Luulin ensin, että se oli joku rutiini kysymys joitain tietoja varten, mutta hän kysyi myös seuraavalla kerralla, että minkäs rotuinen se sinun isäsi olikaan? Johon sitten sanoin jo vähän napakammin, että "edelleen suomalaisia ovat molemmat vanhemmat." Hän vain oli kuulema katsonut, etten näytä perinteiseltä Suomi-tytöltä ja kehui miten minulle varmasti syntyy kaunis lapsi.Siinä hän oli kyllä oikeassa. Kaikin puolin ihanan tuntuinen ja hyvää tarkoittava ihminen, mutta ehkä vähän höppänä. Pojalla oli kaikki kunnossa.

P2210292
P2210303
P2210297

Löysin kaapista hopean maalipurkin ja muistin, että minullahan on yksi purkki myös valkoista maalia, sillä olin aikeissa maalata eteisessä olevan ikean lipaston valkoiseksi. Sen sijaan, että olisin maalannut lipaston, niin otin makkarin kaupunkitaulun käsittelyyn ja rupesin ihan hetken mielijohteesta maalaamaan sitä. Minulla ei ollut aavistustakaan mikä siitä oli tulossa -tuskin mikään. Taulusta tuli siis 10 minuutin extembore abstrakti taulu jolle annoin nimeksi "kolme itkevää ruusua" Tätä taulua katsoessanne ette varmasti usko, että olen ollut kouluaikoina kuvataiteessa aina kympin oppilas. Missähän lie nekin todistukset. Ehkä jossain kaukana varastossa viimeisimmän laatikon pohjalla, jonka päällä on tähtipölyä. 

SAM_8223-001

Ja etten ihan kuolisi häpeään taulun myötä, niin on lohduttava muistaa sanonta: "ei ehkä ruusu, mutta kukkiihan ne perunatkin! "

12 kommenttia :

  1. Vastaukset
    1. Heh, kiitos! :) Ehkäpä minä uskaltaudun maalailemaan lisääkin tauluja tulevaisuudessa kommenttisi jälkeen:)

      Poista
  2. ja onpas ihana koti. Taulusta tuli kyllä ihan nimensä mukainen ja ainakin mun mielestä se on hieno ja erikoinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulta tulee aina niin ihania kommentteja ja mielipiteitä:) Erikoinen se ainakin on. Kiitos taas Susanna! <3

      Poista
  3. Minä voisin vaikka maksaakin tuosta taulusta! Ihana!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko tosi?? :D Ehkä mun itseluottamus taiteilijana vähän nousee nyt. Kiiiiitos! :)

      Poista
  4. Tuo taulu on kyllä kiva! Noista ruusuista tulee sellaista kivan unisiepparimaista vaikutelmaa. Sopii teidän sisustukseen nätisti. Itse olen hurahtanut metallinkiiltoon tauluissa, se näyttää vaan niin hyvältä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt kun sanoit niin kieltämättä tulee vähän se mieleen, hih! :) Kiitos paljon hyvästä kommentistasi. Katselen taulua nyt ihan eri silmin :)

      Poista
    2. Annoin sille jo uuden nimen "kolme ruususiepparia" Hih! :D

      Poista
  5. Siis toi tauluhan on ihan mieletön!

    VastaaPoista

Kiitos sinulle kommentista!